Studiotyöskentely ›

Love & Rockets on kyl kova!
 
Ihan totta. Ja se on ihan totta, välillä se aukoo sellaisia muistoja joita ei luulis olevankaan.
 
Hernandezin veljekset rulettaa.

Ynnä muutama kymmentä metriä muuta sarjakuvaa
 
...kade. Mulla ei oo kun pari metriä, nekin pääosin peruskauraa.
 
Vanhat Sarjainfotkin taitaa olla vielä tallessa, vaikkei niitä ole kyllä tullut selattua kymmeneen vuoteen...
 
Akkari tulee tietysti edelleen - niitä pinoja ei lasketa hyllymetreihin ;-)

Akkari tulee tietysti edelleen - niitä pinoja ei lasketa hyllymetreihin ;-)
 
Akkari tulee edelleen, se tilattiin mulle jo 1965 (!) - odottamaan. Ja ei lasketakaan, mä lasken pelkät albumit ja kirjat.

Akkari tulee edelleen, se tilattiin mulle jo 1965 (!) - odottamaan. Ja ei lasketakaan, mä lasken pelkät albumit ja kirjat.
 
Meille taisi tulla systerin ansiosta Akkari jo joskus 1960. Harmi vaan, että ensimmäiset vuosikerrat tuhoutuivat kovassa käytössä. Loput vein muutama vuosi sitten divariin.
 
Ruudut, Non Stopit ja Zoomit mulla on vielä kaikki enkä aio luopua niistä mihinkään järkevään hintaan. Muitakin lehtiä ja albumeja on useampia metrejä. Joistakin on myös kaikki kappaleet.
 
Mulla oli kouluvuosina tapana koukata kotimatkalla Kallion divareihin kokoelmia kasvattamaan. Sinne meni kaikki viikkorahat kunnes painopiste liukui vähitellen enemmän musajuttuihin :-)

Muitakin lehtiä ja albumeja on useampia metrejä. Joistakin on myös kaikki kappaleet.
 
Mulla oli kouluvuosina tapana koukata kotimatkalla Kallion divareihin kokoelmia kasvattamaan. Sinne meni kaikki viikkorahat kunnes painopiste liukui vähitellen enemmän musajuttuihin :-)
 
Sama (paitsi paikkana Rööperin divarit). Siihen aikaan ei tarvinnu maksaa itseään kipeäksi joistain Ruuduista, Zoomeista tai Trumf-sarjasta. Sarjakuvalehteäkin on aika iso kokoelma, vaikken mä enää aina ymmärräkään mitä mä silloin siinä näin.

Sama (paitsi paikkana Rööperin divarit).
 
No just siellä Torkkelinkatu - Pengerkatu - Helsinginkatu - Vaasankatu - Kirstinkatu akselilla :-)
 
Sarjakuvalehteäkin on aika iso kokoelma, vaikken mä enää aina ymmärräkään mitä mä silloin siinä näin.
 
Sama täällä. Heh, Aaveajaja ja Teräsnyrkki rules :-D

Teräsnyrkki... Voe hitto olin jo unohtanu koko heebon :D
 
Mut on käytännössä kasvatettu Tinteillä.
Eipä siis ihme miten minusta onkin kasvanut näin suoraselkäinen nuorukainen!
 
Niin ja ne uudet Asterixit... Ei edes aleta siitä aiheesta enempää!!!
*pyhäinsurmiohäväistys*

Mut on käytännössä kasvatettu Tinteillä.
 
Kyllähän se niin on, että koko Tintti tuotanto on eräänlainen sarjakuvamaailman raamattu.
 
Toi sun avatar on muuten hieno! Mistähän sais tuollaisen - jos vaikka tulis joskus tarvetta jonkun hankalan biisin kanssa ;-)

No just siellä Torkkelinkatu - Pengerkatu - Helsinginkatu - Vaasankatu - Kirstinkatu akselilla :-)
 
Se oli mulle aina pikkupoikana iso seikkailu lähteä Wärtsilän telakan luota Pitkänsillan toiselle puolen, toisten jengien reviirille. Lähinnä tuli käytyä sun lähidivareitasi kun koulusta oli jotain tunteja siellä Kultsan viereisessä koulussa.
 
Sama täällä. Heh, Aaveajaja ja Teräsnyrkki rules :-D
 
Agentti X9 -lehdistä mä oon säästänyt vain ne missä on Modesty Blaise. Mut Teräsnyrkki oli tosiaan kova, siinä oli jotain käsittämättömän pikkupoikaan vetoavaa - varmaan se näkymättömyys.
 
Sit Ladylandista piti käydä ostamassa Jymyt ja Huulet, ja niitä ei pidetty näkyvillä.
 
:-)

Lähinnä tuli käytyä sun lähidivareitasi kun koulusta oli jotain tunteja siellä Kultsan viereisessä koulussa.
 
