Yleistä keskustelua musiikista ›

Oma musiikillinen kotini on ehdottomasti 90-luvun Seattlessa, ja muutenkin 90-luvulla.

Presley, Turpiini ja Lennon?
 
Joo, lähtökohta oli ihan selkeesti tuo ja tuossa järjestyksessä. Tietty siihen pitäis vielä Popedan ja Piitlesin väliin mahduttaa muutama muu kaupunki Brittein saarilta, mutta enhän minä tähän hätään muista mistä Purplet ja Zeppelinit ja vastaavat ovat kotoisin. Ja "Tampere" tässä tapauksessa sulkee sisäänsä Popedan lisäksi paljon muutakin nuoruuden aikaista suomirokkia, esim. Epun ja hänen normaalit poikansa, Leskisen, Sielun Veljet, Peer Güntin yms. vaikka kaikki eivät Tampereelta olekaan. Lisäksi on kai pakko vielä mainita ns. lapsuudenkoti, johon kuului sitten esim. Ratsia, Pelle Miljoona ynnä muut uudet aallot, mutta ne jäivät minulle pelkäksi lapsuuden soundtrackiksi, joilla ei ole mitään muuta kuin nostalgista merkitystä.
 
Memphisistä löydän itselleni uutta hyvää tavaraa yhä edelleen jatkuvasti, Tampereen kultakausi jäi sinne nuoruuteen ja Liverpoolin suurilta pojilta ammennan myös edelleen. Mutta tietenkin tuo musiikillinen koti on suurentunut neljännesvuosisadan aikana mahdottomasti. Afrikasta Amerikkaan, Pariisista Pietariin, Moskovasta Mississippille jne.
 
E: lisäilyä.

Seattle, Liverpool ja mistä lie Dire Straits on lähtöisin :)

Tämä on aika mielenkiintoinen kysymys, koska en pahemmin tiedä vastausta. Isäni on aina kuunnellut paljon musiikkia ja itsekkin siinä sivussa siis, mutta isäni kuuntelee lähinnä jotain iskelmäradiota aina, joka ei iske minuun alkuunkaan. Äitini taas tuskin ollenkaan kuuntelee musiikkia, mitä nyt välillä käy joidenkin iskelmätähtien keikoilla. Uskon, että oma musiikaalisuuteni on lähtenyt minun kahdesta lapsuudenkaverista. katsottiin heidän kanssaan jo joskus 4-vuotiaana music televisionia, kun muut samanikäiset lastenohjelmia. Ei tietenkään englannin kielestä ymmärretty mitään, mutta biiseistä ymmärrettiin jotain. Muistan kun tosi pienenä vielä kirjoiteltiin omia biisejä ja perustettiin bändejä tiuhaan tahtiin. Oltiin oikeesti jotain 5-vuotiaita. Kaverini isällä oli hyvin laaja musiikkikokoelma kaikkea heviä,metallia,grungea ja mitä vain. Hän aina sitten soitti noita hyviä biisejä meille. Olen kyllä mielettömän kiitollinen sille jolleen mikä sai minut kiinnostumaan näin paljon musiikista, ilman musiikkia en voisi elää.

Tässäpä vaikea kysymys. Monista muista poiketen, en ole mitenkään erityisen musikaalisesta kodista lähtöisin. Kukaan sukulainen ei tiemmä harrasta musiikkia. Siis soittamalla. Parin serkun tiedän kuuluneen Yölintu-yhtyeen fanikerhoon. Siinäpä se suurinpiirtein. Perheemme harrasti paljon matkustelua kun olin lapsi, ja niillä matkoilla soi toisinaan finnhitskasetit. Tämä oli sitä -70-lukua ja 80-luvun alkua, eli nuo kasetit olivat varmaan juuri silloin ilmestyneitä tuoreita uutuuksia. Mikäli oikein muistan niitä myytiin huoltoasemilla silloin. Muuta musiikinkuuntelua meillä ei harrastettu.
 
Jostain syystä keksin kuitenkin mennä musiikkiluokalle yläasteella, ja silloin lauloin kuorossa noin puolitoista vuotta. Keikkoja oli kirkoissa lähinnä. Sekin jäi kun perhe muutti Hyvinkäälle, ja seuraava kosketus musiikkiin olikin kun silloiset kaverit tarvitsivat rajuun ja raakaan rokkibändiinsa laulajaa ja basistia. Tällöin olin jo 18 vuotias.
 
Ei minulla taida olla musiikillista kotia, kun tarkemmin asiaa ajattelen. Niin se on.