Kitarat: kitarakamat ›

Ohhoh, vedetäänpä täällä taas tunteella....
 
Joo, niin tehdään. Kiistämättä Gibson on ihan kelpo keppi. Samoin on moni muu huomattavasti halvempi eikä mitenkään hinta/laatu suhteessa. Joskus tuntuu että keskustelu Gibsonista on kepin omistavien kohdalla sama asia kuin alat mollaamaan uskovaista tämän uskosta.

Minusta kitaran estetiikassa muotoilu, väri, puulajit (onko loimua vai ei?) yms. on huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin logossa pisteen paikka.
 
Ehkä ei sinulle, mutta minulle pistää joka kerta studiossa silmään tuo vaeltava piste.
 
Kuten on sen samplen kuunteleminenkin. Ei minun kuvaukseni ole yhtään sen oikeampia kuin sinun, mutta et sinä voi pitää omaa näkemystäsi meidän näkemyksien yläpuolella myöskään. Subjektiivisuus ei välttämättä toimi aina... siksipä tässäkin threadissa pitäisi olla ennemmin kriittinen kuin subjektiivinen.
 
Ei niin, siksi ei voi julistaa toisen olevan väärässä, jos joku muu tuntee tietyn soittimen paremmaksi kuin joku toinen.
 
Turhaa se kenties on, mutta minusta mielenkiintoista. Onhan se ihan turha kuvitella mitä kaikkea 10 vuoden päästä on esim. musa- tai IT-tekniikassa mukana ja mihin suuntaan hommat kehittyy, mutta minusta se on mielenkiintoista.
 
Jep, jos olet seurannut mitä IT-tekniikassa arvailu tuotti, joko äärimmäistä liioittelua tai sitten oletettiin kehityksen jäävän aika vähään. Toiset rakensi holoprojektoreita olkkariin ja lähti lentävällä autolla töihin, toiset taas mietti kymmenen vuotta sitten että ehkä ISDN tulee ohittamaan modeemin jossakin vaiheessa.
 
Samalta pohjalta toisen JD on voinut elää sen verran että sen juurtunut varaston lattiaan, toisella se on yhä 10 vuoden päästä toimiva soitin. En tiedä kumpi pitää paikkansa, mutta hienointa tässä on se, että ei tiedä kukaan muukaan.
 
En ehkä juokse yleismittarin kanssa kellottamassa arvoja pilkulleen enkä etsi kaavoja ja kaavioita joiden pohjalta huutelen totuuksia. Lähinnä omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja esitän.
 
En minäkään, jos mittaan jotakin niin katsotaan miten se osuu reaalimaailman kanssa yhteen. En analysoi saamaani materiaalia "persoonallisemmaksi", "rouheammaksi" ja "hivenen middlekkäämmäksi". Minä tiedän, että soundi ei lähde sormista vaan se asuu kuulijan korvassa, siksi minulla onkin yhä vähän modifoitu pacifica 112 ja V-amppi ykköskokoonpanona. Vaivaton läjä ja soundaa minun korvaani paremmalta kuin muut omistamani soittimet.
 
Sitä paitsi, fysiikka ja sähkötekniikka on näköjään vääriä tapoja tarkastella musiikkitekniikkaa, näyttää menevän enemmän psykologian puolelle. Kaupalliset tieteet kuten markkinointi käy myös hyvin.

Mulle sopii. Jos vaikka alottan punnitsemalla henkilövaa'alla eri rummut ja huutelen sitten kaiken muita halveksuen totuutena ja vetoan akateemiseen (HUOM! ei AMK vaan yliopisto) koulutukseen. Ketä on messissä?

 
Joo, sinä olisit oiva siihen. Hallitset perusteettoman paskanheiton, kiukuttelun ja ala-astetason solvaamisen paremmin kuin kukaan muu täällä.
 
Minä suoraan myönnän että minä en ole hyvien rumpuvermeksien kanssa pelannut sen vertaa että osaisin sanoa niistä juur mitään suuntaan tai toiseen. Vaikka niitä onkin viitisen vuotta soittanut joskus säännöllisesti, ei se minusta teknikkoa tee.

