Rock, pop, alternative ›

Piti ihan katsoa haulla mitä mapex on aiemmin näistä Blackmoren bändeistä kirjoitellut, kun tuntuu muisti noin hyvin pelaavaan. Vähän, mutta asiaa. Älä panttaa tietojasi, vaan kirjoita useammin.
 
EDIT: Samat sanat tietty Närpiölle, rheinoselle, Psychedelic Warlordille, Loijaalle ynnä monille muillekin. Aktiivisempiahan te kyllä olette olleetkin.
 
Vähän selkääntaputtelua riitelyn välillä...

Jos on aina känösessä ja huonossa soittokunnossa, saa Ritchien tod näk vihamiehekseen, tämä on Rainown viimeisimmän basistin (Greg Smith, soitti mm Alice Cooperin bändissä, joku sitä aikaisemmin taisi kysyä) sanoma facta.
 
Näin olen minäkin ymmärtänyt.Gillaniahan RB taisi moittia tuosta "naukkailusta" joka hänen mukaansa aiheutti sanojen unohtamista ja falskia laulua.Tämä siis RB:n lähdön jälkeen TBRO -kiertueen aikoihin.
 
Mutta,mutta.Taitaa olla pakkohankinta tuo DVD.Sen verran kova on jo biisivalikoima.

Niin no keikkakunnosta... Mut kyllähän moni muusikko tajuaa olla skarppina lavalla ja heittää sitten vapaalla nupin himmeeks ties millä. Saati sitten kiertueiden välillä ja matskuntekovaiheessa lienee monella relax-kausi ja tajunnan laajennus. Selvää on että monella taas ei...

Piti ihan katsoa haulla mitä mapex on aiemmin näistä Blackmoren bändeistä kirjoitellut, kun tuntuu muisti noin hyvin pelaavaan. Vähän, mutta asiaa. Älä panttaa tietojasi, vaan kirjoita useammin.
 
EDIT: Samat sanat tietty Närpiölle, rheinoselle, Psychedelic Warlordille, Loijaalle ynnä monille muillekin. Aktiivisempiahan te kyllä olette olleetkin.
 
Vähän selkääntaputtelua riitelyn välillä...
 
Noh, ei tule tehtyä virheitä niin paljon kun ei ole paljoa äänessä ;-). Vakavasti ottaen kun on hyvät lähteet ja tajuttomasti kiinnostusta niin jotain knoppitietoutta jää muistiinkin.
 
Alla osoite sivustoon joka ainakin omasta mielestäni on paras paikka Blackmoresta kiinnostuneille. Tää on kai joku Hollantilainen fanijuttu, joka on jotain oikein fanilehteäkin joskus 80 luvun alussa tehnyt. Niitä lehtiä on luettavissa tuolla over the rainbow otsakkeen alla ja niistä irtoaa paljon asiaa. Samoin haastatteluja ja arvioita on vino pino
 
http://www.rainbowfanclan.com/

Gillanin sanojen unohteluhan on aina ollut likilegendaarista: Ei muista sen paremmin Lucillea kuin Paranoidiakaan. Juopottelusta puhumattakaan. Kun Juho Juntunen haastatteli häntä Sabbathin Suomessa käynnin aikaan sammui laulajaurho pöytään kesken haastattelun.
 
Joo muistaakseni Bruce Dickinson taisi mainita asiasta jossain haastattelussa aikoinaan.Oli ollut lämppäämässä (oisko ollu Samsonin kanssa) Gillania ja oli ihmetellyt mitä ihmettä herra laulaa Lucillessa :-)
 
Tietysti tuohon Purple Mark II hajoamiseen liittyy sekin ettei RB ja IG ilmeisesti ole tulleet toimeen keskenään kovin hyvin muutenkaan.Blackmore ei käsittääkseni digannut lainkaan Gillanin sanoituksista jne.

Blackmore ei voinut sietää että gillan unohteli biisien sanat. Lisäksi Ritchie on todennut että Gillan ei halunnut laulaa tiettyjä biisejä koska hänen äänensä ei kestänyt niitä, mutta sen sijaan että olisi levännyt, Gillan ryyppäsi ja rellesti. Ritchietä tämä ketutti aivan sairaasti. Siksi mies lähti kävelemään purplesta.

