Yleistä keskustelua musiikista ›

Omantunnontuskia.. melkein. Kopsattiinhan kirjaston levyjä jo 80-luvulla C-kaseteille. Mutta iPodin kanssa homma on ihan toisella tasolla, ja erittäin vaivatonta.
 
Toisaalta eihän iPod tätä yksin ole helpoksi tehnyt; cd-levyn kopiointi tietokoneella on ollut nopeaa ja iisiä jo pitkään. iPodin kanssa levyllä vain ei ole enää fyysistä olemusta lainkaan kuten cd-levyllä, joten kopio vastaa alkuperäistä entistä tarkemmin.
 
Hesarin Nyt-liitekin havahtui tuossa joku viikko sitten kirjoittamaan siitä, miten ihminen voi mennä kirjastoon ostoskärryjen kanssa, pakata sen täyteen levyjä, hurauttaa ne omalle koneelleen ja sitten kiikuttaa levyt takaisin kirjastoon. Onko tämä enää oikein? Laillistahan se kyllä on.
 
Itse olin jo aikaisemmin (ison repun kanssa käydessäni) törmännyt samaan dilemmaan. Mitäpä te olette mieltä?

Tuossa paikallisessa kirjastossa nyt on niin huonot levyvalikoimat että aika harvoin tulee lainailtua levyjä saati kopsailtua. Alle 5 levyä varmaan olen kirjastosta lainatuista napsinu koneelle.

Tulee lainailtua ja kopioitua jonkun verran. Pieni budjetti ja kirjaston levyihin sopiva musiikkimaku, nääs. No, ei se liene artistilta pois, kun ei olisi kaikkia niitä levyjä kuitenkaan varaa ostaa. Sitten varakkaassa (?) tulevaisuudessa voi ostaa ne levytkin, ettei tarvitse kärvistellä mp3:sten kanssa.

Ei kirjastosta saa kuin 20 levyä kerralla lainattua, mutta täytyy myöntää, että se
on helppoa musiikkikirjaston kasvattamista, tietenkin omaan käyttöön?

Kirjastojen levyistä omaan käyttöön (ja vain omaan käyttöön) kopiointi on sallittua, koska kyseessä on ns. laillinen lähde, josta tekijänoikeuskorvaukset on jo kirjaston puolelta maksettu. Toi lainailijoiden "omaan käyttöön kopiointi" ilmeisesti sisältyy kirjastojen vuosittain maksamiin tekijänoikeusmaksuihin.

Kuulostaa kivalta, täytyypä käydä joskus pääkirjastossa tutustumassa valikoimaan.

Kuulostaa kivalta, täytyypä käydä joskus pääkirjastossa tutustumassa valikoimaan.
 
Sieltä et taida mitään löytää. Jos siis Helsingin pääkirjastoa tarkotat, sen musiikki-osastohan muutti silloin Pasilan asemalle ja siitä pääpostille..
 
e. Mutta Tampereellahan sä näytätkin vaikuttavan :)

Mä en itse ole osannut käyttää kirjaston musiikkiosastoa hyödyksi.Toistaiseksi olen lataillut omaan ipodiin vain omasta levyhyllystä.Tuskin ihan heti tulee edes tilannetta että lataisin musiikkia oman levyhyllyn ulkopuolelta.Taitaa olla näitä omia typeriä periaatteita.

Eipä tohon ole tänä päivänä enää mitään tarvetta... Vaikka se kuinka lain vastaista olisikin, niin ne samat levyt - ja mitkä tahansa muut - saa suoraan koneelle imuroitua. Mun kohdalla tämä on tosin lisännyt levyjen ostoa aika reilusti, toiset saattavat rosvoina kyllä ryöstää matskun tylysti koneelle ja cd:lle.
 
iPod on itellä myös, mutta levyt ovat kahta lukuun ottamatta omasta hyllystä kaivettuja. Kyllähän kirjastoa voi käyttää ihan samalla lailla hyväksi kuin nettiäkin, ilmaista musiikkia on tarjolla.
 
Me "musadiggarit" kyllä ostamme ne levyt ihan kansineen kaikkineen.

Tampereella Metsossa on aika hyvä valikoima. Ei välttämättä harvinaisempia underground progeyhtyeitä, mutta jazz-osasto on älyttämän hyvä. Harvemmin tulee kopioitua kirjaston levyjä, yleensä ostan itselleni ne parhaat, ja loput voin käydä lainaamassa kirjastosta. Mussa kun on sen verran materialistin vikaa, että tarvin sen oheiskrääsän: uutuuttaan tuoksuvat levyn kannet ja bookletin jota voi räveltää ja josta toisinaan voi huomata mitä eriskummallisempia musiikkiin mitenkään liittymättömiä juttuja. Poltetut levyt on rumia hyllyssä, ja musiikki "ei kuulosta yhtä hyvältä" niiltä, tietokoneelta, iPodilta tai mistään muualtakaan persoonattomasta ja kasvottomasta laitteesta kuunneltuna. Enkä nyt tarkoita äänenlaatua, vaan jotain mystistä juttua jota en osaa selittää :-)
 
Kirjasto on erityisesti nuorten keskuudessa tosi aliarvostettu palvelu, ja kyllä mä voin ihan vakavalla naamalla väittää, että jotain omantunnontuskia tulisi, jos alkaisin kymmenittäin kopioimaan tai siirtämään koneelle levyjä.

Onko muuten laillista mennä läppärin kanssa kirjastoon ja imasta kaikki mielenkiintoiset biisit koneelle vai pitääkö ne lainata eka?

