Media ja viihde ›

Kolme ensimmäistä tuotantokautta oli parhautta. Jokaisen jakson lopussa oli ansiokas kliffhängeri, jonka seurauksena seuraava jakso oli ihan _pakko_ nähdä, ei ollut vaihtoehtoja. Myös kausien välinen aika meni tuskissa piehtaroiden roikkumaan jääneiden tarinan langanpäiden takia. Noiden kolmen ensimmäisen kauden kantavana juonenahan oli pitkälti Helen Stewartin ja Nikki Waden suhde, sekä Waden kohtalo muutenkin. Käsikirjoitus ja toteutus oli mielestäni loistava, jännitystä piisasi joka jaksossa ja niiden välillä, näyttelijät olivat mainiot, hahmot loistavia ja sarja kaikin puolin koukuttava. Intouduinpa myös hankkimaan dvd:inä nuo 3 ensimmäistä kautta, eikä harmita niiden hankinta vieläkään. Ne olivat vielä laatua. Mutta sitten alkoi tapahtua... tai paremminkin lakkasi tapahtumasta.
 
Oma veikkaus on, että sarjaa oli alunperin kirjoitettu juuri tuon storylinen verran, mutta sitten sarja tekijöidensä ylläriksi saavuttikin mammuttimaisen suosion, jolloin sitä oli pakko kirjoittaa lisää. Väkisin. Neljännen tuotantokauden vielä seurasin, mutta sekään ei enää ollut sama asia, ja muistaakseni 5. kauden aikana jonkin jakson jälkeen minut valtasi lopullinen turhautuminen, ja addiktioni loppui kuin seinään. Mystistä tässä oli se, etten ollut ainoa. Tuon nimenomaisen jakson iltana löysin netistä joltakin keskustelupalstalta jonkun toisen aiemmin täysin koukutetun katsojan turhaumanpurkauksen sarjan suhteen, ja toteamuksen, että juuri nyt tänä iltana loppui kiinnostus. Purkaus olisi voinut olla itseni kynäilemä. En muista oliko samassa keskustelussa paljon muitakin samansuuntaisia viestejä. Olisi hauska muistaa mistä jaksosta oli kyse, koska on mielestäni kiinnostavaa, että niin voimakas tuntemus oli syntynyt saman jakson seurauksena parilla katsojalla toisistaan riippumatta.
 
Itse turhauduin siihen, että Wade&Stewart-juonen jälkeen jaksoon tarvittiin uusi kantava juoni, eli Fenner ja Fennerin vastustajat. Ja katsomisesta katosi jännitys, kun päivänselvää oli, ettei tuo tilanne voi muuttua sen kauden aikana, eikä ehkä seuraavankaan jne., eli sarjasta tuli tuon kantavimman rakenteensa takia liian ennalta arvattava. 99% varmuudella pystyi sanomaan, että Fenner selviää kaikista koettelemuksista, joihin muut vartijat tai vangit hänet koittavat laittaa, eikä mikään muutu, koska mitään muuta vaihtoehtoa kantavaksi tarinaksi ei ollut tarjolla, ja kantava juoni kuitenkin tarvitaan. Fenner-juoni muuttui aikalailla itseään toistavaksi. Ja muutenkin sarjan juonen luonne muuttui enempi saippuasarjan suuntaan, ehkä juuri sen takia, että tarina oli jo pitkään elänyt tekohengityksellä, kun tarinaa oli pitänytkin kirjoittaa enemmän kuin alunperin oli kaavailtu. Tästä esimerkkinä Di Barkerin toilaukset. Joskin ko. hahmon "hulluus" kävi ilmi jo kait 2. tai :lla kaudella, mutta aihetta on kyllä sittemmin lypsetty oikein olan takaa. Moni tuttu hahmo myös poistui, joskin lempparityyppini "kaksi Julieta" ja Yvonnehan olivat mukana vielä, ja nuo Juliet kaiketi ovat siellä edelleen. Tosin, sinänsä luonnollista on että vankilasarjassa hahmot vaihtuu, vaihtuuhan vankilassakin väki.
 
Nyt kun Fenner on pois päiväjärjestyksestä, voisi tietysti kurkata sarjaa joku kerta uudestaan... Mutta aiemmasta kiintymyksestä sarjaan kertonee se, että tuntui peräti haikealta tunnustaa, ettei tämä sarja ole enää entisensä, ja että siitä pitää "luopua". Mikä on koomista, kun kyseessä on kuitenkin vain tv-sarja.:) Mitään muuta jatkuvajuonista sarjaa en sitten olekaan jaksanut sittemmin seurata. Bad Girls broke my heart?:D
 
Edit: Ozista tykkäsin myös, mutta se muistaakseni tuli minulle jotenkin hankalaan aikaan, enkä pystynyt sitä kovin usein seuraamaan.