Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No ainakin Di`Anno on mielestäni selkeästi parempi laulaja. Ei Dickinson huono ole, mutta on hänen laulunsa kuitenkin hiukan ponnetonta kiljumista. Ja Kyllä kaksi ekaa levyä pärjää Powerslavelle ja SSOASS:ille kevyesti. Molemmat ovat 4½/5 levyjä.
 
Noiden ekojen levyjen soundi on hieman Punkahtavampi kuin Dickinsonin aikaisten levyjen. Loistavia biisejä niiltä silti löytyy. Ite tykkään Dickinsonista enemmän, vaikkei Di'annossa mitään vikaa olekkaan. Parhaita just on noi ekojen levyjen biisit Dickinsonin tulkitsemana.

Di'anno oli hyvä kyllä, mutta kyllähän nyt tuo Dickinson on se oikea Maidenille! Kuvitelkaa nyt Di'anno hoilaamassa jotain Journey Mania!

Jos esim. Running freen ja Wratchildin olisi esittänyt joku trendikäs punkbändi hevibändin sijaan olisivat ne nyt yleisesti palvottuja rockklassikoita. Mutta kun esittäjänä oli joukko naurettavan näköisiä pitkätukkia (Di'annolla tais tosin olla lyhyet...) hevikliseineen ne ovatkin skeidaa...

Kuvitelkaa nyt Di'anno hoilaamassa jotain Journey Mania!
 
Hieman kaukaa haettua, kun kyseinen kappale tai mikään vastaavanlainen ei kuulunut Di'Annon aikaiseen Maideniin, saati että sellaisia olisi koskaan edes väsätty jos Di'Anno olisi roikkunut mukana näihin päiviin asti. Todettakoon lisäksi, että siinä missä monet pitävät Brucen esittämistä Iron Maiden ja Killers -levyjen kappaleista, minulle ne ovat kerta toisensa jälkeen tuskaisaa kuultavaa. Tämähän ei tarkoita sitä, että minusta Di'Anno sopisi räkimään Seventh son of a seventh sonia tai että kiroaisin päivää, jolloin hänet erotettiin yhtyeestä. Tietyissä tapauksissa alkuperäinen esittäjä vain on parempi, ja minulle Maiden on yksi tällainen.
 
Tiedä sitten... Rock in Rion aikaan Dickinson oli kuulemma yrittänyt tavoittaa Di'Annoa, jotta tämä olisi tullut keikalle esittämään parit kappaleet, mutta Di'Anno oli tuolloin Saksassa. Tämä juttu pohjautuu johonkin lukemaani Paulin nettihaastatteluun, tiedä sitten kuinka paikkansa pitävää on. Ajatusleikkinä on kyllä melkoinen.

Muistakaapas että tänään tulee Yle Teemalta Klassikkoalbumit: The Number Of The Beast klo 20.00. Onhan tuosta dvd:kin hyllyssä mutta paree nähdä joskus kotimaankin kielellä.

Muistakaapas että tänään tulee Yle Teemalta Klassikkoalbumit: The Number Of The Beast klo 20.00. Onhan tuosta dvd:kin hyllyssä mutta paree nähdä joskus kotimaankin kielellä.
 
Kiitoksia muistutuksesta. Pittääpä kattoa.

IRON MAIDEN - PIECE OF MIND
1983
 
The Number Of The Beast nosti Iron Maidenin kaupallisen menestyksen täysin uudelle tasolle, jollaisesta ei ensimmäisten albumien kohdalla voinut haaveillakaan. Bruce "Air Raid Siren" Dickinson oli bändin kolmannella pitkäsoitolla ajanut itsensä sisään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja bändi oli ainakin pintapuolisesti täydessä kunnossa. Pinnan alla kuitenkin kuohui. The Number Of The Beastia seuranneen kiertueen aikana kävi selväksi, ettei Clive Burrista ollut enää pitämään komppia kasassa, miehen viettäessä viimeisistä keikoistaan suurimman osan ajasta ämpäriin oksennellen. Iron Maiden rupesi kuumeisesti etsimään uutta verta rumpukapuloiden varteen, ja muuan Michael Henry "Nicko" McBrain lopulta pestin ansaitsi. 60-luvun alkuvuosista lähtien rumpuja aktiivisesti soittanut Nicko löydettiin Maidenin riveihin ranskalaisen Trust-bändin rumpupallilta, eikä bändi todellakaan jäänyt laakereilleen lepäämään. Bändi matkusti vuonna 1983 Bahaman aurinkoon äänittämään seuraajaa Englannin albumilistan listaykköselle, mukanaan uunituore rumpali ja tuottajanaan Martin Birch.
 
