Rummut: rumpukamat ›

Olen saanut täällä lukea sen verran monta symbaalin korjaustopikkia ja kirjoitusta, jossa etsitään uutta chrashia hajonneen tilalle, että päätin kirjoittaa oikeasta symbaalin käytöstä ja lyöntitekniikasta.
 
Symbaali telineeseen:
 
Symbaalin kestävyyteen vaikutetaan jo kun se asetetaan telineeseen. Alla tulee olla huopa ja symbaali ei saa olla kosketuksissa telineen metalliosaan. Telineen ja symbaalin välissä tulee siis olla muovi- tai kumiputki. Myös sähköteippi tms. ajaa asiaansa, mutta kuluu nopeammin puhki. Huolehdi, että tämä muovi, kumi tai mikä onkaan on ehjä. Uuden hankkiminen ei ole kallista ja vältytään keyholelta, eli keskireijän kulumiselta epäsymmetriseksi. Myös litteäksi kuluneet huovat kannattaa vaihtaa.
 
Itse pidän huopia myös symbaalien päällä, mutta tämä ei ole välttämätöntä esimerkiksi ridessä, kunhan symbaali ei osu kiinnitysmutteriin. En suosittele metalliprikan käyttöä päällimmäisen symbaalihuovan päällä, se estää symbaalin liikkumista telineessä.
 
Hi-hatin alapellin alla tulee olla kunnollinen huopa, isompi kuin muiden symbaalien kohdalla. Yläpellin kiinnittimessä on oltava huopa sekä symbaalin ylä- että alapuolella. Nykyään joissain haikkaständeissä on myös kumeja huopien tilalla. Toimivuudesta en tiedä, ajavat asiansa luultavasti hyvin nekin. Mielellään yläpellin kiinnittimessä olisi oltava kierteetön kohta symbaalin kohdalla, kierteet saattavat kuluttaa symbaalia.
 
Symbaalia ei tule kiristää liikkumattomaksi ständiin, ei edes rideä tai hi-hatin yläpeltiä. Jos symbaali on kireällä telineessä se ei pääse liikkumaan iskuvoiman alla, vaan iskuvoima rasittaa symbaalia. Vertaus: Otetaan kaksi samanpaksuista keppiä, toista pidetään kädessä, toista ruuvipenkissä. Molempia lyödään lekalla, kädessä oleva ei katkea, mutta se ruuvipenkissä oleva kyllä napsahtaa. Symbaalien löysälläpitämisessä on myös se hyöty, että ne pääsevät soimaan ja värähtelemään vapaasti, soundi on parempi.
 
Varsinkin chrashien kohdalla lyöntikulmasta tulee helposti kohtuuttoman suuri reunaan lyötäessä. Tämä johtuu yleensä siitä, että chrashit ovat liian korkealla. Liian suuri lyöntikulma edesauttaa symbaalin halkeamista reunasta. Kallista symbaaleitasi itseesi päin tai laske niitä alemmas. Sopiva lyöntikulma vaihtelee nollasta (varrella selkään) viiteentoista asteeseen.
 
Lyöntitekniikka:
 
Yleisin virhe on ns. läpilyöminen. Läpilyöntitekniikalla käsi antaa kapulalle voimaa koko iskun ajan ja nostaa sitten kapulan ylös. Tällöin symbaalia tölväistään kovalla voimalla eikä kapula anna periksi. Lisäksi reboundia ei saada käyttöön tehokkaasti.
 
Oikealla lyöntitekniikalla kapulalle annetaan vauhtia ja annetaan sen "pudota omalla painollaan" lyönnin loppuosa. Kapulaa ei myöskään tule pitää tiukasti kädessä, vaan sen tulee antaa pompata symbaalista. Tämä tapahtuu niin, että peukalo ja etusormi ovat kiinni kapulassa (Möllerin tekniikalla enemmän keskisormi), mutta muut sormet heitetään rennosti auki. Sormien auki heittäminen ei tarkoita välttämättä niiden irtoamista kapulasta, kunhan ne eivät purista kapulaa, vaan myötäilevät sen liikettä. Tällöin kapulan kärki pomppaa ylös iskun jälkeen ja saamme ns. reboundin hyödynnettyä. Oikealla tekniikalla emme tarvitse niin paljoa energiaa kapulan nostamiseen lyöntivalmiuteen ja soitto helpottuu. Lisäksi symbaalin sointi on vapaampi.
 
