Keskustelua raskaammasta musiikista ›

IRON MAIDEN - PIECE OF MIND
1983
 
The Number Of The Beast nosti Iron Maidenin kaupallisen menestyksen täysin uudelle tasolle, jollaisesta ei ensimmäisten albumien kohdalla voinut haaveillakaan. Bruce "Air Raid Siren" Dickinson oli bändin kolmannella pitkäsoitolla ajanut itsensä sisään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja bändi oli ainakin pintapuolisesti täydessä kunnossa. Pinnan alla kuitenkin kuohui. The Number Of The Beastia seuranneen kiertueen aikana kävi selväksi, ettei Clive Burrista ollut enää pitämään komppia kasassa, miehen viettäessä viimeisistä keikoistaan suurimman osan ajasta ämpäriin oksennellen. Iron Maiden rupesi kuumeisesti etsimään uutta verta rumpukapuloiden varteen, ja muuan Michael Henry "Nicko" McBrain lopulta pestin ansaitsi. 60-luvun alkuvuosista lähtien rumpuja aktiivisesti soittanut Nicko löydettiin Maidenin riveihin ranskalaisen Trust-bändin rumpupallilta, eikä bändi todellakaan jäänyt laakereilleen lepäämään. Bändi matkusti vuonna 1983 Bahaman aurinkoon äänittämään seuraajaa Englannin albumilistan listaykköselle, mukanaan uunituore rumpali ja tuottajanaan Martin Birch.
 
Jos The Number Of The Beast oli harppaus lähelle täydellistä Maiden-soundia, viimeisteli Piece Of Mind paketin kokonaan. Neljännellä studioalbumillaan bändi löysi vihdoinkin oman soundinsa, ja klassisena kokoonpanona tunnettu kokoonpano oli viimeistäkin piirtoa myöten valmis. Steve Harrisin laukkabasson kaveriksi saatu entistä tanakampi komppi kuuluu olennaisena osana albumin kokonaiskuvaan, eikä siltikään erotu liikaa jättäen muita instrumentteja varjoon. Legendakaksikko Dave Murrayn & Adrian Smithin kitaraharmoniat, soolot ja melodiat ovat Piece Of Mindilla huipussaan, ja ensimmäistä kertaa bändin historiassa kuullaan molempien kitaristien työvälineistä etupäässä loistavia sooloja. Siinä missä aiemmilla albumeilla Dave Murray oli hallitsevassa asemassa, on POM:lla Adrian Smith noussut kaverinsa vierelle tasavertaiseksi taistelutoveriksi, miesten maalaillessa sellaisia kitaravalleja, joita nykyajan makuuhuonekitaristit yrittävät pala kurkussa opetella. Bruce Dickinsonin vokalisointi hipoo täydellisyyttä, ja vaikka allekirjoittaneen itsepäisen mielipiteen mukaan ei Bruce koskaan enää päässyt ensiesityksensä nuoruuden innon tasolle, ei Piece Of Mindin vokalisoinnista voi yksinkertaisesti keksiä valitettavaa.
 
Jälleen tässä kohtaa päästään kehumaan oman lempibändin timanttisentiukkaa tarjonaa, ja puhun nyt tietenkin etupäässä loistavista kappaleista. Flight Of Icarus ja The Trooper ovat albumin kaksi singlekappaletta, jotka tarjoavat Maidenia yksinkertaisimmillaan, ja silti tarttuvimmillaan. Sun And Steel, Quest For Fire ja Die With Your Boots On ovat kaikki melko yksinkertaisia, ja mukaansatempaavia Maiden-rypistyksiä, joilla on tapana jäädä muiden kappalein varjoon. To Tame A Land ja Still Life esittelevät bändiä hieman yllättäen synkkäsävyisenä ja tummempana, kuin mihin yleensä Iron Maidenista puhuttaessa on totuttu. Still Life varsinkin on niin kovan tason kappale, että syyttä on jäänyt unholaan. Jos koskaan olette kuulleet liveversiota kyseisestä kappaleesta, tiedätte mistä puhun. Kaksi kappaletta on kuitenkin täysin ylitse muiden, nimittäin Where Eagles Dare ja Revelations. Ensiksimainittu on Nickon todellinen tulikoe, joka esittelee värikästä ja teknistä rumputulitusta, taustallaan jopa konekiväärin sulosäveliä. Where Eagles Dare todistaa Harrisin todellisen sävellyksellisen lahjakkuuden, kertosäkeen toimiessa ilman vokaaleja uskomattoman hienosti. Olen aina pitänyt Eaglesia instrumentaalina, vaikkei se sitä nimellisesti olekaan. Tässä kappaleessa laulu todella on soitin muiden joukossa. Revelations taas esittelee sitä, mihin yksikkö parhaimmillaan pystyy. Bruce Dickinsonin yksin tekemä kappale edustaa Maidenia kauneimmillaan ja melodisimmillaan, ollen yksi bändin parhaista kappaleista. Manitoun Rock To The Riverissa esittämä tulkinta Revelationsista aiheutti jo niin kovat kylmänväreet, että en uskalla edes miettiä, mitä tapahtuu jos joskus kuulen tämän klassikon Maidenin itsensä esittämänä.
 
Piece Of Mind on mahtava albumi, joka todistaa Iron Maidenin melkein parhaimmillaan, seuraavilla albumeilla kehityskaaren kulkiessa melkein huippuun saakka. Kokonaisuus tarjoaa tiukkaa heavymetalia, höystettynä maukkailla yksittäisten instrumenttien ratkaisuilla ja tiiviillä kokonaisuudella.

4½/5