Jos The Number Of The Beast oli harppaus lähelle täydellistä Maiden-soundia, viimeisteli Piece Of Mind paketin kokonaan. Neljännellä studioalbumillaan bändi löysi vihdoinkin oman soundinsa, ja klassisena kokoonpanona tunnettu kokoonpano oli viimeistäkin piirtoa myöten valmis. Steve Harrisin laukkabasson kaveriksi saatu entistä tanakampi komppi kuuluu olennaisena osana albumin kokonaiskuvaan, eikä siltikään erotu liikaa jättäen muita instrumentteja varjoon. Legendakaksikko Dave Murrayn & Adrian Smithin kitaraharmoniat, soolot ja melodiat ovat Piece Of Mindilla huipussaan, ja ensimmäistä kertaa bändin historiassa kuullaan molempien kitaristien työvälineistä etupäässä loistavia sooloja. Siinä missä aiemmilla albumeilla Dave Murray oli hallitsevassa asemassa, on POM:lla Adrian Smith noussut kaverinsa vierelle tasavertaiseksi taistelutoveriksi, miesten maalaillessa sellaisia kitaravalleja, joita nykyajan makuuhuonekitaristit yrittävät pala kurkussa opetella. Bruce Dickinsonin vokalisointi hipoo täydellisyyttä, ja vaikka allekirjoittaneen itsepäisen mielipiteen mukaan ei Bruce koskaan enää päässyt ensiesityksensä nuoruuden innon tasolle, ei Piece Of Mindin vokalisoinnista voi yksinkertaisesti keksiä valitettavaa.
 
Jälleen tässä kohtaa päästään kehumaan oman lempibändin timanttisentiukkaa tarjonaa, ja puhun nyt tietenkin etupäässä loistavista kappaleista. Flight Of Icarus ja The Trooper ovat albumin kaksi singlekappaletta, jotka tarjoavat Maidenia yksinkertaisimmillaan, ja silti tarttuvimmillaan. Sun And Steel, Quest For Fire ja Die With Your Boots On ovat kaikki melko yksinkertaisia, ja mukaansatempaavia Maiden-rypistyksiä, joilla on tapana jäädä muiden kappalein varjoon. To Tame A Land ja Still Life esittelevät bändiä hieman yllättäen synkkäsävyisenä ja tummempana, kuin mihin yleensä Iron Maidenista puhuttaessa on totuttu. Still Life varsinkin on niin kovan tason kappale, että syyttä on jäänyt unholaan. Jos koskaan olette kuulleet liveversiota kyseisestä kappaleesta, tiedätte mistä puhun. Kaksi kappaletta on kuitenkin täysin ylitse muiden, nimittäin Where Eagles Dare ja Revelations. Ensiksimainittu on Nickon todellinen tulikoe, joka esittelee värikästä ja teknistä rumputulitusta, taustallaan jopa konekiväärin sulosäveliä. Where Eagles Dare todistaa Harrisin todellisen sävellyksellisen lahjakkuuden, kertosäkeen toimiessa ilman vokaaleja uskomattoman hienosti. Olen aina pitänyt Eaglesia instrumentaalina, vaikkei se sitä nimellisesti olekaan. Tässä kappaleessa laulu todella on soitin muiden joukossa. Revelations taas esittelee sitä, mihin yksikkö parhaimmillaan pystyy. Bruce Dickinsonin yksin tekemä kappale edustaa Maidenia kauneimmillaan ja melodisimmillaan, ollen yksi bändin parhaista kappaleista. Manitoun Rock To The Riverissa esittämä tulkinta Revelationsista aiheutti jo niin kovat kylmänväreet, että en uskalla edes miettiä, mitä tapahtuu jos joskus kuulen tämän klassikon Maidenin itsensä esittämänä.
 
Piece Of Mind on mahtava albumi, joka todistaa Iron Maidenin melkein parhaimmillaan, seuraavilla albumeilla kehityskaaren kulkiessa melkein huippuun saakka. Kokonaisuus tarjoaa tiukkaa heavymetalia, höystettynä maukkailla yksittäisten instrumenttien ratkaisuilla ja tiiviillä kokonaisuudella.

4½/5

Eikö tuon Revelationsinki oo joku runoilija väsännyt Brucelle? Jostakin taisin tämmöistä kuulla...

Eikö tuon Revelationsinki oo joku runoilija väsännyt Brucelle? Jostakin taisin tämmöistä kuulla...
 
