Rummut: soittaminen ›

Tuosta toisesta threadistä vielä lämpimänä, copy pastetanpa tuon kirjoitukseni sieltä tähän. Antakaapas M.nettiläiset palaa! Palataan hetkeksi yhteen rumpujen soiton fundamenteista, lyöntitekniikkaan. Kaikki vinkit ja linkit sekä kokemukset kehiin, nämähän ovat näitä juttuja joita ei voi liikaa kertailla. Avaan pelin:
 
Rumpua ei yleensä tarvitse lyödä kovinkaan lujaa, jotta se soisi. Tietysti on eroja rummuissakin, jotkut rummut tarvitsevat enemmän kenkää jne. mutta se on sitten asia erikseen. Avainsana on tuo jo mainittu lyöntitekniikka, sitä ei voi ikinä harjoitella liikaa! Hidasta, mutta niin kannattavaa..

Lyöntityyppejähän on 4 erilaista:

1.Full stroke. Kapula on lyönnin lähtiessä ylhäällä ja palaa takaisin ylös kalvon kimmoittamana. Voimakas isku, seuraava isku voimakas.

2.Down stroke. Lähtökohta sama kuin kohdassa 1. mutta kapula jää lyönnin jälkeen lähelle kalvon pintaa. Voimakas isku, seuraava isku hiljainen.

3.Tap stroke. Kapula lähtiessä hieman kalvon yläpuolella ja palaa samaan asentoon. Hiljainen isku, seuraava isku hiljainen.

4.Up stroke. Kapula lähtiessään lähellä kalvoa ja nousee ylös iskun jälkeen. Hiljainen isku, seuraava isku voimakas.

(5.erilaiset press stroke:t, joissa kapula jätetään kalvoon kiinni lyönnin jälkeen).

Eli kuten yllä selvinnee, eri iskut palvelevat erilaisia dymaniikan tilanteita. Dynamiikka on yksi avainsanoista rummutuksessa. Rudimentit ja rudimenttisoolojen soittaminen perustuvat näihin neljään peruslyöntiin.

Harjoitus. (perhana kun ei oo nuotinnusta..):

Neljän iskun pattern. down stroke, tap stroke, up stroke ja full stroke kaikki peräkkäin, koko ajan samalla kädellä (tietenkin välillä kättä vaihtaen). Tämä on luonteva ja pirun tehokas harjoitus joissa junnataan noita kaikkia läpi. Metronomi pirun hitaalle alkuun ja harjoittele vaikkapa peilin edessä(harjoitus alusta rules!), niin näet kätesi liikeradan ja saat vertailtua vasuria ja oikeeta tumppua.
 
Kapulaote. Eli tämähän on luonnollisesti oltava hanskassa kun näitä eri lyöntejä harjoitellaan (ja tietysti, siinähän sekin kehittyy samanaikaisesti). Tässä pari kuvaa, Matched grip ja traditional grip (näistä on sitten eri variaatioita näistäkin):
 
http://iml.jou.ufl.edu/projects/spring06/Shields/drums3.html


Lyöntihän ei mielellään tapahdu käsivarrella, vaan sormilla ja ranteella. Toiset käyttävät käsivarsia enemmän kuin toiset, molemmat tyylit toimii, mutta sormien ja ranteen pitää pelata joka tapauksessa.

Tsemppiä!

(tiedän, kuulostan kalkkikselta ja lopetit lukemisen jo ennen puolta väliä.. On totta, ettei kannata aina ottaa näitä meidän vanhojen pierujen valmiita "totuuksia" minään puhtaina itsestään selvyyksinä, mutta jos tämän kerran sen viitsit tehdä, niin lupaan että muistat meitä testamentissasi:O) Lyöntitekniikka, muchos importantes!

http://www.vicfirth.com/education/drumset/domfamularo.html
 
tuo herra aika mukaansa tempaavasti esittelee lyöntitekniikoita yms. itse katsoin putkeen nuo kaikki opetuspätkät kun alkuun pääsin. oikein mukava äijä, jaksoi katsoa. :)

Tuota passen kirjoitusta voi ihan hyvin soveltaa jalkoihinkin. Tuplabasari työskentelyyn saa kummasti väriä kun pelaa dynamiikan kanssa...
 
