Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei tulisi mieleenkään antaa ilmaiseksi ideoita Maailmanlaajuisille suuryhtiöille. Ei edes huonoja ideoita. Sori.

Kiitos kutsusta, vaikka suhtaudunkin melko skeptisesti lopputulokseen.
 
Miksi? En niinkään siksi, että perinteisesti tällä saitilla ei ideoita vaan enemmänkin reunaehtojesi tähden. Niistä ensimmäinen ja tärkein kuului:
 
Ensinnäkin, monet meistä ansaitsevat omansa ja lastensakin leivän musiikin tekemisellä, joko säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana, artistina, muusikkona tai jossain niistä monista musiikkialan rattaista jotka vaaditaan tekijän ja kuluttajan välillä. Vaatimus numero yksi on siis:

-Kaikkien asianosaisten pitää voida saada palkkaa.
 
Ymmärrän sen niin, että ideoidaan vapaasti kunhan mitään ei muuteta.
 
Sinä puolestasi et tunnu ymmärtävän, että koko homman idea on muutos. Pelkään myös että se on suuri ja että se ei ole mieluinenkaan.
 
Kuten olen tainnut ennenkin sanoa, niin henkilökohtaiesti minua perimmältään kiinnostaa kaksi asiaa.
 
Niistä ensimmäinen on tekijänoikeus. Tekijänoikeus siinä ideologissa muodossa jossa se aikanaan on syntynyt ja jonka tarkoitus on ollut taata kriteerit täyttävän teoksen tekijälle kulutuksen mukaan määräytyvä asianmukainen korvaus.
 
Toinen minua kiinnostava asia on vapaus. Taiteen tekeminen on meille jokaiselle luonnostaan kuuluva oikeus ja toisaalta jokaisella tulee olla oikeus kuluttaa juuri sitä taidetta johon hän itse on mieltynyt.
 
Uskon että ymmärrät varsin hyvin mitä noista kahdesta asiasta käytännössä seuraa ja että kun niitä peilaa sinun ensimmäistä premissiäsi vasten niin...
 
Pitääkö taiteella voida elää? Ei tietenkään, mutta jos edellisten ehtojen vallitessa joku pystyy sen tekemään, niin miksei, saahan niin tehdä.
 
Nämä asiat tapahtuvat kuitenkin meistä riippumatta ja minusta vanhemman polven musiikintekijöiden olisi nyt viisainta katsoa hiukan eteensä.
 
En kuitenkaan anna rukkasia. Ideoidaan toki, mutta ei noin tiukoissa raameissa.

jäykkis:
 
Kiitos kutsusta, vaikka suhtaudunkin melko skeptisesti lopputulokseen.

Miksi? En niinkään siksi, että perinteisesti tällä saitilla ei ideoita vaan enemmänkin reunaehtojesi tähden. Niistä ensimmäinen ja tärkein kuului:

>Ensinnäkin, monet meistä ansaitsevat omansa ja lastensakin leivän musiikin tekemisellä, joko säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana, artistina, muusikkona tai jossain niistä monista musiikkialan rattaista jotka vaaditaan tekijän ja kuluttajan välillä. Vaatimus numero yksi on siis:
 
>-Kaikkien asianosaisten pitää voida saada palkkaa.

Ymmärrän sen niin, että ideoidaan vapaasti kunhan mitään ei muuteta.

Sinä puolestasi et tunnu ymmärtävän, että koko homman idea on muutos. Pelkään myös että se on suuri ja että se ei ole mieluinenkaan.

Kuten olen tainnut ennenkin sanoa, niin henkilökohtaiesti minua perimmältään kiinnostaa kaksi asiaa.

Niistä ensimmäinen on tekijänoikeus. Tekijänoikeus siinä ideologissa muodossa jossa se aikanaan on syntynyt ja jonka tarkoitus on ollut taata kriteerit täyttävän teoksen tekijälle kulutuksen mukaan määräytyvä asianmukainen korvaus.

Toinen minua kiinnostava asia on vapaus. Taiteen tekeminen on meille jokaiselle luonnostaan kuuluva oikeus ja toisaalta jokaisella tulee olla oikeus kuluttaa juuri sitä taidetta johon hän itse on mieltynyt.

Uskon että ymmärrät varsin hyvin mitä noista kahdesta asiasta käytännössä seuraa ja että kun niitä peilaa sinun ensimmäistä premissiäsi vasten niin...

Pitääkö taiteella voida elää? Ei tietenkään, mutta jos edellisten ehtojen vallitessa joku pystyy sen tekemään, niin miksei, saahan niin tehdä.

Nämä asiat tapahtuvat kuitenkin meistä riippumatta ja minusta vanhemman polven musiikintekijöiden olisi nyt viisainta katsoa hiukan eteensä.

En kuitenkaan anna rukkasia. Ideoidaan toki, mutta ei noin tiukoissa raameissa.
 
------------
 
Erittäin kuvaava kirjoitus, ja lainaankin sen kokonaisuudessaan jotta voimme mietiskellä sitä kohta kohdalta. Ensiksi haluaisin kuitenkin nostaa siitä esille kohdan:
 
Pitääkö taiteella voida elää? Ei tietenkään, mutta
 
Miten niin ei tietenkään? Kyllä mä olen koko ikäni elänyt juurikin taiteella, ja aion jatkaa vastedeskin.
 
Nyt on vain niin, että jos jakaisin töitäni ilmaiseksi, en saisi niistä palkkaa. Niin yksinkertaista se on. Jäisi laskut maksamatta ja kuolisin nälkään. Mitään muuta ammattitaitoa mulla ei oo, ja eläkkeeseen on vielä aikaa.
:-)
 
Kun noissa teidän muutosehdotuksissanne tuntuu olevan päällimmäisenä se ajatus, että luovan työn tekijän pitäisi jotenkin ihmeellisesti elää ilmasta ja taiteellisesta kunnianhimosta. Creative Commons on hieno keksintö, mutta ei siitä saa rahaa. Ja jossain vaiheessa on myynninedistämiset edistetty, ja pitäis alkaa korjata sitä satoa - mitäs sitten?
 