Sama lyöntitekniikka pätee pitkälti myös hi-hattiin ja rideen. Tosin nopeassa soitossa liikkeen ollessa pienempi tekniikka muuttuu. Läpilyöntiä on kuitenkin vältettävä, voiman välitys lopetetaan ennen iskua ja rebound saadaan hyödynnettyä.
 
Monesti puhutaan myös ns. vastapalloon lyömisestä, jota tulisi välttää. Vastapalloon lyöminen tarkoittaa sitä, että lyödään kaksi kertaa peräkkäin samaan symbaaliin niin että toinen iskuista tulee silloin kun pelti heilahtaa takaisin ensimmäisen iskun voimasta. Silloin kapulan kulma muuttuu peltiin nähden radikaalisti ja sekä kapula että pelti törmäävät toisiinsa. Kyseessä on siis nokkakolari, jossa molemmat osapuolet liikkuvat toisiaan kohti ja voimaa on enemmän. Asiaa voi "korjata" hankkimalla lisää peltejä, tai ottamalla soittaessa huomioon isku kulman ja pellin heilumisen. Myös Chrashiin kompatessa kannattaa olla tarkkana, ettei lyö joka iskua vastapalloon. Tulee seurata chrashin liikettä, kuunnella saundia ja varioida iskuvoimaa näiden seikkojen mukaan.

Aksentteja voi lyödä myös kapulan varrella pellin sisälle. Itse käytän tätä vain hieman hiljaisemmassa soitossa ja tietynlaista soundia haettaessa. Tätä "varrella selkään" lyömistä on kuitenkin vältettävä splashien ja muiden pienikokoisten ja ohuiden peltien kohdalla. Varsinkin kovissa aksenteissa pienet pellit eivät välttämättä kestä tätä tekniikkaa.
 
Joskus käytetään myös lievää kapulan sivuttaisliikettä symbaaleita soittaessa, sivaltamista. Sivaltaessa isku ei ole niin voimakas, koska kapula tulee hieman sivusta symbaalin pintaan nähden. Symbaalien rikkoontumiselta vältytään entisestään eikä äänenvoimakkuudessa tarvitse kuitenkaan tinkiä.
 

 
Myös oikean symbaalin valinta oikeaan tilanteeseen on suotavaa. Varsinkin, jos liian hiljaisista symbaaleista yritetään takoa ääntä irti voiman avulla törmätään varmasti symbaalin rikkoontumiseen jossain vaiheessa.
 
Kapulavalinta:
 
Puukapula on paras vaihtoehto symbaaleiden kestävyyden kannalta. Kapulan paksuus ja puulaji vaikuttavat kapulan painoon ja paino symbaaliin välittyvään energiaan. Myös pituus lisää kapulasta irti saatavaa voimaa. Paksuja, painavia ja pitkiä kapuloita käytettäessä oikean tekniikan tarpeellisuus korostuu. Sama pätee alumiini- ja hiilikuitukapuloiden kohdalla. Väärä tekniikka yhdistettynä hiilikuitukapuloihin tekee pahaa jälkeä.
 
Monesti hyvä tekniikka lisää myös kapuloiden kestävyyttä, joten hiilikuitu- ja alumiinikapuloiden tarpeellisuus kyseenalaistuu.
 
Symbaalivalmistajien ohjeita:
http://www.paiste.com/faqs/#faq78
http://www.meinlcymbals.com/tips_tr … cymbalguide_cymbals_best_sound.html
http://www.zildjian.com/EN-US/support/faq.ad2#faqQuestion1055
http://www.sabian.com/english/faq/faq.cfm#cc1
 
Toivottavasti on apua. Myös eriäviä mielipiteitä otan mielelläni vastaan. Tällä tekniikalla en ole ainuttakaan symbaalia rikkonut, joten ei kai tässä ihan metsään menty. :)
 
Kiitokset nimimerkeille Speedy ja Janne Pe, heiltä lisää sisältöä tekstiin.

Hyvä juouni! +
 
Tässä on hyvä kuva ja ohjeet enklanniks siitä miten sympaalia pitää lyödä.
 
http://www.meinlcymbals.com/tips_tr … cymbalguide_cymbals_best_sound.html
 
Vaikka tuossa lukeekin että tuolla saavutetaan paras soundi mutta myös se että pellit ei rikkoonnu niin helposti!
 