Plussa kirjoituksesta, paljon asiaa jota tulee itsekin laimin lyötyä.....

paljon asiaa jota tulee itsekin laimin lyötyä.....
 
Hehe... "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon":O) Ihmisiähän tässä kaikki ollaan, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

eri iskut palvelevat erilaisia dymaniikan tilanteita. Dynamiikka on yksi avainsanoista rummutuksessa.
 
Painavaa asiaa kaikki, mutta kuka tämän opettaisi noille äänittäjä/miksaajille ?
 
He kun niin tykkäävät kompressoida kaiken liikkuvan...

Painavaa asiaa kaikki, mutta kuka tämän opettaisi noille äänittäjä/miksaajille ?
 
He kun niin tykkäävät kompressoida kaiken liikkuvan...
 
Sanopa se! Miksaajat usein hymyilevat, kun rumpali roiskii tunteella suht kapeata dynamiikka aluetta kayttaen. Ei tarvitse niin paljon gate:tailla ja kaikki kuulostaa heti "hyvalta". Noinkohan meidan pitaa itse pistaa pieni aivoriihi/testilaboratorio pystyyn ja etsia ne mikitys ja miksaus tekniikat, joilla oikeasti dynamiikan hallitsevat rumpalitkin paasevat narulla oikeuksiinsa?? Toisaalta, paivan sana miksauksessa/masteroinnissa on "koko ajan kovaa ja taysilla", siina kompurat vinkuu...
 
Mainio linkki Magiz!

Sanopa se! Miksaajat usein hymyilevat, kun rumpali roiskii tunteella suht kapeata dynamiikka aluetta kayttaen. Ei tarvitse niin paljon gate:tailla ja kaikki kuulostaa heti "hyvalta". Noinkohan meidan pitaa itse pistaa pieni aivoriihi/testilaboratorio pystyyn ja etsia ne mikitys ja miksaus tekniikat, joilla oikeasti dynamiikan hallitsevat rumpalitkin paasevat narulla oikeuksiinsa?? Toisaalta, paivan sana miksauksessa/masteroinnissa on "koko ajan kovaa ja taysilla", siina kompurat vinkuu...
 
Mainio linkki Magiz!
 
Sinällään joo, mutta miksaajat tykkää tasapaksusta jöötistä kun silloin saa ne gatet (jotka olisi voinut jättää kotiin ainakin livekeikoilla mutta kun pitää vilkkuvia valoja olla) säädettyä edes jotenkin.
Eipä kovinkaan moni varsinkaan raskaamman tavaran orkesteri dynamiikkaa levylleen huoli, eikä kovin usein oikeaa rumpusoundiakaan, sample rulez!

http://www.vicfirth.com/education/drumset/domfamularo.html
 
Tosi hyviä pätkiä. Hauska miekkonen. Kiitos!

Painavaa asiaa kaikki, mutta kuka tämän opettaisi noille äänittäjä/miksaajille ?
 
He kun niin tykkäävät kompressoida kaiken liikkuvan...
 
Älkäämme siitä huolehtiko, sillä suurin osa meistä tekee vähintään viisi kertaa enemmän live-kuin studiohommia. Livenä, rummut akustisesti tai todella miedosti kompressoituna, dynamiikka on The juttu ja jokainen levy on puolestaan vale. Välillä nykyisinkin kuulee levyjä, jossa on dynamiikkaa, sillä ne eivät luojan kiitos ole suunnattu muutamalle kappaletta 2:37 soiittavalle radiokanavalle. Asiahan ei livenäkään ole satavarma, sillä joissakin reippaamman metallityylin livevedoissa on havaittavissa pikkuruinen apuri (triggeri) tuomassa napsua, ääntä ja tasapaksuutta. Ai niin, aloittajalle ehdoton plussa, sillä näen koko jutun sanatarkasti tällaisena.

