Kitarat: kitarakamat ›

Kaikki oikeat SG, joita olen soittanut ovat olleet tasapainoisia (70-luvun Gibsoneita). Kopiot ovat useimmiten keikahtaneet nenilleen. Näytti olevan sama ero uuden Tokain EB-3:s ja vanhan Gibsonin EB-3:n välilläkin.

Näytti olevan sama ero uuden Tokain EB-3:s ja vanhan Gibsonin EB-3:n välilläkin.
 
Tuota kopioo en oo kokeillu, basistilla on kakkosbassona EB-3 "tyttöbasso" (eli tuo ihanan lyhytskaalanen, ei siis EB-3L).. Sen ykkösbasson kaulapainoisuus on kuitenkin huomattava.. ;)

Ei mainittavaa eroa. Molemmat historiallisia jäänteitä, joilla soittavat lähinnä posettajat. Hommatkaa pojat moderneja kitaroita, niissä on ajateltu soittamistakin enemmän.

Ei mainittavaa eroa. Molemmat historiallisia jäänteitä, joilla soittavat lähinnä posettajat. Hommatkaa pojat moderneja kitaroita, niissä on ajateltu soittamistakin enemmän.
 
Pässi.
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!
 
E: Pahoittelen äskeistä.. Idiotismi on vain ikävää.. etenkin kun sitä joutuu lukemaan.

Hmm.. Kuun asento lienee suopea kun joka Gibson-thriidiin tulee kaikenmoista kommenttia.. *kier*
Taidanpa käydä nostamassa tuon yhen vielä paremmin framille, tähän asti se on pysyny asiallisena..

Lespa = Slash, Gary Moore. Bluesimpi.
SG = Tony Iommi, Angus Young, Pete Townshend. Rokimpi.
 
Ei se nyt ole ihan näinkään. Esim. Dave Grohl on käyttänyt Les Paulia, SG:tä, Firebird Studiota jne. omassa rockissaan. Les Paul on löytynyt esim. Mayhemin Euronymoukselta, Black Label Societyn Zakk Wyldeltä ja ties kuinka monelta muulta. Itselleni SG:stä tulee enempi mieleen late 60s ja early 70s psychedelic rock, kuin esim. AC/DC. Robby Krieger The Doorsista muunmuassa veteli SG:llä. No, ehkä SG on enempi "vain rockpiirien käytössä" kun taas Les Paulia näkee sekä rock/heavy-osastolla kuin myös muualla.
 
Pointti oli se, että ihan tuollaista jakoa en tekisi SG:n ja Les Paulin välille. Olkoonkin SG hyvä rock-skeba, mutta niin on Les Paulikin. En näe mitään estettä sille, etteikö kumpikin, sekä SG ja LP voisi olla loistavia all-around skeboja. Sitähän ne nimenomaan ovat... bluesista blackmetalliin ja takaisin.
 
SG on soundiltaan pikkasen karumpi ja "rokimpi".
 
Jep. SG:n runko on ohuehko ja kuten joku jo totesikin on se muotoilunsa ansiosta varsin universaali malli soittajan syliin ja ylänauhoilta soitteluun. Kummatkin kyllä tarjoavat sitä 2xHumbucker + mahonkirunko + mahonkinen liimakaula soundia, mutta vivahde-eroja on enemmän kuin tarpeeksi.
 
SG on (mielestäni) hienomman näkönen.
 
Minusta ne ovat kummatkin hienoja. Itse tosin henk.koht. olen LePa-miehiä :)
 
SG on helvetin paljon kevyempi (kiloissa, ei soundissa.)
 
Ei välttämättä. Olen soittanut painaviakin SG-kitaroita ja kevyitä Les Pauleja. Yleisesti ottaen kuitenkin SG on ohuemman rungon takia Les Paulia kevyempi. En kuitenkaan pidä LePaa painavana, edellyttäen tietysti 60e maksavaa, leveätä Levy's nahkaremmiä joka on sopivasti topattu, heh. Mutta ei ne kaikki LP:t ole "voimamiesmalleja".
 
