Etno, proge, latin ›

Jazzin tapauksessa voisi kuvitella kirjoituksen aloittajan tarkottavan ehkä jotain tuollaista. Tosin suurin osa jazzista mitä mä olen kuullut, on kyllä melkolailla tonaalista. Klasarissa atonaalinen onkin sitten eri juttu.
 
Vois kuvitella, että jotta atonaalinen kuulostaisi jotenkin mielekkäältä, siinä pitää jokaisen sävelen ollaan tarkkaan harkittu, joka on ristiriidassa improvisoidun soolon kanssa.

joku voisi jopa hieman hymyillen todeta, että kyse on musiikin alalajista, jossa läiskitään aikalailla summissa "vääriä säveliä" lienee soittajakohtaista :)
aiheuttaen usein tavallisissa ihmisissä "apua, päästäkää minut tuskistani" -reaktion.
lienee kuulijakohtaista :)

Jännittävä aihe. Mielestäni sävellajillisella (ja -lajittomalla) musiikilla on yhtä kiinnostavat puitteet solistille; On vaikeaa soittaa mielenkiintoisesti "hissijazz" -taustaan sooloa, mutta myös "freemäisemmän" taustan kanssa saa pähkäillä. Aloittelijaa - kuten minua - helpottaa tietenkin annetut soinnut ja niiden läpi soittaminen, kun taas atonaalisuus antaa jo liiankin vapaan kentän temmellettäväksi (mielestäni).
 
Kuuntelemani musiikki pyörii melkolailla "hissijazzin/ylituotetun rock-musiikin"
puitteissa. Mutta Ornette Colemanin harmoloidinen (?) näkemys uppoaa myös hyvin. :)
 
Eli minulle hissimusiikki tuottaa yhtä suurta mielihyvää kuin atonaalinenkin musiikki, kunhan jännitettä ja kantavaa ajatusta löytyy.

Freejazz on aivan saatanan vaikeaa. En väitä koskaan onnistuneeni sen soittamisessa, mutta uskon, että jos onnistuu saamaan sen soittamisesta aivan mielettömät kiksit, niin yleisö pystyy sen aistimaan. Olen kuullut soitettavan aivan tuhannen loistavaa freetä, koko ajan piti olla penkin partaalla. Sen jälkeen tuli ei-niin-perus-mutta-kuitenkin-perus-jazzbändi maamme huippuja, ensimmäinen jazzkeikka, jolta lähdin kesken pois.
 
Ja jos Uffe Krokfors myöntää soittavansa tonaalisia kadensseja atonaalisessa kontekstissa, niin kuinka "atonaalista" se sitten onkaan? Vähemmän sääntöjä, enemmän vastuuta. Niinkuin ylläoleva Brecker sen sanoi, minustakin hissi-hommaa ja free-jazzia yhdistää joku intensiteetin läsnä/poissaolon armoton läpinäkyvyys. Koska kummassakaan et voi takertua siihen, että kappale kykenisi sävellyksenä luotsaamaan sinun viisiminuuttisen varpaisiintuijottelun lävitse :)
 
tulipa sekava. no, kai sekin on sitä freetä.

Ornette Coleman & Pat Methenyn Song X on hurja albumi...

Tuli vaan mieleen että voiko atonaalista olla myös musiikki missä soitetaan riffejä jotka kuulostavat siltä ettei niissä ole mitään sävellajia. Kuitenkin riffit olisivat oikeita riffejä eivätkä freejazzin kaltaista "kakofoniaa".
 
Raskaan fuusion ja tahtilajimedallin puolelta noita löytyy.

Ornette Coleman & Pat Methenyn Song X on hurja albumi...
 
Onhan se, mutta vähintään yhtä hurja (ehkä jossain suhteessa vieläkin ankarampi) on Last Exit ja niiden eka LP, nimeltään loogisesti Last Exit. Eli bändi oli Peter Brötzmann, Sonny Sharrock, Bill Laswell ja Ronald Shannon Jackson. Tappaa talossa ja puutarhassa... ei tuota kovin usein kyllä pysty kuuntelemaan, soveltuu vain erittäin harvinaisiin mielentiloihin tai vieraiden karkottamiseen kotoa.

Mitä nuo kaksi käsitettä tarkoittaa?

Mitä nuo kaksi käsitettä tarkoittaa?
 
Jos vielä selventäisin termiä atonaalinen: Taidemusiikissa sillä viitataan Schönbergin ja Wienin koulukunnan ensimmäisenä kokeilemaan sävellystapaan, jossa kromaattisen asteikon 12 säveltä ovat lähtökohtaisesti tasaveroisessa asemassa. Yleinen harhamääritelmä dodekafoniasta on, ettei yksikään asteikon sävelistä saa toistua ennen kuin muut ovat esiintyneet. Tämä on kuitenkin ahdas määritelmä, joka tarkoittaa ainoastaan tietynlaista rivitekniikkaa. Olennaisin asia on se, että siirryttiin säveltämään 12 sävelellä entisen 7 säveleen pohjautuvan asteikon, duuri-molli-tonaliteetin ja funktionalisuuden sijasta. Sikäli taidemusiikin atonaalisuus on lähellä jazzin atonaalisuutta. Mm. Ornette Coleman, vapaan jazzin pioneeri, puhui juuri tästä tasa-arvosta.
 