Passelle plussa. Rumpujen soitossa perusasioita ei ole niin hirveän montaa, joten ne on loppujen lopuksi aika helppo ottaa haltuun. Ihmeen paljon on silti soittajia, jotka eivät ole kapulaotettakaan miettineet, miten sen kapulan pitäisi kädessä olla. Silläkin asialla on iso vaikutus rummuista ja symbaaleista saatavaan soundiin. Sitäpaitsi hyvällä tekniikalla soittokin on vaivattomamman (näköistä ja) kuuloista.

Jepjep. Näillä peruslyönneillä pääsee jo pitkälle ilman että tarvitsee ajatellakaan kaiken maailman Möllereitä.

unohdin muuten mainita että laitoin plussan, ja että oli erittäin mainio kirjoitus. :)
 
E: ja siis toki tarkoitan nyt passen ensimmäistä postausta. hienoahienoa. :)

Mun mielestä kyllä kannatais aloittaa mielummin ihan rudimenteilla ja vakavan tinkimättömällä klassisella tavalla harjoittelemaan rumpujen soittoa, mitä minäkin tein ensinmmäiset seitsemän vuotta vaikka en siitä niin kauheasti pitänytkään aina. Ensimmäisen rumpusettini sain vasta soitettuani 6 vuotta ensin pelkkää virvelirumpua. Nyt olen siitä kiitoksena saanut rautaisen lyöntitekniikan eikä ole ongelmia otteiden, rasitusvammojen tai tatsien kanssa.

Aloitin tuossa musiikin (ja siis rumpujensoiton) opiskelun ja ei ole ollenkaan mukavaa ryhtyä korjaamaan vajaa 20 vuotta sitten opittua "vääränlaista" tekniikkaa. Tuntuu, kuin kaiken aloittaisi aivan alusta. Nuoremmille siis varoituksen sana: Oetelkaa tekniikka alussa oikein, säästätte siinä pitkässä juoksussa paljon aikaa ja tupakkia!
 
Opettajani muuten pisti mut opettelemaan ns. "Möllerin tekniikkaa"(nimen kirjoitusasusta en oo aivan varma), joka on mulle tavallaan aivan uusi juttu. Muutama pidemmälle edistynyt opiskelija ei ollut aivan vakuuttunut kyseisen tekniikan soveltuvuudesta esim. rock-soittoon. Itse en vielä osaa mielipidettäni muodostaa.
 
Koska liittyy aiheeseen aika tiukastikin, niin mielellään keskustelua tästä, kiitos.
 
E: Tuo Passen kuvaliema tekniikka on hyvin lähellä tätä Mölleriä. Sama asia?

Aloitin tuossa musiikin (ja siis rumpujensoiton) opiskelun ja ei ole ollenkaan mukavaa ryhtyä korjaamaan vajaa 20 vuotta sitten opittua "vääränlaista" tekniikkaa. Tuntuu, kuin kaiken aloittaisi aivan alusta. Nuoremmille siis varoituksen sana: Oetelkaa tekniikka alussa oikein, säästätte siinä pitkässä juoksussa paljon aikaa ja tupakkia!
 
Näin on. Heti alusta oikea tekniikka. Eli ei siis niinkuin minä... :D
 
Opettajani muuten pisti mut opettelemaan ns. "Möllerin tekniikkaa"(nimen kirjoitusasusta en oo aivan varma), joka on mulle tavallaan aivan uusi juttu. Muutama pidemmälle edistynyt opiskelija ei ollut aivan vakuuttunut kyseisen tekniikan soveltuvuudesta esim. rock-soittoon. Itse en vielä osaa mielipidettäni muodostaa.
 
Kyllä se on ihan toimiva tekniikka, mutta normaalillakin tekniikalla pärjää.
 
E: Tuo Passen kuvaliema tekniikka on hyvin lähellä tätä Mölleriä. Sama asia?
 
Ei, Passe kuvaili vain perus "free stroken" sun muuta. Eli sormet antavat reboundin hoitaa kapulan takaisin yläasentoon. Tämän voi tehdä sekä Möllerin tekniikalla että ihan normaalilla. Möllerin tekniikassa on vain siirretty keskisormi peukalon kanssa vastakkain etusormen sijaan.
 