E: Lisäys

Tässä on hyvä kuva siitä miten sympaalia pitää lyödä.
 
http://www.meinlcymbals.com/tips_tr … cymbalguide_cymbals_best_sound.html
 
Vaikka tuossa lukeekin että tuolla saavutetaan paras soundi mutta myös se että pellit ei rikkoonnu niin helposti!
 
Joo, unohdin myös tuon Paisteen linkin: http://www.paiste.com/faqs/#faq78
 
Varsinkin englanninkielen taitoisille hyvää ohjausta symbaaleiden soittoon. Kielitaidottomien on tyytyminen kuviin, niistä käy myös ilmi paljon.
 
Lisäilen tuohon ekaan viestiin vielä muutamia seikkoja, jotka unohdin.

Asiaa kyllä..=)
 
Pari juttua voisit lisätä...(kirjoita selvemmin, kuitenkaan saa selvää)
 
Monesti puhutaan myös ns. vastapalloon lyömisestä, jota tulisi välttää.. Tarkoittaa että lyödään "kaksi kertaa" peräkkäin samaan symbaaliin niin että toinen iskuista tulee silloin kun pelti heilahtaa takaisin ensimmäisen iskun jäljeltä. Silloin kapulan kulma muuttuu peltiin nähden radikaalisti.. Asiaa voi "korjata" hankkimalla lisää peltejä, tai ottamalla soittaessa huomioon isku kulman.. Ohuissa crasheissa varsinkin kannattaa olla tarkkana..
 
Toinen on se että ei kannata lyödä kapulan varrella pellin selälle. Ridessä toimii, mutta kovissa iskuissa ohuille pelleille saattaa tulla kolhuja.. Yhteen splashiin sain sellasen uoman kun fiiliksissä meni ohi tarkoitetusta kohteesta ja osuikin splashiin..=/

Hyvää asiaa, ja todellakin tärkeää. Oman osani symbaaleista tohjoksi nuijineena komppaan tuota tekstiä.
 
Tuosta sivaltamisesta sen verran, että sitä suosittelen käyttämään. Omassa soitossa komppicrashiin tulee käytettyä juurikin tuota tekniikkaa. Silloin voi lyödä lopulta aika hiton lujaa (jos siis on tarve) ilman että symbaalit hajoaa, mutta tekniikan pitää olla kunnossa. Äänenvoimakkuuskaan ei niin kauheasti siitä kärsi. Toimii myös normiaksenteissa.
 
Kapuloista olen myös samaa mieltä, eli jos soittaa samanlaisilla haloilla kuin minä on kapulatekniikkaa treenattava huolella. Ei siinä auta powercrashit kun lyödään pitkällä ja painavalla kapulalla lujaa ja väärin. Kannattaa kokeilla myös soittaa jonkin aikaa hieman köykäisemmillä kapuloilla. Esim. mulla teki ihmeitä vetää vuoden päivät Wecklin signature-kepeillä. Kun palasin takaisin SD-1:n varteen oli tuntuma jotenkin tiedostavampi.

Asiaa kyllä..=)
 
Pari juttua voisit lisätä...(kirjoita selvemmin, kuitenkaan saa selvää)
 
Monesti puhutaan myös ns. vastapalloon lyömisestä, jota tulisi välttää.. Tarkoittaa että lyödään "kaksi kertaa" peräkkäin samaan symbaaliin niin että toinen iskuista tulee silloin kun pelti heilahtaa takaisin ensimmäisen iskun jäljeltä. Silloin kapulan kulma muuttuu peltiin nähden radikaalisti.. Asiaa voi "korjata" hankkimalla lisää peltejä, tai ottamalla soittaessa huomioon isku kulman.. Ohuissa crasheissa varsinkin kannattaa olla tarkkana..
 
Toinen on se että ei kannata lyödä kapulan varrella pellin selälle. Ridessä toimii, mutta kovissa iskuissa ohuille pelleille saattaa tulla kolhuja.. Yhteen splashiin sain sellasen uoman kun fiiliksissä meni ohi tarkoitetusta kohteesta ja osuikin splashiin..=/
 
Tulenpas minäkin taas sotkemaan tätä kuvioo.. Tuonne PA-kamapuolelle juur kirjoittelin tuollasta juttua, joka sopii myös tänne..