Enpä ole tällä palstalla tuollaista touhua Gibson-omistajien puolelta vielä nähnyt. Jatkuvasti kuitenkin joku idänihmeen ostaja kyllä jaksaa yrittää todistella muille ja uskotella itselleen erinäisiä asioita.
 
Joka kerta kun kopio-lespaulista tulee puhe, niin noin käy. Toisekseen, helpoimmalla Gibsonin omistajat pääsisivät jos nauhoittaisivat sen samplen joka puhuu selkeää kieltä siitä, että rahoilleen saa samaa vastinetta jos sijoittaa 10- tai 3 kertaa kalliimpaan originaaliin.
 
Hullun hommaa eikä siihen kukaan lähde koska sellaista ei pysty tekemään. Etenkään täysin tunnepohjaisessa kisassa mistä täälläkin puhutaan.
 
Kukaan ei kuitenkaan valita PRS:n hinnasta, aina kauhea venkoominen kyllä Gibsonista aivan kuin se olisi ainut kallis kitara markkinoilla.
 
Sen voit selvittää ihan sillä, kun katsot kuinka moni haluaa PRS:n ja kuinka moni haluaa Gibsonin. Sama homma kun ihmiset venkoilevat Jaguarin hinnasta mutta helvetin kallis Volvo on vaan ihan jees.

Joo, sinä olisit oiva siihen. Hallitset perusteettoman paskanheiton, kiukuttelun ja ala-astetason solvaamisen paremmin kuin kukaan muu täällä.
 
EDIT: Mä jätän tällä kertaa tähän, sittenkin.

Hohoo. Vai kiukuttelun :) Mun tarvii ottaa noita solvauksia ladellessani myös se toinen osapuoli huomioon ettei mene liian paljoa yli ymmärryksen.
 
Sinähän olet ajattelevainen, mutta ei tartte oikeasti sen takia ruveta liikaa miettimään, katon sanakirjasta sitten.
 
EDIT: kerkesin toki quottaamaan sen.

Juttuhan on niin että ylihintaisia asuntoja ja kitaroita markkinoidaan/myydään mielikuvilla. Ja selvennykseksi, eri asiat mutta sama myyntitapa.

Mulle sopii. Jos vaikka alottan punnitsemalla henkilövaa'alla eri rummut ja huutelen sitten kaiken muita halveksuen totuutena ja vetoan akateemiseen (HUOM! ei AMK vaan yliopisto) koulutukseen. Ketä on messissä?
 
Ajakaa ladoillanne abidakset jalassa for all I care. Kai se vaatii harjaantumista ja kokemista että erottaa kitaroista muutakin kun värin.
 
Tämä keskustelu on kyllä parasta viihdettä tällä palstalla vähään aikaan. Mitä useampi soppa sen läskimpi kokki:
 
Ensiksi tahdon onnitella lainaamaani henkilöä akateemisen tutkinnon suorittamisesta. Saako udella mitä alaa opiskelit? Jos tuo tulee jonkinasteisena vittuiluna Twinklelle, niin epäilenpä hänen suurella todennäköisyydellä olevan koulutuksensa puolesta tukevammalla pohjalla liikenteessä - mitä laitteen testaamiseen tulee. Tuo viimeisin heittosi vahvistaa epäilyäni entisestään.
 
Gibsonin nimeen huutelevat suureksi yllätykseksi ne ketkä omistavat kyseisiä instrumentteja (tai ovat jopa korjanneet niitä työkseen). Vastaväittäjinä on paitsi "kopioiden" haltijoita myös täysin omistussuhteiltaan puolueettomalla pohjalla olevia. Gibson-kerho leimaa lähes poikkeuksetta muiden mielipiteet kateuden värittämiksi. Laatu-ongelmia puolustellaan sillä että niitä löytyy myös halvemmista värkeistä. Osan jopa väitetään olevan milloin miltäkin näkökannalta merkityksettömiä. Jossain taustalla ehkä kalvaa harmitus siitä, että iso osa G-merkin mojosta piilee arvostuksessa joka viime aikoina on selkeästi kääntynyt laskuun päin. Oma 2k€ soitin menettää arvoaan, vaikkei rahallinen tai käyttöarvo laskekkaan. Siitä vähenee juuri sitä arvoa, minkä takia moni on sen itselleen hankkinut.
 