Ja jos mä nyt tässä vertaan, että eihän se puuseppäkään sitä pöytää ilmaiseksi tee, niin kyllä joku heti muistaa muistuttaa, ettei se puuseppä myöskään laskuta joka kerrasta kun sitä pöytää käytetään. Ei laskutakaan, mutta jos sillä pöydällä on mallisuoja, se laskuttaa muita jotka haluaa kopioida sen pöydän myyntiin, ja se on vertailukelpoista. Pöydän käytön vertaaminen musiikin tai taiteen käyttöön ei toimi, koska se puuseppä voi tehdä niitä pöytiä sarjatuotantona, mutta jos mä tuotan vaikka tauluja sarjatuotantona, mä oon kirjapaino; tai jos teen saman biisin yhä uudestaan, oon levyprässäämö.
 
Uniikkia on se idea. Ja sen idean käytöstä laskuttaa pöydän suunnittelija ihan samalla tavalla kuin säveltäjä tai valokuvaaja.

Pidetään se keskustelun linja siis korrektilla tasolla ilman solvaamatta, ja vailla huonoja herjoja. Myös Lennu.
 
Hehee, täähän oli kuin kutsuhuuto.
 
Mutta aiheeseen voisin sanoa Kovien mullistusten, lähinnä tämän intternepin, tulon jälkeen ollaan menossa ihan oikeaan suuntaan. Pieninä murusina on taiteilijan leipä. Pitäisköhän maksaa kuukausipalkkaa ja laittaa asianmukaiset lomaehdot? Pitääkö niitä saadakseen olla tarvittava pätevyys, ja mikä se on?
 
Taiteilijan vapaus ja vastuu. Jos ei tuota, niin voidaanko panna viralta?
 
On niin pikkasia murusia laajalla alueella nykyään, että näyttää aiheuttavan normi päivätyöläismeininkiin tottuneeseen nuor'osastoon hieman hämmentävästi. Kuulun niihin. Tottahan sitä pitää korvausta saada, mutta pitäiskö olla edes pohjaliksa, todistettava pätevyys ja boonuksena sitten tuottavuuspalkkiot?
 
Ei taida olla järkeä siinä.

No niin no...
 
Asiallisesti kommentoiden heitän kehiin ns. köyhän miehen kysymyksen... Pitääkö se musiikin tuoma nautinto kieltää niiltä, joilla ei ole siihen varaa muutoin kuin warettamalla? Radiosta tulee musiikkia, sitä kuunnellaan kyllä. Entäpä jos haluaakin kuunnela ns. "poikkeavaa musiikkia" eikä ole varaa keikoille mennä? Mitä sitten? Yhteyttä tekijöihin ja almua/audienssia anelemaan?

No niin no...
 
Asiallisesti kommentoiden heitän kehiin ns. köyhän miehen kysymyksen... Pitääkö se musiikin tuoma nautinto kieltää niiltä, joilla ei ole siihen varaa muutoin kuin warettamalla? Radiosta tulee musiikkia, sitä kuunnellaan kyllä. Entäpä jos haluaakin kuunnela ns. "poikkeavaa musiikkia" eikä ole varaa keikoille mennä? Mitä sitten? Yhteyttä tekijöihin ja almua/audienssia anelemaan?
 
Miksi jotain pitää saada, jos siihen ei oo varaa? Maailma pyörii rahalla. Jos ei ole rahaa, kannattaa tienata enemmän.

Entäpä jos haluaakin kuunnela ns. "poikkeavaa musiikkia" eikä ole varaa keikoille mennä? Mitä sitten? Yhteyttä tekijöihin ja almua/audienssia anelemaan?
 
Mitä tarkoitat tällä "poikkeavalla musiikilla"? Jotain vähemmän yleistä genreä vai tietyn, tuntemattomamman bändin tuotoksia? Esim. pelkästään MySpacesta löytyy nyt jo varmasti enemmän musiikkia kuin kukaan yksittäinen ihminen jaksaa koskaan kuunnella - suurin osa tekijöiden sinne itse toimittamaa tavaraa. CD- ja DVD-levyjä saa myös kirjastosta. Vaihtoehtoina ovat myös nettiradiot.
 
Jos välttämättä haluaa tietyn artistin tietyn levyn, niin silloin siitä valitettavasti täytyy maksaa (jos sitä ei kirjastostakaan löydy). iTunesissa (jos omistaa Visan) kokonaisen levyn hinta on ~9,95,-.

jäykkis (ft.kivi):
 
>Ensinnäkin, monet meistä ansaitsevat omansa ja lastensakin leivän musiikin tekemisellä, joko säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana, artistina, muusikkona tai jossain niistä monista musiikkialan rattaista jotka vaaditaan tekijän ja kuluttajan välillä. Vaatimus numero yksi on siis:

>-Kaikkien asianosaisten pitää voida saada palkkaa.
 
Ymmärrän sen niin, että ideoidaan vapaasti kunhan mitään ei muuteta.
 
Ton lauseen taas ymmärtää helposti niin, että sun ideoinnin kannalta olennaista on se, että jotkut asianosaiset (monista musiikkialan rattaista) EIVÄT saisi tulevaisuudessa palkkaa työstään.
 
Ketkä?
 
jokaisella tulee olla oikeus kuluttaa juuri sitä taidetta johon hän itse on mieltynyt.
 
Mikä sen estäisi, vaikka tekijöiden oikeudet turvattaisiinkin? "Kuluttaa"-verbiin kun kuitenkin liittyy kiinteästi jonkunlainen rahaliikenne kuluttajalta hyödykkeen tarjoajalle.

Jäykkiksen vision herkistämänä sain huiman idean. Siirtykäämme vaihdantatalouteen! Jäykkis lähettää minulle hengentuotteensa ja minä lähetän hänelle omani. Kukaan ei saa palkkaa, mutta taije-elämys on taattu molemmille osapuolille. Myöskään paha Teosto, Gramex ja ÄKT eivät pääse karvaisine kourineen väliin.

Otanpas minäkin tähän ampiaispesän sohimiseen osaa näin aamun ratoksi...
 
Ehdot:
 
-Kaikkien asianosaisten pitää voida saada palkkaa.
 
-Kenellekään asianosaiselle ei saa tehdä vääryyttä.
 