Kun pohditaan niin Rainbowin kuin Purplenkin stooreja menneiltä vuosikymmeniltä, kantsii muistaa että suurin syyllinen kaikenlaiseen kähinöintiin, väsymiseen ja miehistönvaihdoksiin oli sen ajan järjetön keikkatahti. Taisi tuo Mark II:nkin olla puolitoistavuotta kiertueella yhteen putkeen Machine Headin jälkeen, joten ei ihme että homma hajosi käsiin. Ja siihen aikaan ei taidettu jättää niitä kemuja väliin keikkojen jälkeen, saati matkustaa välttämättä niin sutjakkaasti kuin nykyään.
 
Blackmore itsessään (olipa sitten käyttänyt mömmöjä tai ei) on kyllä sen sortin persoona omine omituisuuksineen, ettei ole ihme tuo kipinöinti näissä bändeissä. Ja olihan Riku oikea stara, josta kohistiin briteissäkin tosissaan; ihmelapsi statonsa kanssa, joka soitti suohon kenet tahansa. Kai sellainenkin vaikuttaa kehen tahansa ja toisaalta äijän työntämään niitä särmiä entistä enemmän esille kun kokee siihen olevan varaa...?
 
Gillanille soppa maistui, johan siitä on lukemattomia tarinoita painettu kirjoihin ja kansiin. Sivuloikkana tästä topicista esim. Zerojen Blank Verse -levytyssessio, jossa herra oli "tuottajana". Suurimman ajan oli viihtynyt kulmapubissa ja loppuajan kännissä kuin ämpäri studiossa. Eli se siitä tuottamisesta...
 
Sanotaan mitä sanotaan Rikusta, niin kyllä se on varsin ainutlaatuinen soittaja. Tunnistettava tyyli sooloilussa, osasi myös riffitellä hienosti. Ja show-meninkiähän riitti. Ei tässä länsimaisessa musakentässä ole kuitenkaan niin montaa kitaristia, jonka tunnistaisi heti muutaman sävelen perusteella.
 
Hyvää pähkintäähän tässä ketjussa on ollut, jatketaan samalla linjalla.

Live Between the eyes/The Final Cut-tupladvd ilmestyy näköjään 9.10....
 
http://www.play.com/Music/MusicDVD/NAVSUB/5-/RegionHome.html

Nyt on tullut muutamaan kertaan katsottua tuo Live In Munich 1977- dvd ja suurimmaksi osaksi plussan puolelle on jääty. Ainoastaan Risingin biisejä olisi saanut olla enemmän kuin encore (Tarot Woman, Stargazer, Light In the Black..nam) Do You Close Your Eyes, mutta sattuneesta syystä näin ei ole. Mistreatedin tilalla olisi voinut ehkä soida joku muu kipale. Still I'm Sadin maratonjammailu/soittajien sooloilu on kyllä loistava, ei voi muuta sanoa..voisinpa sanoa, että samaa tasoa kuin Purplen California Jamin Space Truckin. David Stone osoittautuu tasokkaaksi äijäksi koskettimissa, vaikka muuten jääkin ulkopuolisen tuntuiseksi. Ei ihme, että Blackmore on joskus tykästynyt miehen soitantoon.

Itse pidin kyllä myös Munchen 77 dvd:stä. Bändi tuntuu olevan kovassa vedossa, varsinkin Ritchie ja Cozy. Stargazer olisi ollut kyllä aivan upeaa saada, mutta bändi tiputti sen tuolta kiertueelta kokonaan pois. Loistava esimerkki kuitenkin live soitannasta parhaimmillaan. Catch The Rainbow !

Kyllä live in munich 77' on kyllä loistavaa menoa. Ja erityisesti pidän tuosta 16th century gs:n alku sooloilusta. Ei ollut monia kitaristeja tuohon aikaan, jotka vetivät klasarivaikuttein rockia tai itse asiassa Blackmore oli ensimmäinen ja ainut. Ja hienolta tuo kuulostaa. Tuo Blackmoren soiton puhtaus on jotain niin mahtavaa, äänet nimenomaan soivat eikä homma mene miksikään räpellykseksi. Todella melodisia juttuja = minä tykkään.
 
Nytkun vielä jossain vaiheessa julkaisisivat tuon live in nürnberg. Tai ainakin live in köln levyn sisäkansista löytyy "mainos" kölnistä munichistä sekä nurnbergistä. Koskaan en ole kuullut tuosta muuten, mutta toivossa on hyvä elää, että sieltä jostain bändin arkistoista löytyisi noita ennenjulkaisemattomia live taltiointeja. Vieläkun saataisiin videomateriaalia.

Komppaan edellisiä kirjoittajia tuon DVD:n osalta.Mikä muuten on tuon kelanauhurin idea joka RB:llä on lavalla?