Minulla ei koskaan ole ollut kunniaa omistaa aitoa Gibsonia. Soitinliikkeissä olen toki tehnyt "laatutarkastuksia" useille yksilöille tällä foorumilla käytyjen keskusteluiden innoittamana. Itse en ikinä investoisi paria tonttua Gibsoniin, sillä hinta ei alkuunkaan kohtaa laadulle asettamieni vaateiden kanssa tuon hintaluokan soittimesta puhuttaessa (sanottavaa on ollut yleensä nauhatyössä / bindauksissa). Jos soittimesta maksaa noinkin paljon niin siinä ei saa mielestäni olla MITÄÄN vikaa, vaan kepin tulee olla täysin "flawless".
 
En ota kantaa ovatko kopiot aitoa asiaa parempia jollain osa-alueella. Olen omistanut Epiphonen ja Tokain LP-johdannaiset, enkä niitä kyllä Gibsonia paremmaksi väittäisi millään. Minua risoo se että Gaybsoneista pyydetään järjettömiä summia vastineeseen nähden. Sitten laatuongelmista puhuttaessa täällä voi provona käyttää sitä, että omistaa kalliin soittimen jolle toiset ovat kateellisia.
 
Btw, miksihän esim. USA Jacksoneiden tai ESP:n laadusta ei kuulu moitteita edes murto-osaa siitä mitä Gibsoneista.

Jatkuvasti kuitenkin joku idänihmeen ostaja kyllä jaksaa yrittää todistella muille ja uskotella itselleen erinäisiä asioita. Onhan se tietysti positiivista ettei lompakko hupene ihan nollille, mutta niin se nyt vain menee että toiset soittaa Gibsonilla, toiset eivät..
 
Usko huviksesi että olen käynyt testaamassa erinäisiä kepukoita Gibsonit mukaanlukien enkä ainakaan standardeissa ole vielä kokenut yhtään syytä sijoittaa niihin kolme-neljä kertaa enempi hintaa kuin johonkin idän ihmeeseen. Joillakin on vaan enempi tervettä itsetuntoa kuin toisilla lainaten itseäsi.
ps. Ei se hankkimani halpis HB 12-kielinen ole vielä hajonnut vaikka vuosi sitten ennustit sille lyhyttä elinkaarta. Soi edelleen paremmin kuin monet kolme-neljä kertaa hinnakkaammat kilpailijansa.

Onhan se tietysti positiivista ettei lompakko hupene ihan nollille, mutta niin se nyt vain menee että toiset soittaa Gibsonilla, toiset eivät.
 
No niin. Tässähän sitten tämä tärkein pointti.
 
Tarkoitatko, että pitää ostaa Gibson, vaikka lompakko hupenee melkein nollille?
Rahalla saa ja itsetunto kasvaa?
 
Minusta on paljon nastempaa, että halvallakin saa nykyään ihan kelpo soittimia. Voi testailla rakenteellisesti ja soundillisesti eri mallisia skittoja ja löytää uusia sävyjä soitinarsenaaliinsa ja soittamaansa musaan. Peruskepit eli Tele, Strato, LP, SG ja 335 ovat kaikki niin erilaisia keskenään soittimina, että on hyvä voida tutustua aiheeseen hyvällä halpisversiolla ennen kuin tyhjentää tilinsä aitoon amerikkalaiseen.
 
Toiset soittaa Gibsonilla, Fenderillä ja halpiksilla!
 
Ei tässä threadissa kukaan ole väittänyt J&D:tä paremmaksi kuin Gibsonia... Mitä ihmettä, tunteeko arvon Gibsonisti itsensä jotenkin uhatuksi?

Joka kerta kun kopio-lespaulista tulee puhe, niin noin käy.
 
Ööö... käy miten? Jaa että Gibson-jengi tulee tänne heitteleen olemattomia vertailuja ja todistelemaan niiden avulla kuinka paljon parempi heidän soittimensa on? Tietääkseni tällaista ei ole tapahtunut, mutta kovasti kyllä kopiotuotteiden kohdalla. Katsos kun kopioita on PAKKO PERUSTELLA jollain konstilla alkuperäistä paremmaksi. Tässä astuu juuri kuvaan kuvailemasi psykologia ja markkinatalous. Kopiota perustellaan sillä että "tää vastaa Gibsonia" ja että se on "x-kertaa halvempi mitä alkup."
 