-Puhu asiaa tai ole hiljaa.
 
Minun mielestäni nuo ehdot eivät ole kohtuuttomat. Varsinkaan tuo viimeinen. Toivottavasti itse pystyn täyttämään edes sen.
 
Ymmärrän sen niin, että ideoidaan vapaasti kunhan mitään ei muuteta.
 
Minä taas ymmärrän homman niin, että asioita muutetaan siten, että ne toimivat joiltakin osin erilailla kuin nyt, mieluusti kaikkien osapuolten tarpeet huomioiden, ja nuo ehdot täyttäen.
 
Sinä puolestasi et tunnu ymmärtävän, että koko homman idea on muutos. Pelkään myös että se on suuri ja että se ei ole mieluinenkaan.
 
Muutosehdotuksiahan tässä ollaan etsimässä. Kai ne voi suuriakin olla, mutta eikös tässä ole niitä kaikille osapuolille mieluisia tai kohtuullisia tarkoitus löytää?
 
Toinen minua kiinnostava asia on vapaus. Taiteen tekeminen on meille jokaiselle luonnostaan kuuluva oikeus ja toisaalta jokaisella tulee olla oikeus kuluttaa juuri sitä taidetta johon hän itse on mieltynyt.
 
Ja...
 
Mikä sen estäisi, vaikka tekijöiden oikeudet turvattaisiinkin? "Kuluttaa"-verbiin kun kuitenkin liittyy kiinteästi jonkunlainen rahaliikenne kuluttajalta hyödykkeen tarjoajalle.
 
Tämä särähti minunkin korvaani/silmääni. Taiteen tekeminen ja kuluttaminen ovat oikeuksia kyllä, perusoikeuksista löytyy ilmaisunvapaus jonka alle nuo asiat varmaankin juridisesti osuvat. Mutta sitten kun puhutaan kuluttamisesta, ei enää puhuta perusoikeuksista, vaan rahalla ostettavista hyödykkeistä tai _etuoikeuksista_. Jokaisella on oikeus kuluttaa eli ostaa sellaisia hyödykkeitä (tai turhakkeita...) joita haluaa, ja joihin riittää rahat. Perusoikeuksiin ei sen sijaan kuulu saada haltuunsa teoksia, oli ne sitten musiikkia tai muuta taidetta. Se kuuluu etuoikeuksiin, jonka saa ostamalla teoksen. Tästä poikkeuksena on tietenkin laillisesti ilmaiseksi tarjotut teokset.
 
Pitääkö taiteella voida elää? Ei tietenkään, mutta jos edellisten ehtojen vallitessa joku pystyy sen tekemään, niin miksei, saahan niin tehdä
 
Tuo "pitää voida elää" kysymys on hankala, ja tämän kommentin kanssa olen osin samaa mieltä. Ikävä realiteetti lienee se, että joihinkin ammatteihin liittyy sort-of epävarmuustekijöitä, jotka tekevät ammatista sellaisen, että tulonsaanti voipi olla kausiluontoista, satunnaista tai sanalla sanoen epävarmaa. Muusikon tai taiteilijan ammatit ovat esimerkkejä noista ammateista, mutta muitakin tällaisia töitä löytynee. Periaatteessa olen sitä mieltä, että "epävarmoissa" ammateissa työskennellessään leivän epävarmuus pitää hyväksyä ja ottaa huomioon, ja varautua tilanteeseen esim. tekemällä muita töitä ohessa. Siinä mielessä taiteella ei mielestäni pidä voida elää, ei voida velvoittaa ketään käyttämään taiteilijan palveluja siten, että taiteilija saisi töistään elantonsa täysin.
 
MUTTA.
 
Monissa muissa "epävarmoissa" ammateissa työtarjonnan epävarmuuden aiheuttaa kysynnän puute. Kuitenkaan en ole havainnut mitään yleistä laskua musiikin kysynnässä. Päinvastoin, musiikin "käyttö" lienee vain lisääntynyt esim. kannettavien musiikkisoitinten yleistyessä. Tämän pitäisi johtaa siihen, ettei musiikilla itsensä elättävien työtilanne ainakaan heikkenisi. Sen sijaan en ole valmis vetämään johtopäätöstä, että koska ihmiset kuuntelevat musiikkia päivittäin enemmän (en tiedä kuuntelevatko, mutta esimerkkinä...) niin muusikoidenkin pitää saada enemmän rahaa.
 
Uniikkia on se idea. Ja sen idean käytöstä laskuttaa pöydän suunnittelija ihan samalla tavalla kuin säveltäjä tai valokuvaaja.
 
Tästä tuli mieleen tarkennus, joka lienee tarpeeton kyllä... Eli parittelen pienen välimerkin kanssa sen verran, että oikeudellisestihan ideat eivät nimenomaan nauti minkäänlaista tekijänoikeudellista suojaa, vaan itse teos tai pöytäesimerkin kohdalla nimenomaan design, ei sen idea. Mutta tätä varmaan tarkoitettiinkin, vähän eri termiä vain ehdotan käytettäväksi tuossa kohtaa. Jos joku saa idiksen tehdä vaikka tehdä kolmijalkaisen tammisen pöydän, ei tuota ideaa voi suojata siten, ettei kukaan muu saisi tehdä kolmijalkaisia tammisia pöytiä. Sen sijaan täydellistä apinaatiota ei saane tehdä, vaan jonkin omaperäisen tuotteen, joka täyttää tuon omaperäisen teoksen kriteerit, vaikka olisikin tamminen ja kolmijalkainen.
 
Asiallisesti kommentoiden heitän kehiin ns. köyhän miehen kysymyksen... Pitääkö se musiikin tuoma nautinto kieltää niiltä, joilla ei ole siihen varaa muutoin kuin warettamalla? Radiosta tulee musiikkia, sitä kuunnellaan kyllä. Entäpä jos haluaakin kuunnela ns. "poikkeavaa musiikkia" eikä ole varaa keikoille mennä? Mitä sitten? Yhteyttä tekijöihin ja almua/audienssia anelemaan?
 
