Studiotyöskentely ›

kaikilla soittimilla pitäisi kait periaatteessa olla samanlainen kaiku, kuulostaakseen siltä, että on samassa tilassa soitettu.
Tuo on yksi tapa, mutta todellakin vain yksi. Tuolla tavalla saatetaan tehdä jos yritetään kuulostaa liveltä, joka tosin ei studiossa tule onnistumaan. Lisäksi samankuuloisen kaiun saaminen eri soittimiin vaatii monesti erilaiset kaiut.
Ja kuulostaako kaiuttamaton sisältä mikitetty basari olevan samassa huoneessa kuin tavallisesti kaiutettu virveli? Tai Steve Lukatherin kitarasoolo? Ei. Pitäisikö? Mielestäni ei. Silti Simon Phillipsin basari kuulostaa välillä siltä kuin itse olisin siellä sisällä. Se ei kuulosta mielestäni sopivalta.
 
Faq1, mulle tulee suuhun paljon sellasia kommentteja mitä itsekin sain nuorempana, ja joista ajattelin etteivät nuo heput ollenkaan tajunneet omaa tilannettani. Olin kuitenkin väärässä. Tykkäisin itse tehdä monet asiat faktojen kautta, jämpteinä realiteetteina. Äänityshommissa kuitenkin on vain yksi oikea sääntö: Lopputuloksen pitää toimia hyvin. Se miten sinne päästään ja se minkä kukin määrittelee hyväksi, on loputon määrä kokonaisuuksia.
 
On hyvin tervettä ja positiivista että analysoit omia työskentelytapojasi, mutta älä unohda sitä tärkeintä faktaa, työskentelytavoilla ei ole yhtään mitään väliä jos lopputulos toimii tai ei toimi.
 
Ja sitten vielä ihan aiheeseenkin.
Sama kaiku kaikilla soittimilla ei mun korvaan sovi kahdesta syystä: Eri soittimet kuulostavat samalla kaiulla vallan erilaisilta, mutta niistä muodostuva mössö kertautuu. Siksi pyrin kaiuilla rakentamaan jokaiselle soittimelle tai soitin-/rooliosiolle oman sijainnin. Lopputuloksessa ei tietenkään saa kuulostaa siltä että muut on lähellä ja rhodes huoneen perällä, mutta semmonen fiksu sillisalaatti kuulostaa mun korvaan kivemmalta kuin pelkät sillit rivissä. Tämä on ihan puhtaasti korvalla kuunneltava juttu, ja työskentelytavat ei missään nimessä saisi olla päättämässä asioista. "Käytän samaa kaikua kun haluan saman tilavaikutelman." Ei, kun korvat peliin.
 
Limitteri on hyvä tapa estää säröytymistä. Itse silti jättäisin enemmän varaa kuin että limitterin valo on huippukohdissa rajoilla syttyä.
Laittaisin tasot siten, ettei ne _voi_ mennä särölle. Limitteri on silti hyvä apu, koska aina voi sattua sellaista mitä ei _voi_ sattua. Voiko tyynenä aurinkoisena lauantaina Heinolassa uimasta tullessa vieressä muodostua pieni trombi? Ei todellakaan voi, mutta sitäpä oltiin eilen todistamassa. Ihan vähän tippu meikäläisiltä leuat. :oD
 
Ainiin se aihe. Tuon Edirolin limiter saataa olla soundinsa puolesta aika yllättävä, siksi pitäisin limiteriä vasta varajärjestelmänä. Eli päällä kyllä, mutta signaalihuiput niin alhaalla ettei limiterin pitäisi vilkahtaa vaikka kovat kohdat tulisivatkin hieman odotettua kovempaa.
 
Puhut sekvensseristä ja komppikiipparista ja audiosta yms. Mulle jäi välillä hämäräksi että mitkä noista on softaa ja mitkä rautaa. Se kun vaikuttaa työskentelytapoihin kovin täysin.
 
Pyrin aina siihen, että raita on jo soittovaiheessa mahdollisimman valmis.
Ihan hyvä, mutta vartavasten tuon takia on mielestäni turhaa siltoja polttaa. Esim kaiken äänittäminen myös midinä on erittäin fiksu lisä. Ajatus soundien yhteissoinnista omassa päässä saattaa jäädä aika kauas todellisesta. Silloin pitää olla pelivaraa.