Haittapuolena, SG:t ovat usein vähän kaulapainoisia, elikkä et voi laittaa tukkaa ponnarille, tai lapa mätkähtää lattiaan.
 
Tämä on nimenomaan tapauskohtaista. Jotkut vanhemmat SG:t eivät ole lainkaan kaulapainoisia, mutta esim. eräs 90-lukulainen Gibson SG taas oli selkeästi "keula kohti maata". Tässä on yksi syy miksi itse ihastuin 90-luvulla Les Pauliin. Kitaran runkopainoisuus nosti kaulaa ylöspäin ja saavutin optimaalisen soittoasennon Les Paulilla kuin Paulilla. Ei tarvinut tappeja siirrellä tai etsiskellä kevyempää yksilöä.
 
Lespa on vähän klassisempi sekä ulkonäöltään että soundiltaan.
 
Jep. Gibsonin lippulaiva 50-luvulta lähtien yhdessä ES335:n ja ES175:n kanssa. Les Paul ja SG ovat kuitenkin sellaisia soittimia, jotka tulisi löytyä henkilöiltä jotka haluavat kitara-arsenaalinsa olevan monipuolinen ja sisältävän sähkökitaroiden kulmakivet.
 
Millä tavoin nämä kitarat eroavat toisistaan soundeiltaan ja soitettavuudeltaan?
 
Monessa SG:ssä on tuo kuuluisa 60s Slimtaper-profiili joka on ainakin miun lapaseen täysin väärä. Toiset taas tykkäävät siitä, kun se on ohuempi. Minulle Les Paulin jämäkkä 50s profile on "se" juttu. Se nyt ainakin tulee mieleen näiden painojen ja kaulapainoisuuksien ohessa. Itselleni myös se LP:n massiivinen runko tuntuu hyvältä... se henkii massiivisuutta ja antaa sellaisen fiiliksen että sitä saa "soittaa" vähän rankemminkin. Se pysyy paikallaan, hyvässä asennossa ja se henkii sellaista jämäkkää soittoasennetta :)

nu, mun omassa SGssäni se on ihan kaulaliitoksen takana ja siltikin voin puhua pienoisesta kaulapainoisuudesta... :)
 
Omakin Tokai SG tosiaan hieman kumartaa ilman pitävää hihnaa (ja vähän sellaisenkin kanssa), mutta se ei olekkaan oikea SG, vaan SG-kopio ja aika omilla mitoituksillaan/painotuksillaan.

http://www.angelfire.com/wizard2/jouskari/paino/20060913_0526.JPG (copy/paste osoiteriville jos ei toimi suoraan)
300grammaa konehuoneeseen ja kaulapaino oli pois Epistä. Tyrnemmän tuntuinen kun painaakin jotain, oli ennen muutosta n. 3kg koko kitara.

Ei mainittavaa eroa. Molemmat historiallisia jäänteitä, joilla soittavat lähinnä posettajat. Hommatkaa pojat moderneja kitaroita, niissä on ajateltu soittamistakin enemmän.
 
Joo, ei mullakaan ollut silloin joskus varaa Les Pauliin...
 
;)

No, mitä eroja huomasit sen SG customin ja Pandan LP:n välillä? Niijja se sun winered on edelleen varmaan ihan ihQ ja paranee..
 
Siinä on kolmen kitaran otos, jotka ovat kaikki hyviä ja erilaisia.
 
Ei G tarkoita automaattisesti hyvää, mutta en minä tämän viininpunaisen kaunottaren soundia ja tuntumaa saa mistään uurretusta ja ergonomisesta Eclipsestä tai hevitikusta. Kyllä nekin ovat hyviä, mutta eivät siihen tarkoitukseen, mitä varten juuri tämä keppi minulla on.

Kyllä nekin ovat hyviä, mutta eivät siihen tarkoitukseen, mitä varten juuri tämä keppi minulla on.
 
