Aloittelijat ›

Noh, siinähän se jo tulikin =)

Noh, siinähän se jo tulikin =)
 
Viritysmittarin mukaan.

E A D G H E
 
E: paksuimmasta ohuimpaan
 
E2: Imase netistä AP tunerin kokeiluversio, jos omistat jonkinlaisen mikrofonin niin kitaran saat kyllä vireeseen.

Jos kotitarpeiksi soittelee, niin riittää että vetää kielet keskenään vireeseen. Se on se ja sama onko se sitten loppujen lopuksi E-, D-, vai missä vireessä. Bändinkin kanssa on ihan sama missä vireessä vedetään, kunhan se on kaikilla sama :)
 
Jos haluaa "oikeaan" vireeseen, niin käy musakaupasta A440 -ääniraudan. Se on simppelein konsti.

Tai kuuntelee puhelimen tuuttausääntä joka on A ja virittää sen mukaan.

Tai kuuntelee puhelimen tuuttausääntä joka on A ja virittää sen mukaan.
 
ehkä jopa maailman nörtein tapa virittää skitara.. eipä ollu vanhoilla tekijöillä aikanaan mahdollisuutta tuohon..

ehkä jopa maailman nörtein tapa virittää skitara.. eipä ollu vanhoilla tekijöillä aikanaan mahdollisuutta tuohon..
 
Joskus vain niin on tehtävä jos kerrassaan muuta viritintä ei ole tarjolla.. Onhan kitaraa viritelty myös metrossa joskus. Se ovien sulkeutumis-pimpelipom on muistaakseni G.

ehkä jopa maailman nörtein tapa virittää skitara.. eipä ollu vanhoilla tekijöillä aikanaan mahdollisuutta tuohon..
 
Miksi luulit, että
-metronomissa on A-sävel niiden tikutusten lisäksi
-konsertissa oboisti pääsee tuuttaan A:ta
-on olemassa mm. äänirautoja
-Yleensäkin ne kielet on E,A,D,G,H,E, eikä x,q,p,r,5,@
 
ynnä muita silloiseen/kulloiseen A:ksi määriteltyyn hertsimäärään pääsemistä tukevia perusteita. Mutta jos yksin haluaa vessassa kitaraa rämpyttää, niin sittenhän ei oo väliä.
 
EDIT: mutta siellähän se Numbin kommentissa jo tulikin.

Ihan kotona omaksi ilokseni soittelisin. Hmm, siis puhelimen tuuttausäänellä? Kertokaapas nyt että miten tuo tapahtuu..

Ihan kotona omaksi ilokseni soittelisin. Hmm, siis puhelimen tuuttausäänellä? Kertokaapas nyt että miten tuo tapahtuu..
 
www.metronomeonline.com
 
Tuolta alareunasta toi A 440. Virität toiseksi paksuimman kielen (A) siihen vireeseen (ei yhtä korkealle, mutta kyllä sen oikean korkeuden huomaa.)
 
Sitten painat paksuimman kielen (E) 5. nauhaa. Siitä pitäisi kuulua sama ääni kuin A:sta kun se on vireessä. Toista sama A- ja D-kielen kanssa, sekä D- ja G-kielen kanssa. G- ja H-kielen kanssa pitää painaa neljännestä välistä, H- ja E tulee taas normaalisti vitosvälistä.

Jos haluaa "oikeaan" vireeseen, niin käy musakaupasta A440 -ääniraudan. Se on simppelein konsti.
 
Näin on. Ja oppii samalla myös KUULEMAAN koska kitara on vireessä.

Kiitokset teille

siis selittäkääs nyt mullekkin...siis miten ton piipityksen avulla voi saada ton a kielen vireeseen?
 
Kuuntele sitä piipitystä ja soita samaan aikaan kitarastasi A-kieli. Jos kieli on epävireessä, kuulet selvää huojuntaa äänten välillä. Vääntämällä viritystappia jompaan kumpaan suuntaan huojunta vähenee ja lopulta katoaa. Kun huojuntaa ei ole havaittavissa, kieli on vireessä.
 
Mahdollinen sudenkuoppa on virittää A-kieli kvintin päähän, sillä se voi kuulostaa huojumattomalta. Tein näytteeksi midin. Ensin siinä soi sävelet H ja A (eli oktaavi + pieni septimi). Sen jälkeen D ja A (oktaavi + kvintti). Lopuksi vasta A ja A eli oktaavi, ja soitin on vireessä. Midi: http://joni.esmartdesign.com/intervalli.html
 
Huomaa, että sama A sävel löytyy useasta oktaavista, mutta vain yksi niistä on oikea. Jos kuitenkin jätät A:n oktaavia liian alas, se jää niin löysäksi, että huomaat kyllä. Vaarallisempaa on lähteä virittämään ylävireeseen: et välttämättä huomaa kielen olevan liian kireällä ja se saattaa mennä poikki.
 
Älä kuitenkaan tuon pelossa jätä opettelematta korvakuulolta virittämistä. Korvakuulo on soittajan tärkein apu. Hyvä relatiivisen sävelkorvan kehittäjä on Functional ear trainer: http://www.miles.be/ . Näitä oli sellaisiakin ohjelmia, joilla pystyi intervallien tunnistamista (ynnä muuta kuten skaalojen sävyjä jne) opettelemaan, mutten muista nyt yhtään. Äh.

Oon mä sen verran "toisinajattelija" että mun mielestä pitäisi aloittaa mittarilla virittämään kitara, että oppii tietämään, miltä vireessä oleva kitara kuulostaa ja vasta sen jälkeen alkaa korvan harjaannukseen.

Äänirauta on kätevin ja miehekkäinj halvin. Mahtuu taskuun ja toimii ilman pattereita. Ääniraudalla virittäminen kehittää myös sävelkorvaa.
 
Ja jos joskus käytte säveltapailun D-kurssin, tarviitte äänirautaa.

Oon mä sen verran "toisinajattelija" että mun mielestä pitäisi aloittaa mittarilla virittämään kitara, että oppii tietämään, miltä vireessä oleva kitara kuulostaa ja vasta sen jälkeen alkaa korvan harjaannukseen.
 
ööö tota... ?
Mitenköhän ne kaikki kaverit tuon oppi ennen kuin mittari keksittiin?
 
Vire on kuitenkin ääni joka kuullaan. Äänestä kun on kyse, itse luotan kuitenkin korvaan, en silmään.

ööö tota... ?
Mitenköhän ne kaikki kaverit tuon oppi ennen kuin mittari keksittiin?
 
Mä oon soittanut kitaraa ennenkuin mittareita oli edes keksitty. Ei ne kaikki oppineetkaan:-)

Aikanaan poikasena kun soittelin, eikä käytössäni ollut äänirautoja ym. vehkeitä viritin paksuimman kielen "kohdalleen" siten että se oli matalin ääni jonka pystyin suustani mörisemään.
Pakko sanoa, että kyllä viritysmittarit ovat aika käteviä