Toisekseen, helpoimmalla Gibsonin omistajat pääsisivät jos nauhoittaisivat sen samplen joka puhuu selkeää kieltä siitä, että rahoilleen saa samaa vastinetta jos sijoittaa 10- tai 3 kertaa kalliimpaan originaaliin.
 
Yksi sample kun ei tosiaankaan kerro kaikkea soittimesta. On suorastaan idioottimaista edes peenätä sellaista, koska sen todistusarvo on olematon. Kaikista paras olisi rinnakkaistesti. Ottaa hyvän J&D LP-kopion ja hyvän Gibson LP:n keikoille esim. vuoden ajaksi ja tsekkailee siinä sitten kumpi soi paremmin, kumpi kestää käytössä paremmin, kumpi tuntuu paremmalta soittaa, kummasta saa alitajuista mojoa enempi jne jne.
 
Hullun hommaa eikä siihen kukaan lähde koska sellaista ei pysty tekemään. Etenkään täysin tunnepohjaisessa kisassa mistä täälläkin puhutaan.
 
Niinpä. Kovasti kuitenkin jengi näyttää kopioiden ja halpiksien kohdalla tätä tekevän ja vieläpä surutta silmät kiinni verraten toiseen. Subjektiiviudessasi sinunkin pitäisi nähdä että tuollainen touhu on oikeasti kourallinen paskaa eikä mitään muuta.
 
Sen voit selvittää ihan sillä, kun katsot kuinka moni haluaa PRS:n ja kuinka moni haluaa Gibsonin. Sama homma kun ihmiset venkoilevat Jaguarin hinnasta mutta helvetin kallis Volvo on vaan ihan jees.
 
Kyse oli hinnasta, ei haluamisprosentista. Outo juttu että PRS:n "karvalakkimallia" ei koeta ylihintaiseksi, mutta järjestäin jokainen Gibson on sitä. Esim. Gibson LP Standardin saa uutena Kitarapajalta lähes tulkoon samaan hintaan mitä pulttikaulaisen PRS CE:n DLX-musiikista.
 
Tässä hintoja DLX Musicin nettisivuilta:
PRS SÄHKÖKITARA Classic Electric CE24 TDT BL 2450.00
PRS SÄHKÖKITARA Standard ST22 TDT BS 2650.00 _
GIBSON SÄHKÖKITARA Les Paul Standard 59 HCS 2595.00
 
Ja sitten jos vielä tosiaan otetaan tuo Kitarapaja mukaan niin:
GIBSON LES PAUL STANDARD: Honeyburst, 50's neck, Case, 4.06kg... 2195e
 
Gibson ei siis olekaan niin kovin kallis merkkikitaroiden keskuudessa ja jos mietitään Tokain n. 1000e japanilaista soitinta vertauksessa mukana, niin:
-Gibson on eri hintaisella työvoimalla valmistettu
-Gibson on eri laatuisista (usein hyvistä) raaka-aineista ja osista valmistettu
-Gibsonin hinnasta osa menee Lester Polfusille (tokaihan ei maksa lisenssiä tai mitään, se on rosvotuote samoin kuin moni muu)
-Gibsonin hinnassa on yleensä aina neuvotteluvaraa + kova laukku sisältyy hintaan
 
Eli tuossa nyt muutama mielestäni aiheellinen syy, miksi Gibson maksaa sen mitä se maksaa. Monesta noista asioista on kopioiden kohdalla tingitty.
 
Gibsonin nimeen huutelevat suureksi yllätykseksi ne ketkä omistavat kyseisiä instrumentteja (tai ovat jopa korjanneet niitä työkseen).
 
Omistan toki muitakin soittimia. Jopa LP-johdannaisen LTD-merkkisen kopion. Samalla tavoin kopioiden puolesta huutelevat juuri he, joilla sellainen kopio kitara-arsenaalistaan löytyy. Muun muassa Freewheeler jos pitää oikein osoitella.
 
Vastaväittäjinä on paitsi "kopioiden" haltijoita myös täysin omistussuhteiltaan puolueettomalla pohjalla olevia.
 