Jazzin saralla asiaa olisi ehkä helpompi hahmottaa, jos kuvitellaan improvisointi kartaksi, jossa sijaitsevat rytmi, melodia (asteikot) ja harmonia (soinnut). Ne voivat olla joko vapaita tai mennä sääntöjen mukaan, ja niiden välille muodostuu yhteyksiä, joista muodostuu eri improvisoinnin lajeja. Esim. ns. standardeissa kaikki elementit ovat melko säädeltyjä. Ns. atonaalista jazzia tässä kartassa edustavat vaikkapa siis rytmi säädelty - muu vapaata eli ns. time no changes, kaikki vapaata eli ns. free.
 
Atonaalisia fraaseja kuulee silti lähes kaikkien jazzareiden soitossa - välillä käydään ns. pihalla. Huolimatta vapaudesta monet freemuusikot ovat myös erittäin melodisia (kuten vaikka Ornette tai Dolphy). Moinen jaottelu ja varsinkin sen perusteella jonkin tyylilajin karsastaminen onkin mielestäni loppujen lopuksi täysin turhaa.
 
Huhhuh, tulipa saarna.

Huhhuh, tulipa saarna.
 
Huhhuh, tulinpa uskoon. :)

Tonaalinen jazz on sitä kun Sibiksen jazz-osaston kasvatti soittaa lapuista.
 
Atonaalinen taas sitä kun ne laput otetaan pois.

Onhan se, mutta vähintään yhtä hurja (ehkä jossain suhteessa vieläkin ankarampi) on Last Exit ja niiden eka LP, nimeltään loogisesti Last Exit. Eli bändi oli Peter Brötzmann, Sonny Sharrock, Bill Laswell ja Ronald Shannon Jackson. Tappaa talossa ja puutarhassa... ei tuota kovin usein kyllä pysty kuuntelemaan, soveltuu vain erittäin harvinaisiin mielentiloihin tai vieraiden karkottamiseen kotoa.
 
onko ne atonaalista - enpä ole tullut ajatelleeksi - - - ja Song-X - - 80-luvun lopulla hyvää krapulapäivän siivousmusiikkia - ihan oikeesti :-)
 
samaa komppaan myös kuin ylempänä edellä - ei atonaalinen ole välttämättä pelkkää kakofoniaa & huimimmat musiikilliset kokemukset on olleet kun jätkät vetää lavalla onnistuneesti jotain täys tai puoli-freetä (esim. 2005 Porin Ultrassa muutamat pohjoismaiset projektit) ja se meno välittyy yleisöön - tai omissa free-soitoissa, joissa saatetaan soitella melodioita pitkät ajat - ja joka jätkä omaansa - tai sitten täyttä sekaryöpytystä ;-P
 
vaan kyllä umpitonaalinen uppoaa - kaikella on aikansa ja paikkansa

Huhhuh, tulipa saarna.
 
ja synninpäästö samalla
 
:-)

Itsellä on viime aikoina tuntunut, että kokeellinen musiikki on niille, jotka eivät osaa tehdä oikeaa musiikkia.
 
Ilman tietoa oikeastaan mistään, fiilispohjalta, on ollut tuo sama tunne jo pitkään. Itseasiassa mulla olis hyvä esimerkki, jossa tuon voisi aivan henkilöidäkin, mutta se olisi epäreilua, koska asianomainen tekee juttuaan tosissaan ja on kansainvälisestikin ansioitunut.

ja on kansainvälisestikin ansioitunut.
 
Huh! Ehdin jo luulla, että täällä puhutaan meikäläisestä :D

Huh! Ehdin jo luulla, että täällä puhutaan meikäläisestä :D
 
Kukaties. Joku päivä :)

Ilman tietoa oikeastaan mistään, fiilispohjalta, on ollut tuo sama tunne jo pitkään. Itseasiassa mulla olis hyvä esimerkki, jossa tuon voisi aivan henkilöidäkin, mutta se olisi epäreilua, koska asianomainen tekee juttuaan tosissaan ja on kansainvälisestikin ansioitunut.
 
väliäkö sillä, että millä pohjalla jos tulos on hyvää kuunneltavaa musiikkia so. ettei mitata musiikkiopistolaisella teoriananalysointiasteikolla

HOHO...... Aiheuttaako Spyro Gyra kenellekään fyysistä ja henkistä pahoinvointia :)
Pitäisiköhän sellainen oksennuspussi olla olemassa missä lukee "The Jazz Police Only"...

Yleinen harhamääritelmä dodekafoniasta on, ettei yksikään asteikon sävelistä saa toistua ennen kuin muut ovat esiintyneet. Tämä on kuitenkin ahdas määritelmä, joka tarkoittaa ainoastaan tietynlaista rivitekniikkaa
 
Jeb, eikös tämä "tekniikka" viittaa sarjalliseen säveltämiseen? Eli (vissiin) Webern (Schönbergin oppilas) käytti tätä tekniikkaa paljon? Atonaalisuus ja dodekafonia on käsittääkseni melko eri asia (vaikka samalta kuulostaakin (hymiö)). Eikös Atonaalisuus ollut kehissä jo ennen "virallista" dodekafoniaa?
 
Mites muuten sävellykset, joissa käytetään myös 12. säveltä, polyfoniaa tms...Eivät vältämmättä "kuulu" atonaaliseen osastaan, miksi näin? Otetaan nyt vaikka Stravinskyn tuotokset. esim. kevät uhri, tai tulilintu. Onhan noissa osioita joissa äänet eivät ole tasavertaisia, mutta toisaalta mennään ainakin minun mielestäni atonaalisuuden syövereihin.