En mäkään siellä päin asunut. Kävin koulua Malmilla ja koti oli Vanhassa kaupungissa siellä Arabian vieressä. Kotimatka vaan koukkasi Kallion kautta :-)
 
Sit Ladylandista piti käydä ostamassa Jymyt ja Huulet, ja niitä ei pidetty näkyvillä.
 
Heh, noi oli tuhmia. Tein aikanaan yhden kolmesivuisen törkyilyn Huuleen mutta se pahus meni konkkaan juuri kun lähetin sarjiksen sinne. Pitäiskin skannata se joskus ja laittaa nettiin :-D

Miten ihmeessää kukaan ei mainitse Cocco Billiä, ainoaa sarjakuvaa jota olen pitänyt keräämisen arvoisena. Tosin nyt nekin ovat teillä tietymättömillä.
 
Cocco Bill oli mulle pohjasakkaa. Kuten myös Mustanaamiot, Tarzanit, yms. Suomessa julkaistut "massamössö" lehdet. Jenkkilästä ne ensimmäiset Mustikset, Terikset, Hämikset ja Alex Raymondin sarjikset oli kyllä ihan asiaa. Ranska-Belgia on mulle kuitenkin se tärkein sarjakuva-alue.

Lepakkomies ja Doom Patrol! Pyssyttömyyttä ja Dalia! Wohoo!

Meitsi dikkaili kyllä cocco billiä. Hommasin ne muuten uudelleen tässä suht hiljattain ja hyvin toimii vieläkin.

Cocco Bill oli mulle pohjasakkaa.
 
Minäkään en koskaan oppinut diggailemaan sitä. Ehkä osittain syynä oli se, että ne tulivat kotiin mutsin myötä, hän kun oli duunissa samassa lehtiyhtiössä? Ehkä olisi pitänyt yrittää uudestaan vanhempana ja vähän enemmän surrealismin päälle tajuavana?
 
Korkkareita tuli tietysti luettua pentuna aivan hillittömästi. Etenkin ilmojen Korkkareita ja Siivet-lehteä. (Siksi kai minusta kasvoikin sitten sivari.) Viidakon Korkkareissa ärsytti niihin paljon piirtäneen kaverin luonnosmainen tyyli. Kun sitten parikymmentä vuotta myöhemmin päätin lopultakin opetella diggailemaan Hugo Prattia (ja onnistuin), näin jossain elämäkertatiedoissa maininnan, että Pratt oli piirtänyt Korkkareita. Välitön reaktio: "Ai se oli se!"
 
Ei, niitä ei ole enää tallessa.

Porno korkkareitten parissa kasvaneena, musta kasvoi sivari ja suuri seksin ystävä :D

Cocco Billit on nykyään hyllyssä kaikki, mutta mulla meni varmaan vuoteen '80 ennen kuin tajusin alkaa niitä ostella. Pintapuolisestihan ne on samaa roskaa kuin vaikkapa Älli&Tälli, mut Jacovitti on ehkä hieman kovempi kaveri.
 
Siivet tuli jossain vaiheessa tilattunakin, ja lapsuuden kesät alkoi aina sillä, että mentiin divariin ostamaan säkillinen Korkkareita, lähinnä ilmojen- ja agentti-korkeajännityksiä, jotka ei maksaneet yhtään mitään.
 
Jokaiselle siihen aikaan lapsuutensa eläneen ja Sarjainfoa lukeneen mielissä se ranskalaisbelgialainen sarjakuva on varmasti kaikkein korkeatasoisinta mitä ajatella saattaa. Siinä linjanvedossa mentiin kyllä näin jälkeenpäin ajatellen yleistysten puolelle. Ei nimittäin joku 4 Ässää tai Ritari Ardent oo yhtään parempaa sarjakuvaa kuin Jack Kirbyn ja kumppaneiden Marvel/DC-kama.

Mut on käytännössä kasvatettu Tinteillä.

Sama. Mä olen ihan hirveä diggari vieläkin. Luonnekaan ei ole kaukana Haddockista!

Korkkari ja Siivet oli lapsena kovimmat. Myös Aku, Tintti, Asterix, Lucy Luke, Yoko Tsuno (tietty) sekä Piko ja Fantasio olivat parhautta.
 
Vähän myöhemmin diggailulistalle nousivat ainakin Moebius ja Freak Brothers. Nykyään tunnustan diggailevani myös Kamuista.

Nykyään tunnustan diggailevani myös Kamuista.
 
Oletan että tarkoitat Patrick McDonnellin eläinsarjaa, etkä japanialaista klassikkoa "Kamui"?
 
Kiltti mies Pat McDonnell soitti nuorena rumpuja "Steel Tips" -bändissä, jolla oli kevlariset esiintymisasut, koska shöyhyn kuului että yhtye räjäytti itsensä ilmaan joka keikalla. Yhtyeen laulaja Joe Coleman, myös sarjakuvapiirtäjä, nieli ja oksensi säkeistöjen välissä eläviä käärmeitä, hiiriä, rautaa ja lasia. Musiikista ei kukaan tiedä sanoa mitään.
 
:-D