Nautintoa ei voi kieltää, mutta jos ei ole taloudellisesti varaa nauttia jostain, niin sitten noin lähtökohtaisesti siihen ei ole varaa. Minulla on nälkä, mutta olen köyhä. Voiko minulta kieltää sisäfileen ja mädin nauttimisen, kun minulla ei ole niihin varaa? Ei voi. Mutta myöskään minulla ei ole perustetta saada noita aineksia ilmaiseksi (ellei joku vapaaehtoisesti anna) pelkästään siksi, ettei minulla ole niihin varaa.
 
Ok, jälkimmäinen on kärjistys, ja viittaa liikaa itseänikin ärsyttäneeseen waretus=näpistys -vertaukseen, joka mielestäni onnahtelee paikkapaikoin. Musiikkiteollisuuttakaan ei ole vielä tähän mennessä tietääkseni huolestuttaneet pienwarettajat, jotka imuttavat pari biisiä silloin tällöin joko tutustuakseen uuteen artistiin ennen levyn ostoa, tai muuten (vaikka köyhyydestä johtuen...) imuttavat pieniä määriä. Jos levyjä ei ostaisi muutenkaan, niin ymmärrän periaatteen jonka mukaan waretus ei tällaisen henkilön kohdalla tappiota bisnekselle tuota. Maalaisjärkeä pitäisi voida tuossa kohtaa käyttää. Onhan musiikkia kopioitu ennenkin, on minullakin kaappien kätköissä kamuilta kopsittuja kasetteja, ja radionauhoituksia.:)
 
Itse haluaisin noihin kiven ehtoihin ehdottaa vielä oman lisäyksen sieltä neuvottelupöydän toiselta puolelta eli kuluttajan näkökulmasta.
 
- Musiikin tekninen käytettävyys: tämä tarkoittaa teknista yhteensopivuutta ja helppokäyttöisyyttä. Esimerkiksi ostamani cd-levyn täytyy soida cd-asemassa. Piste. Ilman sen kummempia ehtoja sen suhteen, minkälaisessa cd-asemassa. Kotona on stereoita, autoissa on soittimia, työpaikoilla ja kotona on tietokoneita joilla musiikkia kuunnellaan. Mielestäni tässä kohtaa musiikkiala meni ojasta allikkoon estäessään myyntilevyjen käytön niissä käyttötilanteissa joissa nykykäyttäjät nimenomaan haluavat levyjä käyttää. Tämä aiheutti varmasti kuluttajissa myös ärsytystä: joku firma x rupeaa yhtäkkiä sanelemaan missä saan käyttää tuotetta, jonka olen rahalla ostaen laillisesti hankkinut, ja jollaista tähän mennessä olen pystynyt käyttämään kaikissa paikoissa. Tämä on ajanut immeiset jopa warettamaan ostamansa levyt lopulta, että ovat voineet kuunnella musat esim. viihdekeskuksena toimivalta tietokoneeltaan, joka on kodin ainoa musasoitin... Saman pitäisi päteä verkosta ostettuihin musiikkitiedostoihin. On hankala nähdä nettikaupan "korvaavan" cd-kauppaa, jos tilanne on se, että tiettyjä tiedostoja voi käyttää vain tietyissä paikoissa, tai ei voi tallentaa cd:lle tai jotain mutta vastaavaa. Kohtuutonta ei minusta ole se, ettei kuluttajan tarvitse ostaa samaa levyä moneen kertaan voidakseen kuunnella levyn kappaleita (tai yksittäisiä kappaletiedostoja) eri tilanteissa.
 
Iik, pakko mennä töihin! En pysty jatkamaan ajatusta loppuun nyt, ehkä palaan illalla pohtimaan lisää, mikäli punainen lukko ei vielä ole tullut ja vienyt...:D

Kun noissa teidän muutosehdotuksissanne tuntuu olevan päällimmäisenä se ajatus, että luovan työn tekijän pitäisi jotenkin ihmeellisesti elää ilmasta ja taiteellisesta kunnianhimosta. Creative Commons on hieno keksintö, mutta ei siitä saa rahaa. Ja jossain vaiheessa on myynninedistämiset edistetty, ja pitäis alkaa korjata sitä satoa - mitäs sitten?
 
Ehkä kannattaisi kommentoida sitä mitä kumppani sanoo tai on mahdollisesti ennen sanonut. Mun on tässä yhteydessä vähän huono ottaa kantaa siihen miten koet asian yleisen ilmapiirin.
 
Toistan: "Pitääkö taiteella voida elää? Ei tietenkään, mutta jos edellisten ehtojen vallitessa joku pystyy sen tekemään, niin miksei, saahan niin tehdä.". Lienee sanomattakin selvää, että onhan miellä jatkossakin ammattilaisia jotka toimii yhdistävinä tekijöinä ja vetää vaikkapa nyt esimerkiksi festareille väkeä.
 
Protestini "ammattilaisuutta" vastaan on ne kulttuuriin (ja tekijänoikeuteen, pl. lähioikeudet) kuulumattomat lieveilmöit jotka näyttää väistämättä johtavan ensinnäkin sekä taloudelliseen että henkiseen monopoliin ja nyt viimeisimpinä hulluuden huipentumina niihin asioihin joihin allekirjoituksenikin viittaa.
 
Luojan kiitos nyt internetin myötä jälkimmäinen monopoli, henkinen monopoli, on romahtamassa (ymmärtänet, että en todallakaan tarkoita ware-puuhaa!) ja sitä myöden alkaa sitten kyllä murentua myös vastaava ilmiö taloudellisella puolella.
 
Kysynpä vielä viidennen kerran, että mihin perustuu se, että ammattilaisuus on se kynnys jonka jälkeen vasta "astuu voimaan" tekijänoikeuden tarkoittama "oikeus kohtuulliseen korvaukseen"? Tänä päivänä vastaukseksi ei enää riitää että muu on käytännössä mahdotonta, kustannukset ylitää tuotot tms. liirumlaarumi.
 
Minun mielestä humaani avainkysymys on enää vain se "mitä tehdään" sille vanhemmalle muusikkosukupolvelle joka on tehnyt ratkaisunsa vanhaan hyvään aikaan.
 