Eikös siinä ole hieman lainailtu englannin kansallishymniä tai jotain muuta vastaavaa kansallista merkkiteosta?

Eikö tuon Revelationsinki oo joku runoilija väsännyt Brucelle? Jostakin taisin tämmöistä kuulla...
 
G. K. Chesterton oli kyllä jo viidettä vuosikymmentä kuolleena kun Iron Maiden yhtä virsitekstiään lainasi.

mistä tää DVD-soitin oikein repii nää levyarvostelut? teetkö ite vai? ihan hyviä ovat, nimittäin :)
 
E: juu ja kiitoskia kun muistutin tuosta maidenin dokumentista, katsoin sen vaikka sen dvd:llä omistankin.

mistä tää DVD-soitin oikein repii nää levyarvostelut? teetkö ite vai? ihan hyviä ovat, nimittäin :)
 
Itte duunaa, kannattaa käydä Suomen varsinaisella Maiden-foorumilla tsekkailemassa kaverin ja muidenkin juttuja. Itsekin operoin siellä, tällä samaisella nimimerkillä tietenkin.
 
www.rautaneito.com/bb

Ja itsekkin tuolla Rautaneidossa pyörin silloin tällöin, nykyään taitaapi veljeni olla se ahkerampi käyttäjä.

Itte duunaa, kannattaa käydä Suomen varsinaisella Maiden-foorumilla tsekkailemassa kaverin ja muidenkin juttuja. Itsekin operoin siellä, tällä samaisella nimimerkillä tietenkin.
 
www.rautaneito.com/bb
 
kyllähän tuolla rautaneidossa olen käynyt varmaan kauemminkin kuin m.netissä, en vain foorumeilla.

mistä tää DVD-soitin oikein repii nää levyarvostelut? teetkö ite vai? ihan hyviä ovat, nimittäin :)
 
E: juu ja kiitoskia kun muistutin tuosta maidenin dokumentista, katsoin sen vaikka sen dvd:llä omistankin.
 
Juu itse teen tottakai. :-D Mitä noista nyt huijaamaan?
 
Kiinnostusta löytyy joten miksipäs ei jakaisi aina mielipiteitään muiden kanssa. Albumiarvostelut-sarja jatkuu kronologisesti, eli Powerslave seuraavaksi.

Juu itse teen tottakai. :-D Mitä noista nyt huijaamaan?
 
Kiinnostusta löytyy joten miksipäs ei jakaisi aina mielipiteitään muiden kanssa. Albumiarvostelut-sarja jatkuu kronologisesti, eli Powerslave seuraavaksi.
 
saaks miekii?!?!?! oisin nii halunnu tehä powerslaven..

saaks miekii?!?!?! oisin nii halunnu tehä powerslaven..
 
Anna palaa. Ei multa lupia kyllä ruveta kyselemään, senkun arvostelet vaikka A.Aallon Rytmiorkesterin diskografian!

saaks miekii?!?!?! oisin nii halunnu tehä powerslaven..
 
Anna palaa vaan. Hyvää tekstiä on aina ilo lukea.
 
Itsekin voisin jotain vääntää, ongelmana on vain ainainen ajan puuten ja armoton kritiikki omaa tekstiä kohtaan.

SPOILERIVAROITUS! TÄMÄ VIESTI SISÄLTÄÄ IRON MAIDENIN SYKSYN ENSIMMÄISEN KEIKAN SETTILISTAN!
 

 

 

 

 
01. Different World
02. These Colours Don't Run
03. Brighter Than A Thousand Suns
04. The Pilgrim
05. The Longest Day
06. Out Of The Shadows
07. The Reincarnation Of Benjamin Breeg
08. For The Greater Good Of God
09. Lord Of Light
10. The Legacy
11. Fear Of The Dark
12. Iron Maiden
---
13. 2 Minutes To Midnight
14. The Evil That Men Do
15. Hallowed Be Thy Name
 
Huh, huh! Käsittämättömän mahtavaa, miten Iron Maiden viimein teki sen, mitä itse olin jo kauan toivonut. Number Of The Beast, The Trooper, Run To The Hills, Wrathchild ja kumppanit loistavat poissaolollaan, minkä sijaan mukana on koko mahtava uusi albumi ja muutamia ehdottoman kovia herkkuja niiden parempien ikihittien joukosta. Tätä on toivottu, mutta en olisi koskaan uskonut, että näin käy ihan oikeasti. Nyt se on kuitenkin todellisuutta, joten ei muut kuin keikoille!