" rumpalin ehkä kaikkein tärkein taito on se että osaa/oppii "to play the room" eli soittotilan mukaan sitä voimakkuutta säätelemään. Jos sitä ei opi, on ihan huono bändisoittorumpali. Tuo taito on niin tärkee, että jos aikoo jossain vaiheessa eloansa soitella vaikka jonkun muunkin bändin kanssa, on se syytä opetella. Eikä ole rumpalin syytä ryhtyä yhtään puhumaan "muniinpuhaltelumusiikista" eikä väittää, että rumpuja tulee piestä ku uupunutta veto-härkää.."
 
Ja tässä yhteydessä siis voimakkuuden sääteleminen koskee yhtä hyvin jokaista rumpusetin osaa, siis ehdottomasti myös symbaaleja.

Toisaalta ihan hyvää perustietoa, mutta ei sitä peltien rikkomista kannata pelätä. Jos ei soita jazzia tai heviä, niin vähän lujempaa lyöminen on ihan kivan näköistä, ja koko bändi näyttää paremmalta kun kaikki roiskivat samalla viivalla.
 
Kotona tai treeniksellä ei tietenkään tarvitse vetää ihan tappiin, mutta kyllä se paremmalta sielläkin tuntuu :)

Miten noita plussia annetaan?
 
Jokaisen kirjoituksen yläpuolella harmaassa palkissa on komentorivi (tai mikä h..vetti se sitten onkaan oikealta nimeltään). Siinä on muutama symboli, joista yksi on + eli plussa. Kun törmäät plussan arvoiseen tekstiin niin painat tuota symbolia ja kohta ruutu ilmoittaa, että "Antamasi plussa on rekisteröity" tai jotakin sinne päin. Plussia saanut henkilö näkee listattuna kaikki ne kommenttinsa omalta sivultaan, mitkä ovat saaneet vähintään kaksi plussaa.
 
Omissa kirjoituksissasi ei ole plussa-symbolia, joten omia sepustuksiasi et voi plussata. :(

Plussaa ja varoitusta. Pysyväksi tämä.

Normaalilaatuiset pellit, kalvot ja hardware ei rikkoonnu, jos tekniikka on kunnossa. Näitä mättämisiä on alettu ihannoimaan sen jälkeen, kun heavyvideoiden ohjaajat alkoivat vaatimaan rumpaleilta laajempia liikeratoja :-)

Tulenpas minäkin taas sotkemaan tätä kuvioo.. Tuonne PA-kamapuolelle juur kirjoittelin tuollasta juttua, joka sopii myös tänne..
 
" rumpalin ehkä kaikkein tärkein taito on se että osaa/oppii "to play the room" eli soittotilan mukaan sitä voimakkuutta säätelemään. Jos sitä ei opi, on ihan huono bändisoittorumpali. Tuo taito on niin tärkee, että jos aikoo jossain vaiheessa eloansa soitella vaikka jonkun muunkin bändin kanssa, on se syytä opetella. Eikä ole rumpalin syytä ryhtyä yhtään puhumaan "muniinpuhaltelumusiikista" eikä väittää, että rumpuja tulee piestä ku uupunutta veto-härkää.."

Ja tässä yhteydessä siis voimakkuuden sääteleminen koskee yhtä hyvin jokaista rumpusetin osaa, siis ehdottomasti myös symbaaleja.
 
Tämä on asiaa. En kuitenkaan lisää tuohon alkuperäiseen viestiin, kun ei niinkään käsittele tuota tekniikkaa. Toki tämä seikka vaikuttaa myös symbaalien kestoon. Varmasti kuluvat soittimet nopeammin jannulla, joka paahta aina nupit kaakossa tilasta tai tilanteesta riippumatta. Se on sitten eri asia kuinka kauan tällainen soittaja pääsee soittimineen niihin tiloihin ja tilanteisiin.
 
Toisaalta ihan hyvää perustietoa, mutta ei sitä peltien rikkomista kannata pelätä. Jos ei soita jazzia tai heviä, niin vähän lujempaa lyöminen on ihan kivan näköistä, ja koko bändi näyttää paremmalta kun kaikki roiskivat samalla viivalla.