Historiankirjoitus näyttää sitten myöhemmin miten suuria utopioita edelliset ovat olleet. Ehkä taiteen tekemisellä voi elää jatkossakin. Ehkä se alkaa jopa tuottaa tekijöilleen entistä enemmän hilloa. Ehkä.
 
Tässä lyhykäisyydessään se minun ideologinen perusta ja olettaakseni myös se, miksi joskus tuntuu että kaikesta huolimatta meillä on niin kovin vähän yhteistä.
 
Näistä lähtökohdista olen toki valmis ideoimaan erilaisia asioita.

No niin,
Keskustelu voi alkaa, ja odotan mielenkiinnolla etenkin Jäykkiksen, Leikarin ja Bonecrusherin pointteja. Kenties vielä saamme jotain toimivaa aikaan?
 
... vai tämmöiseen seuraan minut on niputettu - ei sillä, että minulla olisi mitään Jäykkistä tai Bonecrusheria vastaan, mutta en mitenkään aina heidän mielipiteitään allekirjoittaisi
- - -
Kiitän luottamuksesta, mutta en ota palloa vastaan kahdesta syystä:
 
- kysymyksenasettelu on johdatteleva ja sitova
- tekijänoikeus -aiheisissa keskusteluissa olen lähinnä kritisoinut Teoston jäykkiä käytäntöjä tekijäoikeudellisten ansaintamahdollisuuksien kehittämisessä sekä mielestäni liian tiukkaa (kansainvälisestikin) samplejenkäyttöpolitiikkaa - en tekijänoikeuksia ja niiden oikeutusta sinänsä
 
musiikkibusiness -universumi on liian laaja asia kokonaisuudessaan järjestettäväksi näin nettipalstakeskustelun puitteissa. Palkattuna selvitysmiehenä ja työryhmän muodostajana/vetäjänä asia kyllä kiinnostaisi.
 
pidätän itselläni oikeuden vastedeskin tarpeen/mielenkiinnon mukaan esittää näkemyksiäni mieltäni kirpaisevista asioista
 
edit: todettakoon jälleen kerran, että en ole millään tavoin hyväksynyt, kannustanut, neuvonut tms. edistänyt esim. luvatonta tekijänoikeuden alaisen aineiston levittämistä
 
omalta osaltani jätän aiheen käsittelyn tällä erää tähän

Pari faktaa, jotka olen kertonut jäykkikselle jo monta kertaa. Ilmeisesti hän ei halua uskoa minua.
 
Kysynpä vielä viidennen kerran, että mihin perustuu se, että ammattilaisuus on se kynnys jonka jälkeen vasta "astuu voimaan" tekijänoikeuden tarkoittama "oikeus kohtuulliseen korvaukseen"? Tänä päivänä vastaukseksi ei enää riitää että muu on käytännössä mahdotonta, kustannukset ylitää tuotot tms. liirumlaarumi.
 
Voidakseen saada tekijänoikeuskorvauksia ei tarvitse olla ammattilainen. Riittää, että hengentuotteesi soi muutaman kerran radiossa tms., että olet siihen oikeutettu. Voit liittyä Gramexiin ilmaiseksi, jolloin saat tekijänoikeuskorvauksia teoksestasi. Halutessasi voit myös liittyä Teostoon, jolloin saat korvauksia tekemästäsi taideteoksesta (jos siis olet vaikka kirjoittanut jonkun biisin). Jos et halua liittyä näihin järjestöihin, voit neuvotella Ylen kanssa yksityisestä korvauksesta. Tästä säätää tekijänoikeuslaki pykälä 26 seuraavasti:
 
26 _. (24.3.1995/446) Mitä 13 _:ssä, 14 _:n 1 momentissa, 25 f _:n 1 momentissa tai 25 h _:n 1 momentissa tarkoitettu järjestö on mahdollisesti määrännyt teoksen kappaleiden valmistamisesta tai sen lähettämisestä suoritettavien korvausten jakamisesta järjestön edustamille tekijöille tai käyttämisestä kyseisten tekijöiden yhteisiä tarkoitusperiä varten, on vastaavasti sovellettava tekijöihin, joita järjestö ei edusta.
 
Jolleivät järjestön antamat 1 momentissa tarkoitetut määräykset tuota järjestön edustamille tekijöille oikeutta henkilökohtaiseen korvaukseen, tekijällä, jota järjestö ei edusta, on kuitenkin oikeus vaatia henkilökohtainen korvaus. Korvauksen suorittaa 1 momentissa tarkoitettu järjestö. Oikeus henkilökohtaiseen korvaukseen on kuitenkin rauennut, jollei sitä koskevaa vaatimusta ole todistettavasti esitetty kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana teoksen kappaleiden valmistaminen tai sen lähettäminen on tapahtunut.
 
mielestä humaani avainkysymys on enää vain se "mitä tehdään" sille vanhemmalle muusikkosukupolvelle joka on tehnyt ratkaisunsa vanhaan hyvään aikaan.
 
Kaikki vähänkään tosissaan musiikkia tekevät, niin nuoret kuin vanhat, toimivat gramex- ja teosto-pohjalta. Kysy ihan miltä tahansa omakustannebändiltä.

sarzan:
Itse haluaisin noihin kiven ehtoihin ehdottaa vielä oman lisäyksen sieltä neuvottelupöydän toiselta puolelta eli kuluttajan näkökulmasta.

- Musiikin tekninen käytettävyys: tämä tarkoittaa teknista yhteensopivuutta ja helppokäyttöisyyttä. Esimerkiksi ostamani cd-levyn täytyy soida cd-asemassa. Piste. Ilman sen kummempia ehtoja sen suhteen, minkälaisessa cd-asemassa. Kotona on stereoita, autoissa on soittimia, työpaikoilla ja kotona on tietokoneita joilla musiikkia kuunnellaan. Mielestäni tässä kohtaa musiikkiala meni ojasta allikkoon estäessään myyntilevyjen käytön niissä käyttötilanteissa joissa nykykäyttäjät nimenomaan haluavat levyjä käyttää.
 