Ja olihan Riku oikea stara, josta kohistiin briteissäkin tosissaan; ihmelapsi statonsa kanssa, joka soitti suohon kenet tahansa.
 
Mutta eikös Blackmore ole itsekkin myöntänyt Ynkän olevan vielä kovempi kepittäjä kuin hän itse?

Komppaan edellisiä kirjoittajia tuon DVD:n osalta.Mikä muuten on tuon kelanauhurin idea joka RB:llä on lavalla?
 
Tämä kelanauhuri on Blackmoren kaikuefekti. Eli Echo-laite rakennettu vanhan nauhurin kuoriin. Eli se mitä yleensä puhutaan, ettei Blackmore käyttänyt efektejä on aikamoista vääryyttä. Totta on ettei herra koskaan käyttänyt efektejä siinä muodossa, että se olisi korostunut liikaa, mutta jos kuuntelette Rainbown levyjä esim. Long live rock n' roll niin levyhän on täynnä phaseriä ja delaytä. Rainbown Dio aikojen liveissä myös phaser kuullaan vakiona catch the rainbowssa. Blackmoren delayn käyttö taisi vakiintua viimeistään kun mistreated otettiin live-soittoon, ja tätä toistokaikua löytyy hyvin esim. cali jam74' lta. Rainbown Dio aikoina herra käytti myös lavalla hyvin paljon Moog taurusin pedaalia, tosin tuo lähinnä vain silloin kun oli pelkkää kitarasooloilua. Kappaleihin hän ei tainnut livenä pahemmin sekoittaa moogia.
 
Sitten vielä mitä voisin tässä kertoa Blackmoren soitosta, niin vaikak saattaa kuulostaa kuinka uskomattomalta niin sliden käyttö on runsasta ollut kautta aikojen. Esim. risingin jokaisen kappaleen soolo taitaa olla slidella soitettu. Slide soitto on Blackmorelle tyypillinen piirre, jota ei monesti edes huomioida kun hänen soittotyylistään keskustellaan.

Mutta eikös Blackmore ole itsekkin myöntänyt Ynkän olevan vielä kovempi kepittäjä kuin hän itse?
 
En usko, että Blackmore on asiaa ainakaan ihan noilla sanoin ilmaissut, mutta esim. tällaisen jutun hän on sanonut ynkästä kysyttäessä: " kaveri on lahjakas, ja kun hän pääsee eroon tuosta valtavasta egostaan niin ehkä joidenkin vuosien kuluttua saamme alkaa kuulla mielenkiintoisiakin juttuja häneltä" ja toinen " kaveri on taitava kun pystyy soittamaan melkein mitä tahansa vaikeitakin juttuja, vaikka kitarassa olisi käytössä vain ylä-e -kieli". Nuo nyt ei ihan sana tarkasti mene, mutta jotain tuohon suuntaan, mitä nyt musitelen.

sliden käyttö on runsasta ollut kautta aikojen. Esim. risingin jokaisen kappaleen soolo taitaa olla slidella soitettu. Slide soitto on Blackmorelle tyypillinen piirre, jota ei monesti edes huomioida kun hänen soittotyylistään keskustellaan.
 
Mie tämän joskus huomasin ja siitä asti olen bongaillut näitä Blackmoren slidesoitteluita. Ammattimies, eli soittaa hyvin osuudet slidellä, mutta parempia slide-kitaristeja on maan päällä. Kumminkin all time guitar player.

Sitten vielä mitä voisin tässä kertoa Blackmoren soitosta, niin vaikak saattaa kuulostaa kuinka uskomattomalta niin sliden käyttö on runsasta ollut kautta aikojen. Esim. risingin jokaisen kappaleen soolo taitaa olla slidella soitettu. Slide soitto on Blackmorelle tyypillinen piirre, jota ei monesti edes huomioida kun hänen soittotyylistään keskustellaan.
 
Toi on totta ja taas pärähti mieleen kun tuota DVD.tä pällistelin.Esmes LLR'N'R soolot taisi mennä läpiään slidellä.Asia jota ei levyltä kuunnellessa aina edes tajua ajatella.Tuo hyvinkin jännää tatsia Blackmoren sooloiluun.

Rainbow on ollut isoimpia musiikillisia esikuvia nappulasta asti.
 
Ostin eilen Catch The Rainbow, Anthology kokoelman ihan piruuttani :P

Live in Munich 1977:n Catch the Rainbow on mahtava. Kaikki ne dynamiikanvaihtelut ja hiljalleen vaihtuvat ja jatkuvat soolot ovat loistavia. Liian harva rock-bändi on tajunnut että hiljaakin voi soittaa.