Klassinen ›

mistä noita biisejä löytää..??onko ne ihan "tavallisia" urkuteoksia??jotain säveltäjien nimiä..?

mistä noita biisejä löytää..??onko ne ihan "tavallisia" urkuteoksia??jotain säveltäjien nimiä..?
 
Albinonin Adagio varmaan lienee eniten hautajaisissa soitettu kappale. Edelleen se tehoaa kylläkin, hieno sävellys.

prkl..ku yrittää dc:llä ettiä klassista niin aina bannaavat tai vähintään heittäävät pihalle..kuulemma liikaa metallia..=/
..mutta kiitos mklami

mistä noita biisejä löytää..??onko ne ihan "tavallisia" urkuteoksia??jotain säveltäjien nimiä..?
 
Käypä kysäsemässä seurakuntasi kanttorilta. Ainakin tällä meidän urkurilla on parikin kirjallista juuri hautajaismusiikkia.
 
Albinoni on jees... Järnefeltin Bercuse, Händelin Largo, Rydmanin Niin Kaunis On Maa... Jostain Fake Bookista löytyy esim Gammal Fäbodpsalm....Ainiin ja Ave Maria, Narvan Marssi, Suojelusenkeli ("Maan korvessa kulkevi..")

Virsiä... sovittaa vaan hyvin. Esim. kerran soitin uhrin lempivirren "Koska valaissee koin tähtönen" tms.ny.menikään.

Virsiä... sovittaa vaan hyvin. Esim. kerran soitin uhrin lempivirren "Koska valaissee koin tähtönen" tms.ny.menikään.
 
Mmmmmm..... toimii! Koraalikirjassa on paljon nykynuorisolle tuntemattomia biisiaarteita.

mistä noita biisejä löytää..??onko ne ihan "tavallisia" urkuteoksia??jotain säveltäjien nimiä..?
 
Eikös setäni hautajaisissa soitettu Creeping death.

Eikös setäni hautajaisissa soitettu Creeping death.
 
HoHo

Aika hempeä on Se "Bachin Air" A-klarinetilla soitettuna urkuparvelta, uruilla säestäen. Tippa tulee linssiin vähemmästäkin. Mielestäni se on hyvin rauhoittava, jopa taivaallinen kipale..

Miua pyydettiin soittamaan jonkun papan hautajaisiiin When the Saints go marching in - viululla. Oli ollut kuulemma papan lempikappale, joten oli hiukan vaikea päättää, soittaako iloisesti vai haikean rauhallisesti.

Miua pyydettiin soittamaan jonkun papan hautajaisiiin When the Saints go marching in - viululla. Oli ollut kuulemma papan lempikappale, joten oli hiukan vaikea päättää, soittaako iloisesti vai haikean rauhallisesti.
 
Hankala uskoa, että noin hyvän maun vastaisia ihmisiä on ollut(ja ehkä on vieläkin joku) olemassa.

Hankala uskoa, että noin hyvän maun vastaisia ihmisiä on ollut(ja ehkä on vieläkin joku) olemassa.
 
Mutta jos se on ollut vainajan lempikappale, niin eikö ole kaunis ajatus soittaa se hänen hautajaisissaan? Onhan siinä sentään lohduttavat sanat, ja kai sen voi rauhallisestikin soittaa.
 
En tarkoita, että joka ihmisen lempikappale olisi sovelias hautajaisiin, mutta tuo nyt vielä lienee ajateltavissa.
 
Hautajaismusiikiksi erityisen hyvin sopivia ovat mielestäni Mozartin Ave Verum Corpus ja Laudate Dominum. Maailman kauneinta musiikkia.

Albinonin Adagio varmaan lienee eniten hautajaisissa soitettu kappale. Edelleen se tehoaa kylläkin, hieno sävellys.
 
Vaikkakaan ei olekaan kuin korkeintaan kenraalibassonsa osalta aitoa Albinonia. Kysymyksessä on siis toisin sanoen nykyaikainen vääristelmä.

Mutta jos se on ollut vainajan lempikappale, niin eikö ole kaunis ajatus soittaa se hänen hautajaisissaan? Onhan siinä sentään lohduttavat sanat, ja kai sen voi rauhallisestikin soittaa.
 
En tarkoita, että joka ihmisen lempikappale olisi sovelias hautajaisiin, mutta tuo nyt vielä lienee ajateltavissa.
 
