Studiotyöskentely ›

Aloin viime talvena soittamaan tietokoneen sekvensserille aikanaan c-kasetille soittamiani biisejä. Oppimista on ollut paljon työtavoissa, ohjelmien käytössä, laitteiden häiriöttömään yhteistoimintaan saattamisessa, soittotaidon parantamisessa..
Tarkoituksena on ollut opetella periaatteet oikein, ennenkuin aloitan kappaleiden teon koneelle. Muussa tapauksessa voi joutua kaiken tekemään myöhemmin uudelleen.
 
Kerron nyt lyhyesti, miten homman teen/yritän tehdä.
Kun kappaleen sovitus on korvien välissä työstetty valmiiksi, niin teen ensin sekvenserille klikkiraidan ja sen jälkeen MIDI-muodossa rumpuraidan, jossa käytän raakapohjana komppikiipparin kautta soitettua rumpuraitaa. Muokkaan sitä ja käännän sen lopuksi audioraidaksi. Audioraitaan jätän myös kiiparista sopivan kaiun. (Pitäiskö rummut soittaa ilman kaikua sisään ja kaiuttaa vasta sekvensseriohjelmassa?)
Säädän äänikortille (EDIROL UA-25) menevän äänenvoimakkuuden siihen tasoon, että limitterin valo on huippukohdissa rajoilla syttyä. Onkohan sisäänmenevän äänenvoimakkuuden seuraaminen/rajoittaminen limitterillä se oikea tapa?
Soitan melodian, basson, taustajouset tmv. kiipparilla, digipianolla tai/ja kitaralla sisään aiempia raitoja samalla kuunnellen. Vaikka en jatkossa tarvitsisi, kuin ainoastaan audioraitaa, niin teen samalla myös MIDI-raidat mahdollista tulevaa nuotitustarvetta varten. Akustisen kitaran tallennan konkkamikin (T.bone MB-78 Beta, hinta noin 65 eur) kautta ja kaiutan myöhemmin miksausvaiheessa sekvensseriohjelmassa.
 
Pyrin aina siihen, että raita on jo soittovaiheessa mahdollisimman valmis. Siis ettei enää vaatisi välttämättä ollenkaan jälkieditointia esim. MIDI-datana. Esim. en kvantisoi. Jos joku, niin se tekee elävästä musiikista konemusiikin kuuloista. Musiikin elävyys ja svengi piillee enemmän niissä pienissä aikavirheissä, kuin ehdottomassa täsmällisyydessä.
 
Kun tarvittavat raidat on soitettuna, niin tallennan projektin sellaisenaan kahteen paikkaan, myöhempää miksausta varten. Teen kuitenkin kappaleesta MP3 -muotoon raakaversion, jonka miksaan kevyesti, balanssointi jne, siis jonkinlaiseen kuuntelukuntoon. Sitä kuuntelemalla päivien..viikkojen päästä uudelleen ja uudelleen korvat avautuvat kuulemaan, mitä tulisi vielä korjata.
 
Kommentoikaa mitä kannattaisi tehdä toisin ja antakaa parannusehdotuksia.

Kuulostaa melkoisen tervehenkiseltä systeemiltä. Itseäni jäi ainoastaan mietityttämään tuo rumpuraidan kaiuttaminen. Ensinnäkin se on makuasia, missä vaiheessa ja millä sen kaiuttaa, lopputulos ratkaisee. Mutta voisi ajatella eri instrumenttien kuuluvan paremmin samaan maailmaan, jos niitä kaikkia kaiuttaa edes hiukan samoilla kaiuilla esim. sekvensseriohjelmassa. Tässä taas piilee mössön vaara, saman kuuloista muusia joka raidalla, mikään ei erotu..Kyse onkin annostuksen määrästä. Jos kiipparissa on mieluinen kaiku, miksi sitä ei käyttäisi? Loppumiksauksessa masterissa olevat plugarit sitovat matskua yhteen, esim. jokin kompura taikka limitteri. Yhteinen kaiku, taikka kaiut, kannattaa laittaa jollekin aux-raidalle, josta sitä voi annostella sopivasti eri raidoille. Tällasta filosofiaa, ei tartte olla samaa mieltä, mutta kannattaa kokeilla ja puntaroida itse.