Kotona tai treeniksellä ei tietenkään tarvitse vetää ihan tappiin, mutta kyllä se paremmalta sielläkin tuntuu :)
 
En tarkoita, että pitäisi olla ylivarovainen. Jos kuitenkin ottaa hyvän tekniikan osaksi omaa soittoa ei tarvitse miettiä näitä hajoamisia lainkaan kun niitä ei luultavasti tule kuin valmistusvirheiden kohdalla. Ei tämä tekniikka äänenvoimakkuutta syö. Korostan myös, että tekniikalla, jolla rebound otetaan tehokkaasti käyttöön on soittaminen paljon sulavampaa ja helpompaa.
 
Kyllä ne suuret liikeradat ovat tyylikkäitä, mutta niitä voi käyttää symbaaliystävällisellä tekniikalla.
 
Normaalilaatuiset pellit, kalvot ja hardware ei rikkoonnu, jos tekniikka on kunnossa. Näitä mättämisiä on alettu ihannoimaan sen jälkeen, kun heavyvideoiden ohjaajat alkoivat vaatimaan rumpaleilta laajempia liikeratoja :-)
 
Jep. On virhe luulla, että Sabianin, Paisteen, Zildjianin tai muun ison merkin medium crashin haljetessa vika olisi siinä symbaalissa. Näillä heavyvideoilla on luultavasti oma osansa näissä hajoamisissa, mutta myös harrastuksen aloittajien määrässä.
 
Kiitoksia kommenteista ja uusista pointeista. Lisäsin niitä tuonne tekstiin.

Kyllä ne suuret liikeradat ovat tyylikkäitä, mutta niitä voi käyttää symbaaliystävällisellä tekniikalla. Abe Laboriel JR on mainio esimerkki teknisesti taitavasta ja näyttävästi soittavasta rumpalista.

Käytännön vinkki niille jotka eivät vielä ole ehtineet oppia erehdyksen kautta.
 
Ostakaa n. 10 pientä huopaa haitsua varten ja 20 peltejä varten, tavallista muoviputkea kierteisiin ja Yamaan ja Taman muovisia prikkoja/ruuveja.
 
Mulla menee joka keikalla pari huopaa jos ei satu olemaan omat kamat mukana. Kunnon huovat ja prikat helpottaa peltien asettelua ja heilumisen säätelyä.
 
Lainakamoissa on aina yhden käyttäjän säädöt joita on usein mahdoton muuttaa, ja vuokrakamatkin ovat joskus mitä sattuu, no ei Backlinerental finlandissa, mutta esim. Italiassa saattaa saada aika huikeita virityksiä eteensä.
 
Jotkut rumpalit vieläpä pöllivät yhteisistä rummuista huovat keikkansa päätteeksi, kiitos siitä.

Jotkut rumpalit vieläpä pöllivät yhteisistä rummuista huovat keikkansa päätteeksi, kiitos siitä.
Tämän se tekee kun nykyinen nuorisomuoti ei enää suosi huopatossuja ;) Kai ne kaikki on jo siis leikelty rinkuloiksi...

Ja sitten kun kaikki ylläoleva on omaksuttu, kannattaa vielä keskittyä hieman symbaaleiden kuljetukseen; ROUDATKAA AINA PELLIT ITSE (koska olette ne luultavasti ihan omalla rahalla itse ostaneetkin).
 
Turhan usein näkee epämääräisten kaverin kavereiden "auttavan" kamojen siirtelyssä. Tällöin etenkin peltejä kuskataan miten sattuu, irtonaisina, asetellaan syrjälleen, välillä kaatuvat, tungetaan muiden kamojen sekaan... Näillä tihutoimenpiteillä tuhotaan vähintään yhtä paljon peltejä kuin yllämainostetuilla pesäpallon lyöntitekniikoilla. Ainakin aiheutetaan hyvä alku tulevalle halkeamalle.
 
Eli, vaikka kuinka olisi baaritiskillä jo maksetut oluet ja fanit odottamassa kuumina, kerätkää omat peltinne itse ja niputtakaa kunnolliseen keissiin. Siellä ne ovat jo huomattavasti paremmassa turvassa.
 