Hautajaismusiikiksi erityisen hyvin sopivia ovat mielestäni Mozartin Ave Verum Corpus ja Laudate Dominum. Maailman kauneinta musiikkia.
 
Kaunista, mutta ei läheskään niin synkää musiikkia kuin Requiem KV 626 tai Kyrie KV 368a d-molli, jotka ovat kuin hautajaisseremonioita varten sävelletyt, niinkuin ensin mainittu itse asiassa olikin, vaikkakaan säveltäjä itse ei asiasta tietoinen ollutkaan. Laudate Dominum Vesperistä KV 339 on toki merkittävämpi kuin KV 321, sopraanoaarioita kumpainenkin.

Surullisen kuuloinen Beethovenin Moonlight sonata olisi kaunista kuultavaa, tietty pianolla soitettuna.

Kaunista, mutta ei läheskään niin synkää musiikkia kuin Requiem KV 626 tai Kyrie KV 368a d-molli, jotka ovat kuin hautajaisseremonioita varten sävelletyt, niinkuin ensin mainittu itse asiassa olikin, vaikkakaan säveltäjä itse ei asiasta tietoinen ollutkaan. Laudate Dominum Vesperistä KV 339 on toki merkittävämpi kuin KV 321, sopraanoaarioita kumpainenkin.
 
No, jää makuasiaksi mikä on toista merkittävämpi... mutta Requiem on ehkä Mozartin täydellisin saavutus, vaikka (ironista kyllä) kesken jäikin. Niin mahtavaa ja tunnepitoista musiikkia etten juuri paremmasta tiedä. Sain mahdollisuuden osallistua sen esittämiseen ensimmäistä kertaa elämässäni pyhäinpäivän aikaan, ja oli upea kokemus.
 
Se on sitten eri - ja jokaisen oma - asia, haluaako hautajaisiin synkkää vai lohdullisempaa musiikkia.

Aiheesta toiseen.
 
Jos saisitte itse valita, mitä toivoisitte ihmisten soittavan teidän omissa hautajaisissa?

No, jää makuasiaksi mikä on toista merkittävämpi... mutta Requiem on ehkä Mozartin täydellisin saavutus, vaikka (ironista kyllä) kesken jäikin. Niin mahtavaa ja tunnepitoista musiikkia etten juuri paremmasta tiedä. Sain mahdollisuuden osallistua sen esittämiseen ensimmäistä kertaa elämässäni pyhäinpäivän aikaan, ja oli upea kokemus.
 
Se on sitten eri - ja jokaisen oma - asia, haluaako hautajaisiin synkkää vai lohdullisempaa musiikkia.
 
Täydellinen saavutus? Nuo mielikuvitukserttomat sekvenssit! Yäk! Niin en tarkoita että musiikin suuruus olisi suorassa suhteessa sen motiiviseen lihaksikkuuteen, mutta jotenkin idea-köyhältä ja väsyneen neron vasemman käden hieman onnettomalla rutiinilla piirretyltä Requiemin musiikki minusta vaikuttaa. Pikemminkin tuon mainitsemasi Vesperae de confessoren KV 339, v. 1780, Laudate Dominum-osaa edeltävä synkeä, edeltävän vesperin, vesperae de Dominican KV 321, vastaavaa Laudate Pueri Dominum-osaa polyfoniselta satsiltaan ankarampi fugato psalmiin 112/113 sävellettynä stile antico, jonka teeman nousevien kvinttien ja vähennetyn laskevan septimin muodostamaa kuviota Mozart käytti myöhemmin Requiemin Bach-tyylisessä Kyrie Eleison-fuugassaan ja jollaista Bach ja Händel olivat käyttäneet vakituisena, vaikkakin kieltämättä stereotryyppisenä sanastona barokin aikansa eläneessä fuugataiteessa. Tuntuu siltä, että vasta Mozart nimenomaan Vesperissään kykeni antamaan sille jotakin uuttaluovaa ja ainutkertaista sisältä kumpuavaa merkitystä, emotionaalista sisältöä, sisäisen tapahtuman musiikilliseen muunnokseen viittaavaa tekstin aiheen innoittamana.
 
Harrasta hautajaisten muistotilaisuustunnelmaa sopisi erittäin hyvin pukemaan myös Vesperae de Dominican KV 321 psalmiin 110 sävelletty Confitebor tibi, Domine synkeän karussa e-mollissa.
 