Pointti siinä just. Juurikin tuon takia on sitä vaihtelua markkinoilla. Siltäkin pohjalta joskus vuosien saatossa on joutunut hämmästelemään, että minkähän hiton vuoks noita hiilikopioita on niinkin paljon, tekisivät ees variaatioita teemasta tai jotain.. Paul Hamer ja Jol Danzig esimerkiks 70-luvulla ryhtyivät tekemään , ei ihan suoria kopioita vaan juur variaatioita LP Specialista ja Explorerista..
En rupee arvuuttelemaan kaikkien motiiveja tai muita syitä, mutta jälleen on tässä parin viikon aikana nähty, millaista paloa ja tunnetta saa aikaan yks yli 50-vuotias kitaramalli..
Kaipa Ted McCarty seurailee tuolla jossain huvittuneena.. ja taas maanantaina itse L.Polfus heittää Nykissä keikan.

Tuota kopioo en oo kokeillu, basistilla on kakkosbassona EB-3 "tyttöbasso" (eli tuo ihanan lyhytskaalanen, ei siis EB-3L).. Sen ykkösbasson kaulapainoisuus on kuitenkin huomattava.. ;)
 
Itse asiassa en osaa sanoa, olivatko lyhyt- vai pitkäskaalaisia nuo testaamani. Tokai on myyty pois, Gibson on vielä tallla, pitää kysäistä basistilta (luulen kyllä olevan pitkä mallia).

No se olikin sellainen suuntaa antava ohje, joka pätee ainakin näihin nykyään myytäviin Gisoneihin ja Epiphoneihin. Poikkeuksia tietysti aina löytyy kun penkomaan aletaan.
 
vastaan vaikka itselläni on SG joten on vaara että tiedän mistä puhun:
 
mitäs luulette mihin suuntaan toi mun '61 reissue vuodelta 1992 nyökkää
kun päästää kaulasta irti:
 
http://kotisivu.mtv3.fi/santaharju/sg.html
 
vastaus: ei nyökkää, ei niin mihinkään suuntaan.

mitäs luulette mihin suuntaan toi mun '61 reissue vuodelta 1992 nyökkää
kun päästää kaulasta irti:
 
http://kotisivu.mtv3.fi/santaharju/sg.html
 
vastaus: ei nyökkää, ei niin mihinkään suuntaan.
 
plussan paikka, kyllä tuo nyt aika hyvin kertoo jo mitenkä paino tuossa jakaantuu. Se on aika ohkaisen näköinen tuo soitin, aika näppärän oloinen.

vastaan vaikka itselläni on SG joten on vaara että tiedän mistä puhun:
 
mitäs luulette mihin suuntaan toi mun '61 reissue vuodelta 1992 nyökkää
kun päästää kaulasta irti:
 
http://kotisivu.mtv3.fi/santaharju/sg.html
 
vastaus: ei nyökkää, ei niin mihinkään suuntaan.
 
Niiiii'in?

Niiiii'in?
 
no eipä kai kummempia. tuli vaan näppästyä niin hauska kuva
että pitää välillä viljellä sitä näihin SG:n kaulapainokeskusteluihin.

Mistä käytännön kaulapainoisuus yleensä johtuu? itse en ole tähän mennessä tavannut kitaraa, joka tosissaan olisi jompaan kumpaan suuntaan painottunut. Esmes RR:t mitä olen omistanut, eivät ole olleet yhtään tasapainottomia (lähinnä rungon suuntaan) vaikka jotkut täällä sellaista puhuukin. Ehkäpä minun soittoergonomia ei tuollaista sitten havaitse.
 
Onko se vaan riippuvaista tuon vipuvarren paikasta, koska ei ainakaan näyttäisi siltä että SG:ssä olisi enemmän tavaraa nokassa kuin rungossa?

Esmes RR:t mitä olen omistanut, eivät ole olleet yhtään tasapainottomia
 
Osta JS30RR niin tiedät mitä on kaulapaino:)

Osta JS30RR niin tiedät mitä on kaulapaino:)
 
minulla on ollut kolmonen, vitonen, käytössä käynyt LTD:n wannabe-RR ja sitten joskus kokeilussa RR1T. Minen tie sitten miksei se kaulapainoisuus tunnu.