Ja monesti jopa sellaisia tahoja jotka omistavat jonkin kopiotuotteen, jonka ovat ostaneet sen perusteella kun ovat yhtä Gibsonia liikkeessä testanneet. Eli kyllä sinne mukaan mahtuu kaikenlaisia huutelijoita puolesta ja vastaan. Huvittavaa on se, että moni tekee päätöksensä jostain merkistä yhden testiyksilön ja -kerran perusteella. "Testasin yhtä Gibson LP Studiota ja se oli ihan surkea ja ruma. Sitten kokeilin trimmattua Tokaita ja se oli 100x parempi".
 
Gibson-kerho leimaa lähes poikkeuksetta muiden mielipiteet kateuden värittämiksi.
 
Onko täällä joku nyt maininnut että muut ovat kateellisia Gibson-omistajia kohtaan? Ei mielestäni. Koko tämä homma alkoi siitä kun esitin viattoman hypoteesin J&D:n kestävyydestä pitkässä juoksussa. Hyvät herneet kyllä kopioiden omistajiltakin :)
 
Laatu-ongelmia puolustellaan sillä että niitä löytyy myös halvemmista värkeistä.
 
Sitä on perusteltu monella muullakin tavalla. Jopa Gibsonien omistajat ovat sanoneet että tehtaalla on ollut laaduntarkkailuongelmia erinäisissä batcheissa tai yksilöissä. Harva kopion omistaja lähtee esim. Ishibashin kanssa samoille linjoille. Ovatko kopioiden omistajat siis katkerampia ja kapeakatseisempia?
 
Osan jopa väitetään olevan milloin miltäkin näkökannalta merkityksettömiä.
 
Soitin on monelle työkalu siinä missä vasara raksaäijälle. Toki moni ostaa soittimen kehittääkseen naapurikateutta ja koristaakseen ylimääräistä lasivitriiniä, mutta yleisesti ottaen ammattipiireissä kolhu vasarassa tai piste väärässä paikassa lavassa ovat totaalisia sivuseikkoja. Gibsonissa etenkin ne muut seikat näyttelevät suurempaa roolia. Onhan se tietysti kiva jos niissä korealaisissa yms. kaukoidän ihmevempaimissa on silmäkarkkia muidenkin ominaisuuksien edestä.
 
Jossain taustalla ehkä kalvaa harmitus siitä, että iso osa G-merkin mojosta piilee arvostuksessa joka viime aikoina on selkeästi kääntynyt laskuun päin.
 
Itseasiassa se arvostus on heilahdellut Gibsonin historian aikana äärilaidasta toiseen. Tietäisit sen jos olisit vähänkään perehtynyt asiaan ja G-pajan historiaan. Kyllähän Gibson oli suurissa vaikeuksissa kun LP-malli ei jengiä niin kovasti kiinnostanutkaan ja siihen oli satsattu huomattavasti. Innostus LP-mallia kohtaan elpyi ja joskus 90-luvun alun ja puolivälin paikkeilla soittimia valmistettiin hurjia määriä ja mukaan eksyi jokseenkin luokattomiakin yksilöitä. Viimeaikoina Gibson LP-mallien laatu on kyllä parantunut ja kyseinen malli onkin herättänyt taas innostusta uudemman kerran.
 
Oma 2k€ soitin menettää arvoaan, vaikkei rahallinen tai käyttöarvo laskekkaan. Siitä vähenee juuri sitä arvoa, minkä takia moni on sen itselleen hankkinut.
 
Minä maksoin 2000e kahdesta Gibson Les Paulista. Enkä todellakaan hankkinut ko- soittimia siksi että odottelen 50 vuotta että niiden arvo on katossa. Ostin ne ihan työkaluiksi ja arkipäiväiseen käyttöön. Toinen on nyt kestänyt käytössä vain 21 vuotta ja toinen 14.
 
Minulla ei koskaan ole ollut kunniaa omistaa aitoa Gibsonia. Soitinliikkeissä olen toki tehnyt "laatutarkastuksia" useille yksilöille tällä foorumilla käytyjen keskusteluiden innoittamana.
 
Silti koet aiheelliseksi antaa syväluotaavia analyysejä Gibsonista soittimena, kuin myös Gibsonin omistajista. Jännää, etten sanoisi.
 