Olen aivan samaa mieltä, ja niin oli tekijänoikeuslainsäädännön valmistellut komiteakin. Ranskassa asia ratkaistiin kieltämällä kopiosuojaaminen, Suomessa lisäämällä lakiin lauseke, jonka mukaan oikeudenomistaja on velvollinen huolehtimaan, että levyn ostettuasi pystyt kappaleita myös kuuntelemaan - käytännössä toimittamaan suojaamattomat versiot niin halutessasi JA myös mp3-muodossa.
 
jäykkis:
Kysynpä vielä viidennen kerran, että mihin perustuu se, että ammattilaisuus on se kynnys jonka jälkeen vasta "astuu voimaan" tekijänoikeuden tarkoittama "oikeus kohtuulliseen korvaukseen"? Tänä päivänä vastaukseksi ei enää riitää että muu on käytännössä mahdotonta, kustannukset ylitää tuotot tms. liirumlaarumi.
 
Tässä varmaan onkin yksi sellainen kohta jossa ajatuksemme eivät kohtaa. Kas, mä olen saanut korvauksia tekemästäni musiikista siitä lähtien kun olin 15, enkä silloin todellakaan ollut ammattilainen, kun en sitä tunne aina olevani nytkään.
 
Mun nähdäkseni tekijänoikeus tarjoaa kohtuullista korvausta käytännössä heti kun saatavan tulon määrä ylittää pankin käsittelymaksun.
 
Mutta nyt, jos sallit, otan esille toisen usein jossain määrin riitauttamamme kohdan: Levy-yhtiöiden statuksen suhteessa musiikin tekijään.
 
Olen rivien välistä käsittänyt, että koet niin musiikin tekijöille kuin esittäjille olevan parhaaksi, että mahdollisimman moni välikäsi poistetaan välistä. Tietyssä mielessä näin onkin, mutta asia ei ole näin yksinkertainen.
 
Nimittäin, koska hittituotetta ei voi ennakoida täysin etukäteen, ja koska isoimmat voitot kääritään nimen omaan löytämällä jotain aivan uutta, on levy-yhtiöiden pakko ottaa edes jossain määrin keskiaikaisen mesenaatin rooli; vastahakoisesti, myönnän, mutta kuitenkin. Kun enintään joka kuudes levy tuo edes kustannuksensa takaisin, ja vasta joka 20. levy tuottaa voittoa, on levy-yhtiöiden näihin levyihin investoima raha melkoista uhkapeliä.
 
Jos levy-yhtiö poistetaan välistä, kuka ottaa taloudellisen riskin? ESEK? LUSES? Artisti itse?
 
Ei kannata vähätellä levy-yhtiön merkitystä portinvartijanakaan. Levytyssopimus tunnetusti täysjärkisen yhtiön kanssa on melko hyvä käyntikortti maailmalla.
 
Siitä, että struktuuri on luutunut, catch-22 -tilanteessa ja kaipaa muutosta, siitä olemme samaa mieltä. En kuitenkaan haluaisi viskoa lapsia pesuveden mukana, muutos ei saa olla huonompaan päin vaikka sitä kuinka perusteltaisiin idealismillä.

Tuosta mitä jäykkis sanoi siitä, että jokaisella pitäisi olla oikeus taiteen nauttimiseen, olen samaa mieltä. Jokainen voi soittaa ja laulaa itsekseen vaikkapa Terveiden käsien "Tornion kevättä" ja nautiskella siitä ihan ilmaiseksi. Ja voi soittaa kyseistä biisiä, jos ei tavoittele voittoa sillä, täysin ilmaiseksi myös muille ihmisille. Omaksi ilokseen sen voi vaikka nauhoittaa. Jokainen saa myös maalata itselleen Mona Lisan aivan ilmaiseksi.
 
On kuitenkin eri asia päästä nautiskelemaan artistin nauhoittamasta versiosta kyseisestä biisistä, sillä siinä vaiheessa kappaleesta on tehty tavallaan tuote. Siihen artisti on käyttänyt olemassa olevaa ammattitaitoaan ja todennäköisesti rahaa, aikaa ja vaivaa, jotta saisi teoksesta sellaisen kuin on itse halunnut. Tähän tuotteeseen hänellä pitää minun oikeustajuni mukaan myös täydet oikeudet. Samoin hänellä pitää olla myös täydet oikeudet tekemäänsä sävellykseen, sovitukseen ja sanoitukseen. Jos artisti haluaa jakaa teoksensa ilmaiseksi, niin sen pitää ehdottomasti olla mahdollista. Sama juttu myös jos hän haluaa pyytää siitä jotain.
 
Eli öö, pointtini yrittää jotakuinkin olla sellainen, että aivan kuten ihmisellä on oikeus sosiaaliturvaan täällä Suomessa, niin ihmisellä on oikeus myös taiteeseen. Sosiaaliturva takaa sen, että ihminen voi täyttää perustarpeensa, ei sitä, että ihminen saisi desing-huonekalut ja 13 ruokalajin päivällisen. Sama taiteen kanssa. Näin tämä yhteiskunta toimii ja jos se tuntuu kohtuuttomalta, niin siinä tapauksessa koko yhteiskunta pitäisi muuttaa perustuksiaan myöden.

Pari faktaa, jotka olen kertonut jäykkikselle jo monta kertaa. Ilmeisesti hän ei halua uskoa minua.
 
Rakas Feggy, tästä on kysymys:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=125930&o=95
 
Eli viittaan siis hyvitysmaksun keräämiseen ja, varsinkin, sen jakoperusteisiin ja ellet sitä käsittänyt, niin olen karkeasti yliarvioinut sinut. Saatat tietenkin tehdä sen myös tietoisesti. Veikkaan jälkimmäistä.
 
Kuten aavistelet, niin pääsääntöisesti en noteeraa saati usko sinun juttujasi.
 
Miksi? Siitä syystä että en usko ymmärtäväni sinun tarkoitusperiäsi enkä oikein usko sinun vilpittömyyteesikään.
 
Miten ihmeessä? Siitä syystä että kuukaudesta toiseen sinä ilmeisen tarkoituksellisesti viet keskustelun sivuraiteille ja vedät siihen mukaan kaiken maan ja taivaan välillä. Niin uskomatonta kun se onkin, niin vaikuttaa jopa että teet kaikkesi ettei nyt orastavia keskusteluja pystyisi syntymään ensinkään.
 
