Rummut: rumpukamat ›

Hittolainen! Manu on näköjään väsännyt pitkästäaikaa albumillisen musiikkia. Miehen websiten avatessa introksi pärähti soimaan oikein miellyttävää tunnelmointia ja tyypillisen hienostunutta rummunkopistelua. Liikenteessä ollaan nyt akustisen jazz-kokoonpanon voimin:
Jan Garbarek (sax)
Tomasz Stanko (tr)
Marcin Wasilewski (piano)
Slawomir Kurkiewicz (double-bass)
Manu Katche (drs)
 
Ymmärtääkseni Katche:lla (s.1958) on ollut terveytensä kanssa hieman ongelmia viime vuosina. Se ehkä selittänee, miksi hän ei viimeksi Stingin rundilla ollut ihan parhaassa vedossa (jättikin pestin sitten Keith Carlockille). Mutta nyt elämä näyttää taas hymyilevän ja soittaminenkin maistuvan. Mä olen aina tykännyt hänen tavastaan viljellä runsaasti splasheja, kuin myös kireän napakasta virppasoundistaan. Kova jätkä se on (sanokaa mitä sanotte), eivätkä sooloprojektitkaan peruskylmää fuusiota, niin kuin rumpaleiden jutut yleensä tuppaavat olemaan.
 
Tuli muuten kauhea kutina saada toi levy käsiin.. :) Kunhan tästä kaupoille kerkeää, palataan asiaan.

On hyvä levy - ainakin kaikki rumpu/symbaalihifistit huomio! Todellakin pelkästään akustisin soittimin toteutettu.
 
Entäs ne biisit? No, jos vertaa vaikka Dave Wecklin tai Simon Phillipsin soololevyihin niin hyvinkin kelvollista matskua. Eikä rumpusooloja.

Hesarissakin "Kriitikot kehuvat"-otsikon alla mainittu tämä levy muuten. Ainankin Stingin levyillä tyylikästä mäiskettä.

Sooloakin irtoaa... jotenkin tavanomaista hauskemman näköistä ja kuuloista. Vai mitä? :-)
 
http://www.drummerworld.com/Videos/manukatche1.html

Kauheet soundit sillä.. Ihan älyttömän matalaks viritetty nio tomit..
Mutta ihan...hmm.. kiva soolo alkupää oli vähän parempi ehkä ku loppu.

Soolosta en perustanut, mutta tomi soundi oli hyvä! Erittäin matala, mutta kuitenkin soiva.

Hmm... soolo oli ainakin aivan liian pitkä. Ainakin siihen nähden mitä se sisälsi... ei minulla ainakaan mielenkiinto riittänyt loppuun saakka. Alku oli ihan hyvä, mutta punertavaa lankaa olisi kaivannut kokonaisuus.

Huomatkaapa Manun ranskalainen kapulaote ja se kuinka takaa hän pitää kepistä kiinni. Itse olen pitänyt Manun soitosta ja kerran livenäkin näin jäähallissa Peter Gabrielin keikalla. Kyllä oli mahtavat rumpusoundit livenä silloin.

Joltain Zildjianin esittelypäiviltä sain Manun promocd:n jossa on muutama "rumpubiisi". Ihan kohtuullista settiä - taitava ja kaikkee - mutta tomit kuulostaa ihan pahvilaatikoilta. Tossa drummerworldin pätkässä ei o niin kehnot ku yleensä. Virveli on sen sijaan tosi pirtsakka. Tais olla 13" signature Yammulta.
 
Huomatkaa Taman telineet drummeworld-pätkässä...

Huomatkaapa Manun ranskalainen kapulaote ja se kuinka takaa hän pitää kepistä kiinni.
 
Eihän noin VOI soittaa, sanoisi Jazzmies. ;) Manu ei kyllä mielestäni kuulosta hepulta, jolta on viety tuhkatkin munasta.

Huomatkaapa Manun ranskalainen kapulaote ja se kuinka takaa hän pitää kepistä kiinni. Itse olen pitänyt Manun soitosta ja kerran livenäkin näin jäähallissa Peter Gabrielin keikalla. Kyllä oli mahtavat rumpusoundit livenä silloin.
 
Joo, veikeä tyyli soittaa Manulla, ja lievästi koomisen näköinen kaveri muutenkin. Ehdoton suosikkirumpalini, tai siis yksi niistä. Taisi olla Stingin Soul cages, jonka myötä hänen tyyliinsä tykästyin. Gabrielin Secret world-livellä Katche on suorastaan ylihyvä - heittää makeita pikkujippoja kokoajan, kuitenkin hyvän maun rajoissa. Rumpusoundit ovat myös kuten tuossa videolla, levyilläkin aina olleet tosi hienot.

jumaLATTOMAN komeet tomisoundit!! aijai, nannaa korvalle. pidin.

jumaLATTOMAN komeet tomisoundit!! aijai, nannaa korvalle. pidin.
 
Sama täällä!
 
Itse tulin Manuskoon Satrianin nimikkolätyn (se punakantinen) kuultuani aikoinaan. Ok, koko levyn mahtava tuotanto antoi toki Manullekin vähän vetoapua, mutta kaikin puolin naatittava levy.

Manun Stick Around -levyn tuotto ei ole kyllä mitään muuta kuin play-along rumpaleille, ja joku sooloraita. Katchelta mieluummin kuitenkin kuuntelee komppausta kuin sooloilua. Tuo topicin lätty kuulosti jo musiikilta. Varmaan tuollakin sooloraitoja on, mutta ei ehkä osu biisien ensimmäisten 30s pätkään (mikä on kyllä ainoastaan hyvä juttu! ).
 
Wecklillä on kohtuumäärä käsittämättömiä melodioita, mutta löytyy myös hyviä biisejä. Esim synergy-lätyllä on hienoja kappaleita. Usein kyllä rumpaleiden soololättyjä vaivaa rumpalinäkökulma. Ehkä se on et jos rumpali ei hanskaa muita instrumentteja, niin melodinen & harmoninen puoli musiikista jää rytmin jalkoihin.
 
e: no kitaristien soololevyillä kitaranäkökulma, basisteilla basso... pianistien soololevyt on yleensä ollu mun korviin mielyttävimpiä musiikillisesti jonkun instrumentin soololevyistä.

Manun Stick Around -levyn tuotto ei ole kyllä mitään muuta kuin play-along rumpaleille, ja joku sooloraita. Katchelta mieluummin kuitenkin kuuntelee komppausta kuin sooloilua. Tuo topicin lätty kuulosti jo musiikilta. Varmaan tuollakin sooloraitoja on, mutta ei ehkä osu biisien ensimmäisten 30s pätkään (mikä on kyllä ainoastaan hyvä juttu! ).
 
Stick aroundia en olekaan kuullut, koska ei ole kohdalle osunut. Katchen soolodebyytti (It's about time) onkin ihan poppista. Manu jopa laulaa itse joka biisissä, mikä on tähtirumpaleista puhuttaessa aika harvinaista. Tämä uusin levyhän sisältää "silkkihansikkain" soitettua jaskaa, poikkeuksellisen hienosti toteutettua. Rumpusooloillakaan ei kuulijaa kiusata.