Itse en ikinä investoisi paria tonttua Gibsoniin, sillä hinta ei alkuunkaan kohtaa laadulle asettamieni vaateiden kanssa tuon hintaluokan soittimesta puhuttaessa (sanottavaa on ollut yleensä nauhatyössä / bindauksissa).
 
Älä koskaan sano ei koskaan. Sillä kun kohdalle sattuukin sitten oikeasti se 100% täydellinen Gibson-yksilö, jota nykyisellä batch-käytännöllä voi olla vaikea saada Suomesta, niin voikin takkisi kääntyä yllättävän nopeasti.
 
Jos soittimesta maksaa noinkin paljon niin siinä ei saa mielestäni olla MITÄÄN vikaa, vaan kepin tulee olla täysin "flawless".
 
Jokaisessa soittimessa on jotain vikaa kun oikein aletaan kyyläämään. Kuten PeteH joskus aikoja sitten eräässä threadissa totesi: "Tuo se soittimesi tänne niin kyllä me siitä vikaa löydetään". Tuo pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Viimeistään siinä vaiheessa kun alamme puhua vireisyydestä :)
 
En ota kantaa ovatko kopiot aitoa asiaa parempia jollain osa-alueella. Olen omistanut Epiphonen ja Tokain LP-johdannaiset, enkä niitä kyllä Gibsonia paremmaksi väittäisi millään. Minua risoo se että Gaybsoneista pyydetään järjettömiä summia vastineeseen nähden.
 
Tuo pyyntihän johtuu täysin meidän rakkaista maahantuojista. Parhaimmillaan olen nähnyt jenkkilässä rabatissa Gibson LP Standardia sekä 50s että 60s kaulaprofiililla uutena myytävän 1500-1600 USD hintaan. Eli jos sen suoraan euroiksi kääntäisi, niin sehän tarkoittaisi nykyisellä kurssilla noin 1174-1252e. Ei siis kovin kaukana Tokain japsipelistä, johon on vaihdettu mikit ja ostettu kova laukku :)
 
Sitten laatuongelmista puhuttaessa täällä voi provona käyttää sitä, että omistaa kalliin soittimen jolle toiset ovat kateellisia.
 
Enemmän mie lesoan sillä, että mulla on kaksi helvetin loistavaa Charvelia, kuin että minulla on kaksi Gibsonia. Gibsonit nyt ovat vain osoittautuneet kestäviksi värkeiksi vuodesta toiseen, reeniksestä toiseen, keikasta toiseen. Jos joku on siitä kateellinen, niin olkoon. Minua ei sinänsä kiinnosta se mitä ihmiset ajattelevat kopioista ja Gibsoneista. Se on vain omalla kohdalla, henk.koht. todistettu että Gibson on kestänyt paremmin mitä kopiotuotteet. Odotellaan nyt miten tuo LTD Deluxe käyttäytyy. Se on varsin mainio kitara myös. Vaahterakannella ja mahonkirungolla & -kaulalla. Les Paul se ei ole, eikä koskaan tule olemaan, mutta silti ihan hyvä kitara.
 
Btw, miksihän esim. USA Jacksoneiden tai ESP:n laadusta ei kuulu moitteita edes murto-osaa siitä mitä Gibsoneista.
 
Kyllähän USA Jacksoneista on tuolla valtameren takana burnattu kovasti nyt kun siirtyivät Fenderin alaisuuteen. Onpa jopa valitettu laadusta ja siitä että useassa Soloist-mallissa on ollut heikohko sustain vaikka sen pitäisi olla tunnettu hyvästä sellaisesta. ESP ei myöskään ole kovin halpa merkki. Se on USA:ssa vasta hiljalleen nostanut päätä (viimeisen 5 vuoden aikana) ja siitä monella ei ole yhtä pitkäaikaisia kokemuksia kuin esim. Fenderistä tai Jacksonista. Kyllä me voidaan ottaa vertailuun vaikka ESP Alexi Laiho Sawtooth, hintaan 4000-5000e ja sitten ihmetellä mikä siinä oikein maksaa, eikö?

Ööö... käy miten? Jaa että Gibson-jengi tulee tänne heitteleen olemattomia vertailuja ja todistelemaan niiden avulla kuinka paljon parempi heidän soittimensa on? Tietääkseni tällaista ei ole tapahtunut, mutta kovasti kyllä kopiotuotteiden kohdalla.
 