Pyytäsin, että edes tällä kerralla malttaisit mielesi ja pidättäytyisit kertomasta minulle näitä "faktojasi".
 
Kivi
Jos levy-yhtiö poistetaan välistä, kuka ottaa taloudellisen riskin? ESEK? LUSES? Artisti itse?
 
Olen kyllä nyt vähän pitkin hampain tässä - meillä on käsillä jonkinlainen osaongelma jolle olisi hyvä tehdä jotain ja lisäksi se pitäisi tapahtua tekemättä mitään. Kuinka tuleekin mieleen Lex Karpela ja sen valmistelu.
 
Mutta joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Mennään esityslistan mukaan.
 
Tavoite on siis säilyttää levy-yhtiön palvelut säilyttämättä itse levy-yhtiötä. Tämä on kyllä paha rasti...
 
Olisiko se sitten jonkinlainen riskirahoittaja, sponsorinti ja mainostoimistomalli. No riskirahoittajaakaan voi olla hankala saada - alan tulevaisuus kun on melkolailla epävarmoissa kantimissa ja lisäksi se, riskirahoittaja siis, haluaa myös aina omansa. Jonkinlainen sponsorointi-juttu voisi tietenkin olla yksi vaihtoehto.
 
Jospa ajatellaan, että vaikkapa merkittävä määrä (muutamia kymmeniä) jo tunnettuja artisteja ja taiteilijoita lähtisi rakentamaan hommaa pelkästään internet-jakelun varaan. Siis jonkinlainen netti-myymälä josta voisi ostaa vain näiden tiettyjen artistien tuotoksia.
 
Aivan oikein, sanoin ostaa. Mutta ostaa siis todellakin realistiseen hintaan, vrt. vaikkapa tuon venäjänpojankaupan saama valtava suosio englannissa ja heidän hintansa.
 
Johonkin tämmöiseen _voisi_ saada vaikka jonkun Nokian tukemaan ehkä ainakin itse saitin perustamisen ja pyörittämisen.
 
Oikein karkealla tasolla ajatellen sinä menettäisit ehkä yhden "edun", nimittäin levy-yhtiön tarjoaman suojan suhteessa muuhun tarjontaan. Halpa hinta.
 
Sen verran palaan kuitenkin vielä omiin teeseihini, että muistutan mieleen yhden talous- ja työelämän viisauden: Sinun tulevaisuuden tie on kullattu jos sinulla on jompi kumpi seuraavista ominaisuuksita:
 
- Sinä tulet toimeen ihmisten kanssa (johto / johtaminen)
- Sinä osaat myydä
 
Nyt normaalin siviiliyhteiskunnan suuntaan viihdeteollisuudesta näkyy vain rujo kuluttajaa uhkaileva ja kuolleita mummoja oikeuteen haastava, pelkkään voimaan uskova ja sen mukaan toimiva ulkokuori. Ei ole ihme että kaikki mikä haiskahtaa tekijänoikeudelta herättää vain ja ainostaan negatiivisia tuntoja.
 
Ottakaa siis saman tien neuvosta vaari ja pankaa tämän saitin kasvoiksi mukava, kuluttajaa ajatteleva ja häntä palveleva tyttö tai poika, joilla on jompi kumpi tai molemmat noista edellä mainituista ominaisuuksita, niin teidänkin tulevaisuuden tie on kullalla silottu.
 
Ostatko?

Tavoite on siis säilyttää levy-yhtiön palvelut säilyttämättä itse levy-yhtiötä. Tämä on kyllä paha rasti...
 
Olisiko se sitten jonkinlainen riskirahoittaja, sponsorinti ja mainostoimistomalli. No riskirahoittajaakaan voi olla hankala saada - alan tulevaisuus kun on melkolailla epävarmoissa kantimissa ja lisäksi se, riskirahoittaja siis, haluaa myös aina omansa. Jonkinlainen sponsorointi-juttu voisi tietenkin olla yksi vaihtoehto.
 
Täällä ollaan keksimässä pyörää uudestaan. Semmonen juttu vaan, että sinä voit kutsua tahoa riskirahoittajaksi, sponsoriksi, mainostoimistoksi tai levy-yhtiöksi, mutta sama asia ne käytännössä ovat.
 
Vai meinaatko, että ne siellä mainostoimistossa ihan muuten vaan niitä mainoksia väsäävät, samalla tavalla palavasta halusta siihen taiteilemiseen kuin muusikotkin. Lapsille ostetaan sitten leipä käymällä erikseen päivätöissä?
 
Jospa ajatellaan, että vaikkapa merkittävä määrä (muutamia kymmeniä) jo tunnettuja artisteja ja taiteilijoita lähtisi rakentamaan hommaa pelkästään internet-jakelun varaan. Siis jonkinlainen netti-myymälä josta voisi ostaa vain näiden tiettyjen artistien tuotoksia.
 
Ongelmahan on varmasti varsin pieni nimenomaan noiden tunnettujen artistien kohdalla. Heillähän on muutenkin parempi ote levy-yhtiöstään. Ja jonkun Michael Jacksonin tai vaikka J. Karjalaisen on helppoa mainostaa sitä jo ennestään tuttua tuotettaan. Kauppa käy varmasti.
 
Mutta entäs ne miljoonat pikkubändit? Millä siitä suosta kukaan lähtee mitään kaivamaan? Jos joutuu ihan roskan seasta penkomaan musaansa, niin se jää todella pienen ja fanaattisen porukan hommaksi (se porukka on kokoluokaltaan samanlainen kuin porukka joka kaivelee Star Warsista jokaisen virheen esille ja lopputuloksetkin on yhtä laajalti tunnettavissa ja kiinnostavia) ja tarkoittaa sitä, että meille jää vanhat hyvät suosikit ja marginaali josta kukaan ei käytännössä ole koskaan kuullutkaan.

Näin tämä yhteiskunta toimii ja jos se tuntuu kohtuuttomalta, niin siinä tapauksessa koko yhteiskunta pitäisi muuttaa perustuksiaan myöden.
 
Kansalaispalkka.
 