Näin on, että kaikilla soittimilla pitäisi kait periaatteessa olla samanlainen kaiku, kuulostaakseen siltä, että on samassa tilassa soitettu.
Tätäkin sääntöä taidetaan aika paljon rikkoa. Laulussa on vaikka millaista delaytä, mitä ei soittimille voi laittaa.
 
Kun esim. soitan jousitaustoja kappaleeseen, niin mun soittotapaan voi vaikuttaa hieman se, kulkeeko kaiku narulle soiton mukana vai ei. Olen siis jo soittovaiheessa halunnut kuulla lopputuloksen. Siksi olen soittanut sisään kaiun kanssa.

Samoilla linjoilla pitkälti ollaan täällä. Fiksuna pointtina pidän itsekin sitä, että kaikki midi-data jätetään projektiin, vaikkei ne mitään softaa enää komentelisikaan. "viikkojen, kuukausien" jälkeen voi tulla yhtä hyvin sävellykseen liittyviä parannusideoita mieleen, kuin soundiin liittyviä. Sittenpä on jo olemassa olevasta midi-tavarasta kohtuullisen helppo tehdä nämä parannukset ja ohjata data uudelleen vaikka sen softapianon läpi.
 
Täysin itse musiikkiin liittymätön asia, mitä suosittelen kaikille on se, että esimerkiksi cubasessa (niinku luulis muissakin) on mahdollista kirjotella notepadiin kanavakohtaisesti tekstiä. Sinne olen vihdoin ja viimein tajunnu kirjotella asioita. Vaikka kuinka luottaisit omaan muistiin, niin se ei ole pettämätön. 3kk päästä, et ehkä muistakaan, että miten mikitit akustisen juuri sinä päivänä, etkä pysty jatkamaan äänittämistä, vaan kaikki on tehtävä alusta, koska eri päivinä äänitetyt asiat soundaavat molemmat hyviltä, mutta niin prkleen eriltä.
 
Kai'uttamisesta oma metodini on äänittää mahdollisimman kuivat raidat aluksi. Monet kerrat on tullu vedettyä ns. miksaussovitus täysin uusiksi: Haluankin rummut mahdollisimman tiukiksi ja "läsnäoleviksi". On työläs - jos ei mahdoton - urakka alkaa "poistamaan" kaikuja, mitä äänitysvaiheessa on jo "lyöty lukkoon".
 
Tulikohan käytttyä tarpeeksi """"""? =)

kaikilla soittimilla pitäisi kait periaatteessa olla samanlainen kaiku, kuulostaakseen siltä, että on samassa tilassa soitettu.
Tuo on yksi tapa, mutta todellakin vain yksi. Tuolla tavalla saatetaan tehdä jos yritetään kuulostaa liveltä, joka tosin ei studiossa tule onnistumaan. Lisäksi samankuuloisen kaiun saaminen eri soittimiin vaatii monesti erilaiset kaiut.
Ja kuulostaako kaiuttamaton sisältä mikitetty basari olevan samassa huoneessa kuin tavallisesti kaiutettu virveli? Tai Steve Lukatherin kitarasoolo? Ei. Pitäisikö? Mielestäni ei. Silti Simon Phillipsin basari kuulostaa välillä siltä kuin itse olisin siellä sisällä. Se ei kuulosta mielestäni sopivalta.
 
Faq1, mulle tulee suuhun paljon sellasia kommentteja mitä itsekin sain nuorempana, ja joista ajattelin etteivät nuo heput ollenkaan tajunneet omaa tilannettani. Olin kuitenkin väärässä. Tykkäisin itse tehdä monet asiat faktojen kautta, jämpteinä realiteetteina. Äänityshommissa kuitenkin on vain yksi oikea sääntö: Lopputuloksen pitää toimia hyvin. Se miten sinne päästään ja se minkä kukin määrittelee hyväksi, on loputon määrä kokonaisuuksia.
 