Joo, lähemmäs joka kerta tullaan kertomaan kuin se kopio menee rikki ja kuinka mieli alkaa tehdä alkuperäistä parin vuoden päästä mutta kopiosta ei saa rahaa takas. Näitähän on nähty.

Tässä astuu juuri kuvaan kuvailemasi psykologia ja markkinatalous. Kopiota perustellaan sillä että "tää vastaa Gibsonia" ja että se on "x-kertaa halvempi mitä alkup."
 
Unohdit sen, että kopiosta myös kerrotaan että se on samoilla materiaaleilla ja samoilla spekseillä rakennettu. Eli "samanlainen" paljon pienemmällä rahalla.
 

 
Yksi sample kun ei tosiaankaan kerro kaikkea soittimesta. On suorastaan idioottimaista edes peenätä sellaista, koska sen todistusarvo on olematon. Kaikista paras olisi rinnakkaistesti. Ottaa hyvän J&D LP-kopion ja hyvän Gibson LP:n keikoille esim. vuoden ajaksi ja tsekkailee siinä sitten kumpi soi paremmin, kumpi kestää käytössä paremmin, kumpi tuntuu paremmalta soittaa, kummasta saa alitajuista mojoa enempi jne jne.
 
Kuinkas tuollaisen toteutat ja yleisölle esität? ihan yhtä paljon sillä on todistusarvoa kuin tuolla yhdellä samplella.
 
Niinpä. Kovasti kuitenkin jengi näyttää kopioiden ja halpiksien kohdalla tätä tekevän ja vieläpä surutta silmät kiinni verraten toiseen. Subjektiiviudessasi sinunkin pitäisi nähdä että tuollainen touhu on oikeasti kourallinen paskaa eikä mitään muuta.
 
Niinpä, samalla tavalla se on kourallinen paskaa kuin arvioida ihan summamutikassa sitä, kuinka kopiokitarat menee rikki tietyssä ajassa kuin alkuperäinen ei mene. Lieneekö kaikki 70-luvulla tehdyt Lespat enää soittokelpoisia? Tuskin, ja sitä voidaan ihan hyvin tarjota silmät kiiluen todisteeksi mutta kaikkihan me tajutaan se, ettei siinä ole mitään totuuspohjaa.
 
Kyse oli hinnasta, ei haluamisprosentista.
 
Sillä on selvä syy-yhteys: Kitaraa halutaan paljon - monella ei ole siihen varaa - useampi venkoilee. PRS:ää ei haluta niin paljoa - pienempi prosentti kokee sen kalliiksi - venkoillaan vähemmän
 
Outo juttu että PRS:n "karvalakkimallia" ei koeta ylihintaiseksi, mutta järjestäin jokainen Gibson on sitä. Esim. Gibson LP Standardin saa uutena Kitarapajalta lähes tulkoon samaan hintaan mitä pulttikaulaisen PRS CE:n DLX-musiikista.
 
Ei Gibson eikä liimakaula tee autuaaksi, ne on eri soittimia. Niinkuin olet itsekin sanonut, että hyvin tehty pulttikaula on erilainen muttei huonompi. Ehkäpä ne on levittänyt sinne kaulaliitokseen tehtaalla PRS-keijupölyä niin hintakin selviää.
 
Mikä muuten oli taas täysin arvailuun perustuvaa, mutta kovaa valuttaa täällä.
 
Gibson ei siis olekaan niin kovin kallis merkkikitaroiden keskuudessa ja jos mietitään Tokain n. 1000e japanilaista soitinta vertauksessa mukana, niin:
-Gibson on eri hintaisella työvoimalla valmistettu
-Gibson on eri laatuisista (usein hyvistä) raaka-aineista ja osista valmistettu
-Gibsonin hinnasta osa menee Lester Polfusille (tokaihan ei maksa lisenssiä tai mitään, se on rosvotuote samoin kuin moni muu)
-Gibsonin hinnassa on yleensä aina neuvotteluvaraa + kova laukku sisältyy hintaan
 
Gibsonin muut mallit ei olekaan ylihinnoiteltuja jos Stankkua ei lasketa. SG ja flygari on suorastaan halpoja merkkikitaroiksi.
 