Schubertin hautajaisissa soi muuten tämän yksinlaulu Pax Vobiscum D 551, jonka Hüttenbrenner oli sovittanut jousille ja puhaltimille?. Tällaiset "hailakkaat" musiikkivalinnat tukevat kuitenkin hyvin sitä antaen painoarvoa tehden samalla oikeutta sille Beethovenin syntymättömäksi sävellyssuunnitelmaksi jäänyttä Requiemia koskeneelle huomautukselle ja kannanotolle perusteellisine argumentteineen, että koska vainajien muisteluun ei tarvita mitään pauhua niin ei myöskään trumpettia tarvita, Requiemin pitää olla levollista musiikkia.
 
Jos kuitenkin sattuu olemaan dramaattista, juhlavaa ja grandioosin hautajaismusiikin kannalla niin mikäpä paremmin sopisi juhlistamaan ylevällä ja arvokkaalla tavalla jonkin arvostetun suurmiehen poismenoa kuin Schubertin 15-ja 16-vuotiaana sävelletyt 2 d-molli Kyrietä D 31 ja D 49, jotka tuntuvat minusta omituisen synkkyyden siivittämiltä ilmaistan lähestulkoon metafyysistä kauhua.

Jos käytettävissä ei kuitenkaan satu olemaan kovin suurta esityskoneistoa on paikallaan mainita että Schubert on lisäksi säveltänyt lukemattomia kuoroteoksia, jotka ovat omiaan luomaan harrasta hautajaistunnelmaa, joista muutamia mainitakseni:
 
Coronach D 836 kolmelle naisäänelle ja pianolle, yksinkertainen mutta vaikuttava säkeistölaulu, joka kuuluu 7 liedin ja laulun sykliin, sävellettynä kesällä 1826 Sir Walter Scottin runokertomuksiin "Lady of The Lake", jotka liittyvät vanhan skotlantilaisen balladirunouden perinteeseen, kuten myös mm. "Boating song mieskuorolle ja pianolle D 835. Syklin parhaiten tunnettuja lauluja ovat EllenŽs Gesang III sekä Ave Maria. Coronach on kuolinlaulu sankari Duncanille, joka kaatui Skotlannin ylämaalaisten itsenäisyystaistelussa. Basson tremolo-kuviot ovat muistuma surumarssin rummunpäristyksestä.
 
Psalmin n:o 23, Herra on minun paimeneni, D 706, Schubert sävelsi Moses Mendelssohnin saksalaiseen käännökseen joulukuussa 1820 Wienin konservatorioon liittyneen "laulukoulun", jonka johtaja Anna Frölich oli Schubertin ystävä, opiskelijalaulajien naiskuorolle ja pianolle. Schubert arvosti sävellystään hyvin suuresti ja marraskuussa 1826 hän omisti sen Lembergin Cecilia yhdistyksen naiskuorolle, jonka perusti Mozartin poika Franz Xaver Wolfgang samana vuonna. Sävellys on tyypillinen esimerkki Schubertin vokaalipolyfoniasta. Schubert on sävelittänyt myös psalmit n:o 13, D 663 ja 92 D 953.
 
Hymnus an der Heiligen Geist, Hymni pyhälle hengelle D 948 mieskuorolle ja puhalliorkesterille avausmotiivin Mozartin Taikahuilun Sarastron aarian tai pappien kuoron muistumine. Schubert laati teoksesta kaikkiaan 3 versiota mm. yhden pianosäestyksellisenä.
 
Sitten tulevat tietenkin useat hänen hauta-ja hautajaisaiheiset poikkeuksetta mieskuorolle ja pianolle sävelletyt kuoroteoksensa, joista ehkä kaiken kaikkiaan merkittävimpiin kuuluu a cappella-mieskuorolaulu-tai kvartetto Grab und Mond D 893. Sekakuorolle a cappella on sävelletty D 643a, 5. Salis-Seewisin runon "Hauta on hiljainen ja syvä" sävelitys. Muut ovat 329a, 330, 377, 569 pianolle ja mieskuorolle sekä lisäksi ainakin "Hautauslaulu" D 168, jonka esitys kaikkine 13. säkeistöineen kestää yli 11 minuuttia.
 
Tunnettu "Enkelten kuoro" D 440 on myös hyvin kaunis ja levollinen sekakuorolaulu, jonka teksti on Goethen Faustista ja jonka keskijakson basson kromaattisesti nouseva seksti kuvastaa ylösnousemusta.
 
Tunnelmaa kohottavampia ja riemullisempia ovat Das Grosse Hallelujah D 442 sekä Gott in der Natur D 757 naiskuorolle ja pianolle.