On hyvin tervettä ja positiivista että analysoit omia työskentelytapojasi, mutta älä unohda sitä tärkeintä faktaa, työskentelytavoilla ei ole yhtään mitään väliä jos lopputulos toimii tai ei toimi.
 
Ja sitten vielä ihan aiheeseenkin.
Sama kaiku kaikilla soittimilla ei mun korvaan sovi kahdesta syystä: Eri soittimet kuulostavat samalla kaiulla vallan erilaisilta, mutta niistä muodostuva mössö kertautuu. Siksi pyrin kaiuilla rakentamaan jokaiselle soittimelle tai soitin-/rooliosiolle oman sijainnin. Lopputuloksessa ei tietenkään saa kuulostaa siltä että muut on lähellä ja rhodes huoneen perällä, mutta semmonen fiksu sillisalaatti kuulostaa mun korvaan kivemmalta kuin pelkät sillit rivissä. Tämä on ihan puhtaasti korvalla kuunneltava juttu, ja työskentelytavat ei missään nimessä saisi olla päättämässä asioista. "Käytän samaa kaikua kun haluan saman tilavaikutelman." Ei, kun korvat peliin.
 
Limitteri on hyvä tapa estää säröytymistä. Itse silti jättäisin enemmän varaa kuin että limitterin valo on huippukohdissa rajoilla syttyä.
Laittaisin tasot siten, ettei ne _voi_ mennä särölle. Limitteri on silti hyvä apu, koska aina voi sattua sellaista mitä ei _voi_ sattua. Voiko tyynenä aurinkoisena lauantaina Heinolassa uimasta tullessa vieressä muodostua pieni trombi? Ei todellakaan voi, mutta sitäpä oltiin eilen todistamassa. Ihan vähän tippu meikäläisiltä leuat. :oD
 
Ainiin se aihe. Tuon Edirolin limiter saataa olla soundinsa puolesta aika yllättävä, siksi pitäisin limiteriä vasta varajärjestelmänä. Eli päällä kyllä, mutta signaalihuiput niin alhaalla ettei limiterin pitäisi vilkahtaa vaikka kovat kohdat tulisivatkin hieman odotettua kovempaa.
 
Puhut sekvensseristä ja komppikiipparista ja audiosta yms. Mulle jäi välillä hämäräksi että mitkä noista on softaa ja mitkä rautaa. Se kun vaikuttaa työskentelytapoihin kovin täysin.
 
Pyrin aina siihen, että raita on jo soittovaiheessa mahdollisimman valmis.
Ihan hyvä, mutta vartavasten tuon takia on mielestäni turhaa siltoja polttaa. Esim kaiken äänittäminen myös midinä on erittäin fiksu lisä. Ajatus soundien yhteissoinnista omassa päässä saattaa jäädä aika kauas todellisesta. Silloin pitää olla pelivaraa.

Faq1, mulle tulee suuhun paljon sellasia kommentteja mitä itsekin sain nuorempana, ja joista ajattelin etteivät nuo heput ollenkaan tajunneet omaa tilannettani. Olin kuitenkin väärässä. Tykkäisin itse tehdä monet asiat faktojen kautta, jämpteinä realiteetteina. Äänityshommissa kuitenkin on vain yksi oikea sääntö: Lopputuloksen pitää toimia hyvin. Se miten sinne päästään ja se minkä kukin määrittelee hyväksi, on loputon määrä kokonaisuuksia.
 
On hyvin tervettä ja positiivista että analysoit omia työskentelytapojasi, mutta älä unohda sitä tärkeintä faktaa, työskentelytavoilla ei ole yhtään mitään väliä jos lopputulos toimii tai ei toimi.
 
Tossa kiteytyy aika hyvin kaikki se, mistä tällä koko palstalla on kyse!
 
Saanko lainata sua vastaavissa tilanteissa, koska olen itse välillä niin huono muotoilemaan sanojani? = )
 
Vielä pitää toistaa.... " Äänityshommissa kuitenkin on vain yksi oikea sääntö: Lopputuloksen pitää toimia hyvin. Se miten sinne päästään ja se minkä kukin määrittelee hyväksi, on loputon määrä kokonaisuuksia."
 
Tuo on totta, ku kirkon rotta!!!