Korjatkaa, jos itkettää.

Minäkin ihmettelin tuota moelleria jossain vaiheessa. Päädyin siihen lopputulokseen, että Ian Paicen tyyli on suhteellisen möllermäinen. Hyödynnetään reboundia rennolla ranteella. Aha, alla annettiin linkkivinkkikin. Annetaanpasiis +.

Plussan annoin+ Hyvää tekstiä. Hyödyttää itteä ainakin. :)

Mun mielestä kyllä kannatais aloittaa mielummin ihan rudimenteilla ja vakavan tinkimättömällä klassisella tavalla harjoittelemaan rumpujen soittoa, mitä minäkin tein ensinmmäiset seitsemän vuotta vaikka en siitä niin kauheasti pitänytkään aina.
 
Just tuota lyöntitekniikkaahan aloitusviestissäkin opetetaan.
 
Tietenkään sitä ei koskaan treenaa liikaa, mutta toisaalta sekin tuntuu vähän hassulta että jos tarkoitus on settiä soittaa niin sen treenaaminen tulisi kuvioihin vasta reilusti myöhemmin?

Opettajani muuten pisti mut opettelemaan ns. "Möllerin tekniikkaa"(nimen kirjoitusasusta en oo aivan varma), joka on mulle tavallaan aivan uusi juttu. Muutama pidemmälle edistynyt opiskelija ei ollut aivan vakuuttunut kyseisen tekniikan soveltuvuudesta esim. rock-soittoon. Itse en vielä osaa mielipidettäni muodostaa.
E: Tuo Passen kuvaliema tekniikka on hyvin lähellä tätä Mölleriä. Sama asia?
 
Ei aivan.
Möller pähkinänkuoressa on oikeastaan kolmen iskun sarja, down-tap-up, mahdollisimman energiaa säästävästi yhdellä "iskulla" tai oikeastaan kädenheilautuksella. Tässä ei varsinaisesti nosteta kapulaa, muuta kuin kolmannella iskulla, vaan käytetään tekniikkaa ja pomppua optimaalisesti hyväksi, että saadaan tuo kolmen iskun sarja. Tätä voi tarpeeksi reenattuaan (ei mitään magiaa mitä vain joku supermies voi oppia, kyse on vain siitä, että paneutuu juttuihin, löytää oikean liikeradan ja reenaa tarpeeksi) putkittaa. Jos sitten tämän tekniikan heittää vuorokäsin tiskiin (jakaen siten, että toinen käsi alottaa keskeltä toisen patternia, jottei aksentoidu R L r l r l vaan R l r L r l. Se sarjan ensimmäinen isku on kumminkin voimakkain ja aksentin piilottaminen aika vaikeaa) niin parhaimmillaan tuloksena on aika smooth ja todella nopea single stroke roll. Itse käytän mölleriä eniten jazz/fuusio-jutuissa. esimerkiksi jos haluaa tasaisen snarepörinän pohjalle ja päälle toisella kädellä aksentteja esim tomeihin.
 
Tuosta puhtaaseen rokkiin (esim kasarimatsku) soveltuvuudesta: itse en oo nähny tarpeelliseksi. rokkiin kuuluu näyttävä soittotyyli ja isot single stroke rollit! Möller on sellanen kiva bonusjuttu, jos tykkää erikoisuuksia treenata. En usko, että kukaan soittaa "hei, haluttais tähän biisiin vähän mölleriä, tuutko vetään narulle". sen sijaan "hei, haluttais tähän biisiin mehukasta groovea hyvällä timellä" on paljon todennäköisempi.
 
Itse lyöntitekniikasta, oon myös klasari-opiston kasvatteja, ja oon erittäin tyytyväinen siihen, että tuli hyvät pohjat treenattua snaretekniikkaan. Voi tarvittaessa voi irrottaa muutakin kuin peruskompin. Hyvä soittotekniikka on kuin hyvät talon perustukset. Siihen päälle on hyvä rakentaa.