Sosialismi muuten _on_ ihan vakavasti otettava vaihtoehto. Tutkijan puolisona täytyy myös mainita että tiedemaailmastakin voisi saada hyviä ideoita vs. hengentuotosten vapaa jakelu ja elannon ansaitseminen (tosin sielläkin on suuryritysten lisääntyneen sponsoroinnin myötä käytännöt yhä enemmän ns. hakusessa).
 

 
Ei mulla mitään muuta annettavaa tähän jankkaukseen ole. Kannatan (tietenkin) tekijän oikeutta määrätä teoksensa kaupallisesta hyödyntämisestä. Omat tuotokseni olen jo aikoja sitten päätynyt julkaisemaan CC:n (musiikki, lyriikka) ja GPL:n (koodi) alla kun elanto kuitenkin tulee muualta.

Pyytäsin, että edes tällä kerralla malttaisit mielesi ja pidättäytyisit kertomasta minulle näitä "faktojasi".
 
Faktat ovat faktoja. Kivi kertoi sulle ihan samat asiat ja niin tekevät kaikki, jotka ovat musiikkia yhtään vakavammin tehneet. Ei nämä ole mun keksintöä. Hyvitysmaksut ovat vain varsin mitätön pala kokonaisuutta. Puhuin yllättäen musiikintekijän näkökulmasta (tämä on muusikoiden.net) enkä kuluttajan, joka ei tee musiikkia. Kuluttajafoorumit ovat muualla.
 
Mutta miten vaan, jos et halua noteerata mun sanomisia millään tavalla, niin ihan turha mun on tästä sun kanssa keskustella.
 
Toivon vaan, että muusikoiden.netin muusikonalut, toisin kuin sinä, vaivautuvat ottamaan asioista selvää eivätkä usko kaikkea mitä lukevat. Siksi ihan vilpittömästi yritän kyseenalaistaa sun digitaalitalousmallisi, joilla ei ole juuri mitään tekemistä raa'an todellisuuden kanssa. Yksi keino tässä on viedä asiat loogisiin ääripisteisiinsä ja sitä sinä epäilemättä pidät asiattomana, koska et ymmärrä musiikkibisneksen todellisuutta.
 
On olemassa muitakin malleja, tottakai, mutta tällä hetkellä ne ovat kehitteillä. En mitenkään sitoudu nykymalliin, mutta se on toimiva malli isossa mittakaavassa. Pienet systeemit (kuten olen täälläkin moneen kertaan sanonut) ovat kiinnostavia ja hyviä, jos ne saadaan toimiviksi (kuten vaikka alempana oleva Artistshare, Myspace tai Miseri.net). Ne ovat hyviä ja toimivat mainiona promotiovälineenä. En kuitenkaan usko niiden toimivan musiikkiteollisuuden korvaajina siksi, että ihmiset ainakin vielä haluavat levynsä levyinä. Sinun mallisi tähän asti eivät minusta ole olleet realistisia jo pelkästään siitä syystä, että suuri osa kuluttajista haluaa musiikkinsa tallenteena, cd-levynä eikä tiedostona. En usko tämän muuttuvan radikaalisti tulevaisuudessa.
 
Korostan nyt varmuuden vuoksi vielä, että en hyväksy kopionsuojauksia, levyn hinnat voisivat olla alempia (realistisin keino tähän olisi varmaan ensitilassa arvonlisäveron poisto (22%)), hyvitysmaksut voi mun puolesta poistaa ja mielestäni erilaiset kuukausimaksuun perustuvat lataussysteemit ovat mielestäni kannatettavia, kuten vaikka tämä:
 
http://www.emusic.com/
 
Ugh.
 
----------------------------------------------------------------------------------------------
 
Ja sitten vielä Jäykkiksen bisnesideaan liittyen seuraava, jo aiemmin postaamani uutinen. Jatkakaa.
 
Venäjä tiukentaa otettaan piratismista (Afterdawn)

Venäjällä astui perjantaina voimaan uusi tiukkasävyinen tekijänoikeuslain lisäys, jonka myötä piratistmista voi rapsahtaa peräti viiden vuoden vankeustuomio. Uudistunut laki on Venäjän vastaus kritiikkiin, jota länsimaat ovat esittäneet itänaapurimme tavasta suhtautua rehottavaan piratismiin.

Venäjä pyrkii kauppajärjestö WTO:n jäseneksi ja WTO-maiden puntaroidessa Venäjän jäsenkelpoisuutta ovat immateriaali- ja tekijänoikeudelliset kysymykset keskeisiä. Ongelman polttopisteessä on mp3-musiikkia pilkkahintaan kauppaava venäläinen sivusto AllOfMp3, jonka valikoimista löytyy kansainvälisten huippuartistien musiikkia. Vaikka sivuston laillisuus kuulostaa kyseenalaiselta, on sivuston toiminta (ainakin ylläpitäjiensä mielestä) ollut Venäjän lain mukaista.

AllOfMp3 kertoi kesän alussa neuvotelleensa tammikuusta asti tekijänoikeuksien haltioiden kanssa rojaltisopimuksista, jotta sivusto täyttäisi tiukentuneen lain vaatimukset.

Tiukentuneen tekijänoikeuslain myötä koittaa AllOfMp3:lle kovemmat ajat. Lain muutos hyväksyttiin jo vuonna 2004. Lain tavoitteena on nimenomaan puuttua Internetin välityksellä tapahtuvaan tekijänoikeuden alaisten teosten levitykseen, siteraa Mosnews Kommersant-lehteä.

Lakiin tuleva lisäys sisälsi kahden vuoden siirtymäajan, jonka aikana tekijänoikeudellista materiaalia levittävien operaattoreiden täytyi rekisteröityä. Vuonna 2004 alkanut siirtymäkausi päättyi viime perjantaina, eli 1.9.2006.

Kommersant kertoo operaattoreiden rekisteröityneen vaatimusten mukaisesti, mutta silti maan verkossa liikkuvasta musiikista peräti 97 prosenttia on laitonta.

Mosnews.comin mukaan Venäjällä laillisesti myydyn verkkomusiikin liikevaihto on alle miljoona dollaria. Todellisuudessa musiikkia arvioidaan kuitenkin liikkuvan noin 25-30 miljoonan dollarin arvosta.