Useasti olen törmännyt asiaan, ettei symbaalien ostohinta oikein aukea kaverille, joka ei ole ikinä soitinta itse ostanut.
Rumpuja usein kyllä kohdellaan jollakin kunnioituksella, mutta tuollainen peltiläpyskähän ei voi maksaa kahtasataa ...
 
Kysykääpä joskus joltain "ummikolta" mitä hän maksaisi esim. haitsunpelleistä.

Ja sitten kun kaikki ylläoleva on omaksuttu, kannattaa vielä keskittyä hieman symbaaleiden kuljetukseen; ROUDATKAA AINA PELLIT ITSE (koska olette ne luultavasti ihan omalla rahalla itse ostaneetkin).
 
Tietty jos omalla pumpulla on ääni- ja/tai valomiehiä, jotka hoitavat roudaamisen, voi tällaiselle henkilölle/henkilöille antaa koulutuksen tyyliin "näin kohdellaan rumpukamoja". Yhdellä pumpullamme on käytännön syistä tekniikan poikia, jotka ovat aina samoja. He hanskaavat kaikkien instrumenttien ja kamojen käsittelyn, koska ovat itsekin osapäivämuusikoita.

Useasti olen törmännyt asiaan, ettei symbaalien ostohinta oikein aukea kaverille, joka ei ole ikinä soitinta itse ostanut.
Rumpuja usein kyllä kohdellaan jollakin kunnioituksella, mutta tuollainen peltiläpyskähän ei voi maksaa kahtasataa ...
 
Kysykääpä joskus joltain "ummikolta" mitä hän maksaisi esim. haitsunpelleistä.
 
Asiaa! Symbaali on todellakin _soitin_ ja kohtuullisen herkkäkin sellanen.. Ei tosiaan se wokkipannu, jota paiskotaan "kun sillee kuuluu, oon nähny juutuupista/MTV:ltä"..
Toisaalta saattaapa olla, että tosiaan ees vähemmän soittaneet kolleegat (kaikella kunnioituksella toki, niis on enimmät puolet mua parempia kavereita tekniikaltaan) ei todellakaan tiedosta, että jopa alkuvaiheessa uraa se peltikattaus saattaa olla hinnakkaampi ku se setti..
Ja mitä pitemmälle mennään, toki sen hinnakkaammat metallit siellä varsissa killuu.. ;)
Että käsitelläänpä niit _soittimia_ niitten ansaitsemalla "kunnioituksella", hyväsoundista symbaalia on ilo soitella vuosikausia ja löytää siit välillä ihan uusiakin ääneksiä.. Eikä se hyväsoundinen symbaali oo edes välttämättä mikään valettu, voi olla ihan sheet-symbaali.

Tietty jos omalla pumpulla on ääni- ja/tai valomiehiä, jotka hoitavat roudaamisen, voi tällaiselle henkilölle/henkilöille antaa koulutuksen tyyliin "näin kohdellaan rumpukamoja". Yhdellä pumpullamme on käytännön syistä tekniikan poikia, jotka ovat aina samoja. He hanskaavat kaikkien instrumenttien ja kamojen käsittelyn, koska ovat itsekin osapäivämuusikoita.
 
Näistähän mekin olemme koko ikämme haaveilleet, mutta aina on joutunut itse kantamaan. :)

Plussaa!
 
Sitten ihan puhtaasti omakohtainen kokemus, jonka mukaan kaikista tärkeintä on tuo jo mainittu oikea kulma symbaalin ja kapulan välillä.
 
Itse olin nuorempana (välillä vieläkin) melkoinen halonhakkaaja, siis oikein tosissaan... Lyöntitekniikkaa ei alkuun paljon mietitty. Jäykin rantein ja täpöllä!
 
Jostain kumman syystä kuitenkin osasin "vahingossa" pitää symbaalit sopivasti kallellaan heti alusta lähtien. Yhtään en ole vielä saanut rikottua. Jos olisin pitänyt symbaaleita vaakasuorassa yhtä korkealla (kuten hämmästyttävän usein näkee), niin koko peltisetti olisi mennyt vaihtoon joka treenien jälkeen.
 
Eli summa summarum; peltiä saa lyödä uskomattoman lujaa, kun sitä lyö oikein. Ei siitä hauiksesta sen tietyn pisteen jälkeen kyllä enää mitään hyötyä ole, pikemminkin päinvastoin.