Ja Gibson ehkä valmistetaan eri hintaisella työvoimalla, totta. Vaikuttaako tämä soittimen toimivuuteen millään tavalla, se on pelkkää arvailua. Gibson tehdään erilaatuisia osista, tämä taas perustuu arvailuun että idässä tehtäisiin huonoilla osilla ja lännessä ylivertaisilla. Gibsonin Les Paulista menee lisenssi, mutta Love Rockeista ei mene, nehän eivät ole Lester Polfus lisenssituotteita. Neuvotteluvaraa taas on Tokain hinnassakin, laukku varmasti lohkeaa varmasti samaan hintaan.

Sekin on vähän tulkinnanvaraista, kumman arvo laskee enemmän.
 
Jos ostaa vaikka 300e J&D:n, niin myydessä sen vaikka 220eurolla jää peräti 80euroa "tappiolle". Ostamalla uuden Gibsonin ja myymällä sen seuraavalla viikolla, tulee vähintään 200e takkiin. Prosenteissa J&D on tappiollisempi, mutta ei prosenteilla leipää osteta.
 
Tosin ostamalla 80-luvulla Gibsoneita ja lukitsemalla ne vitriiniin, saa varmasti omansa takaisin tänä päivänä:)

Joskus tuntuu että keskustelu Gibsonista on kepin omistavien kohdalla sama asia kuin alat mollaamaan uskovaista tämän uskosta.
 
Pakko kai se on jotakin älähtää, kun tällaisia kommentteja alkaa satelemaan. Melkoista sontaa, sanoisin.
 
Usko huviksesi että olen käynyt testaamassa erinäisiä kepukoita Gibsonit mukaanlukien enkä ainakaan standardeissa ole vielä kokenut yhtään syytä sijoittaa niihin kolme-neljä kertaa enempi hintaa kuin johonkin idän ihmeeseen. Joillakin on vaan enempi tervettä itsetuntoa kuin toisilla lainaten itseäsi.

 
Jos omaa sitä tervettä itsetuntoa, niin ei pahemmin siitä muille kuuluttele.

Rahalla saa ja itsetunto kasvaa?
 
DUKE Sonic 2 890 €
 
DUKE Standard 3 560 €
 
DUKE Deluxe 4 130 €
 
DUKE Artisan _ 5 100 €
 
DUKE Royale 12 490 €
 
Kun nyt ruvettiin noita hinnastoja tarkastelemaan.. 8)
Keskustelu näyttää aaltoilevan kiivaana.. ja kaikkihan alkoi siitä epäilyksen siemenen kylvöstä, että uskallettiin pohdiskella, mahtaakopa tuo J&D Bros kitara olla 10 vuoden päästä minkälaisessa kuosissa, vai onko se tuottanut jo pehmeää lämpöä tupaan..
Samalla on taas menty pilkut ja pisteet joitten merkitys onkin soittimessa se kaikkein tärkein, ja laadun tai paremminkin sen puutteen indikaattori vailla vertaa. Ohessa on käsitelty toki Gibsonin omistajien itsetunto-ongelmat ja kaikkinainen muukin leuhottaminen.. Varsin kamalaa väkeä he siis... ;)

Keskustelu näyttää aaltoilevan kiivaana.. ja kaikkihan alkoi siitä epäilyksen siemenen kylvöstä, että uskallettiin pohdiskella, mahtaakopa tuo J&D Bros kitara olla 10 vuoden päästä minkälaisessa kuosissa
 
Jos tarkkoja ollaan, niin keskustelu lähti uuteen nousuun kun viittasin tuohon:
 
Samoin kuin yleensä vertailuista täysin subjektiivisella tasolla. Toki ei voi kieltää vertailemasta, mutta jos pitäydyttäs tosiasioissa.
 
Pyydettiin lopettamaan vertailut subjektiivisella tasolla, odotettiin tosiasioita. Mutta sitten kun niitä tosiasioita alettiin miettimään, palattiin takaisin subjektiivisuuteen.

Ei hemmetti, eihän tämän threadin pitäisi dissata Gibsonia ja omistajia.
 
Totean vaan summa summarum että J&D LS5 on hyvä Les Paul -tyyppinen halpiskitara, jonka soundi on todella lähellä aitoa amerikanpeliä.
 
Ei sen kummempaa. Rauhaa. Moi.