Pukeutuminen ›

Jaahas. Tällaisia mielipiteitä. No, sanonpa omani, koska monet minua noihin kategorioihin pistävät, eikä siinä mitään. Ensin takerrun tuohon sanaan "goottihevari". En itse sano varsinaisesti asiaan kantaa, mutta muutamaan otteeseen on tullut vastaan se, että gootit ja hevarit ovat toistensa vastakohtia; gootit ovat pukeutumisessaan "feminiinisempiä" ja hevarit useimmiten niin "maskuliinisia" kuin voivat olla. Lainausmerkit siksi, että nuo piirteet ovat vain ihmisten luomia jaotteluita. Tosiasiassa jokaisessa meissä on molempia piirteitä, eikä niitä pitäisi poissulkea, niinkuin yhteiskunta meidät opettaa tekemään.
 
Muoti on aina perseestä. Sitä ei koskaan pitäisi seurata. Mielestäni muiden mielipiteitä ei pitäisi kuunnella pukeutumisen kanssa, ellei oikeasti ole niin epävarma itsestään. Itse otan vastaan myös mielipiteitä, mutta itse kuitenkin teen valinnat vaatteideni suhteen. Oma muokkaantumiseni tämän päivän pukeutumiseeni alkoi 2003, kun uskaltauduin ostamaan ensimmäiset farkkuni, jotka olivat mustat. Se tuntui jotenkin jännältä, mutta kahdeksannennella luokalla se vielä tuntui siltä, että halusi kuulua porukkaan. Innostumiseni tästä tyylistä alkoi fanittaessani The 69 Eyesia; tajusin, että voi olla myös sellaisia vaatteita, joiden etsimisessä ei tylsisty siinä, kuinka samaa paskaa pitäisi ostaa muka uutena vuodesta toiseen. Ensimmäiset farkkuni olivat myös viimeiset. Aluksi oli noin vuoden verran bändipaita -innostus päällä, mikä muuttui tähän nykyiseen suuntaan sittemmin, kun tapasin tyttöystäväni. Nahkahousuja, nahkatakkeja, samettipaita RorasaH:lta, läpinäkyvä paita, tasaisin väliajoin koruostoksia. Noin 2 vuotta olen ostanut erikoisempia vaatteita, joista useimmat ovat mustia, mutta joukkoon mahtuu myös viininpunainen kauluspaita, koska se oli yksinkertaisesti niin hienosti tehty.
 
Gootit ovat pukeutumisessaan osanneet ammentaa nykypäivään eri aikakausien ja kulttuurien vaikutteita. Gootit elävät "aikaa, jota ei koskaan ollut" tavallaan. Vaikutteita on erittäin paljon viktoriaanisesta ajasta (kalpeus, korsetit, silinterihatut, (suru)harsot, pitsi, yms...), renessanssin ja barokin ajasta (kalpeus, meikkaaminen, korsetit, röyhelöpaidat, "merirosvotakit", nauhakoristukset, käsineet, kts. Lordi Byron, Shakespeare...), romantiikasta ja kauhusta (Hirviöt, erityisesti vampyyrit, kirjailijoista Edgar Allan Poe, kalpeus...), muinaisesta Egyptistä (meikkaaminen ja ehdottoman tärkeänä mainintana Ankh-risti), keskiajalta (kaavut, gargoylet, Danten "Jumalainen näytelmä", "memento mori"/"danse macabre"), punk-musiikista (musiikkityylin haarautuminen goottimusiikkiin, irokeesit, niitit, vyöt, repaleiset vaatteet, nahka, ketjut, lävistykset, tatuoinnit, meikit...), tulevaisuudesta (cyber-goottien UV-putket, neonvärit, gogglesit yms...). Myös viittauksia eri mytologioihin ja symboleja löytyy. Mutta tämähän on vielä stereotyyppinen kuvaus, sillä gootti on ennen kaikkea yksilö, joka löytää omat mieltymyksensä itse. Tämä ei ole kaikille selvä asia, sillä nykypäivän "wannabe-gootit" ovat "gootteja" siksi, koska se on muotia ja kaikki kaveritkin ovat. Kuten useat ihmiset, he eivät tajua perehtyä asiaan ensin, ja siksi on syntynyt tämä tietty porukka pellejä, jotka pilaavat kaikkien nuorempien gootiksi luokiteltavien ihmisten maineen vanhempien goottien silmissä sekä kaikkien goottien maineen muiden ihmisten silmissä. Toisaalta itse en ole edes sitä mieltä varsinaisesti, että maineen menettäminen olisi niin haitallista, eivät muiden ihmisten mielipiteet ole niin tärkeitä.
 
Mielestäni asioita ei kannata ottaa turhan vakavasti. Lukemani ja kokemani mukaan aidot gootit osaavat nauraa itselleen. Sanon sen näin: En pukeudu niinkuin kaikki muut siksi, että olen ihminen. Enkä syö pelkästään mustia karkkeja (itse asiassa salmiakki on mielestäni pahaa) ja syö lakritsijäätelöä mansikkajäätelön sijasta vain siksi, että olen luokiteltavissa gootiksi.
 
Ja uskokaa pois, bondage-remmit eivät ole niin hankalia kuin miltä näyttävät.