Onko muuten laillista mennä läppärin kanssa kirjastoon ja imasta kaikki mielenkiintoiset biisit koneelle vai pitääkö ne lainata eka?
 
Ne pitää lainata ensin, koska ainakin meilläpäin hyllyistä löytyy vain levyjen kansivihkoset tai tyhjät kotelot.

Musiikkiahan sitä lopulta kuitenkin halutaan eikä niitä kansia.
 
Ai miten niin? Kyllä mä niistä kansistakin oon oman pienen lisänsä maksamaan, ja mielelläni maksan :-)

Harvemmin tulee kopioitua kirjaston levyjä, yleensä ostan itselleni ne parhaat, ja loput voin käydä lainaamassa kirjastosta. Mussa kun on sen verran materialistin vikaa, että tarvin sen oheiskrääsän: uutuuttaan tuoksuvat levyn kannet ja bookletin jota voi räveltää ja josta toisinaan voi huomata mitä eriskummallisempia musiikkiin mitenkään liittymättömiä juttuja. Poltetut levyt on rumia hyllyssä, ja musiikki "ei kuulosta yhtä hyvältä" niiltä, tietokoneelta, iPodilta tai mistään muualtakaan persoonattomasta ja kasvottomasta laitteesta kuunneltuna. Enkä nyt tarkoita äänenlaatua, vaan jotain mystistä juttua jota en osaa selittää :-)
 
Kirjasto on erityisesti nuorten keskuudessa tosi aliarvostettu palvelu, ja kyllä mä voin ihan vakavalla naamalla väittää, että jotain omantunnontuskia tulisi, jos alkaisin kymmenittäin kopioimaan tai siirtämään koneelle levyjä.
 
Komppia tälle, niitä levyjä on vain saatava. Materialisti/keräilijä olen tässä tapauksessa. Mulla on sama joidenkin leffojen kanssa, mutta leffoissa tulee ostettua vain ja ainoastaan ne todella itseä henkilökohtaisesti koskettaneet teokset, levyjä tulee hankittua vähän laidasta laitaan.

En harrasta. Laitan iPodini kirjastoon ne levyt mitkä omistan itsekin. Jos ei ole varaa niin ei voi mitään.

Nykyään 30 megan Ipod on erinomaisen kätevä vaihtoehto sille, että pitäisi satoja kömpelöitä cd-koteloita kantaa mukanaan tai muuten vaan käsitellä.
 
Komppaan tuota iPodin kätevyyttä, kaikki levyt saa pieneen ja helppokättöiseen pakettiin. Ja tarkoitit varmaankin 30 GIGAN iPodia :)

Suuri, ellei jopa suurin osa musiikkikokoelmastani on peräisin kirjastosta lainatuista levyistä, enkä näe siinä mitään moraalisesti arveluttavaa. Kirjasto todellakin hoitaa äänitteiden teostomaksut, joten musiikin varastamisesta ei ole millään tasolla kyse.
 
Samaan hengenvetoon voisin kysäistä (mikäli joku sattuisi tietämään), millä perusteella kirjastot maksavat teostomaksunsa. Onko kyseessä pelkkä vuosittainen könttäsumma, vai eritelläänkö maksut lainattujen äänitteiden mukaan?

Ai miten niin? Kyllä mä niistä kansistakin oon oman pienen lisänsä maksamaan, ja mielelläni maksan :-)
 
Sama mulla. Omistan kannettavan cd-soittimen enkä jaksa kauhean pitkään pitää nappeja korvassa - lisäksi luen paljon matkoilla. Pari cd:tä pitää mukana, niin kyl se riittää. Kuunnellessa voi katsoa kansivihkoja. Jos nyt rundaa ympäri maailmaa koko ajan, niin sit Ipod voisi tulla tarpeeseen.
 
Lainaan silloin tällöin levyjä kirjastosta tsekkaus- ja yleissivistysmielessä. Kyllä mä niitä kopioinkin, mutta aika vähän. Jos joku kuulostaa todella hyvältä, pyrin hankkimaan omaksi.

Komppaan tuota iPodin kätevyyttä, kaikki levyt saa pieneen ja helppokättöiseen pakettiin.
 
Kyllä, iPod on kiva kaveri kaikinpuolin. Ja se, että CD:t saa siirrettyä iPodille on (tai on ainakin toistaiseksi ollut) koko homman ydin. Ajatelkaapa jos alusta saakka olisi ollut niin, että mp3:t ja muut vastaavat tiedostot olisi tosiaankin ollut pakko ostaa erikseen, vaikkapa melko edulliseen iTunes-hintaan 0,99 € /kpl. Se tarkoittaisi sitä, että yksi "iPodillinen" biisejä tulisi maksamaan esim. tuollaisen pyöreät 20000 euroa... moniko mahtaisi kuljetella kyseisen suuruista investointia taskussaan ?
 
No joo, ajauduin hieman ohi kirjastoasiasta. Kirjastolaitoshan on aina ollut varsin kannatettava asia yleissivistävyytensä vuoksi. Ja mielestäni äänitepuolella sen tehtävä on ja tuleekin olla jokseenkin samanlainen. Eli valikoiman pitää sisältää paljon muutakin, kuin ainoastaan päivän hitit. Toisinsanoen hyllystä täytyy löytyä muutakin kuin DaVinci-koodia, tai Madonnan uusinta albumia, vaikka kysyntä niihin painottuisikin.