Rummut: rumpukamat ›

Päätin hetki sitten, että elämäni on aivan liian helppoa ja mukavaa, joten tilanteeseen täytyy saada muutos. Minulla on erittäin paljon vapaa-aikaa -- kiitos Jyväskylän konservatorion ilmavan opetussuunnitelman -- ja pääsen toteuttamaan mitä hullumpia harjoitteluohjelmia.
 
Keksaisinpa rakentaa sähkörumpujeni äänimoduliin setin, joka koostuu pelkistä metronominaksahduksista. Tämä on sikäli hauska setti, että kun yrittää soittaa harjoitteita metronomin tahdissa, timen epätarkkuudet kuuluvat armotta. Lisäksi setti, jonka jokainen komponentti tuottaa saman äänen vähentää houkutusta tuhlata aikaa päämäärättömään tiluttamiseen. Siispä ei muuta kuin Stick Controlia paukuttamaan; onhan sitä ennenkin vedetty aika lailla, joten tästä ei pitäisi mahdottomia hammastenkiristelyjä seurata.
 
WRONG! huusi Matrixin John naapurihuoneesta. Huomasin, että varsinkin jalkojeni time on ihan perseestä. Ensinnä luukutin neljäsosia ja kahdeksasosia vuorojaloin ainakin puoli tuntia (tempossa 60 bpm), ennen kuin sain homman asettumaan siedettävään malliin. Sitten kokeilin hieman eri raajojen yhdistelmiä, ja kuinka ollakaan, peruskompissani oli enemmän flameja kuin Tony Williamsin rumpusooloissa yhteensä. Normaalin setin soitosta on toisinaan vaikea kuulla missä on vika, kun soitto ei rullaa, mutta tämä ei jätä mitään arvailun varaan.
 
Näyttää pahasti siltä, että rupean rätkimään Stick Controlia hitaasti ja paljon! Tunti päivässä klikin ja "Pedantic"-nimisen settini kanssa riittänee näin aluksi. Palataan asiaan tuonnempana, kun tuloksia alkaa näkyä.

Muistahan kuitenkin itsesi kiusaamisen lomassa, että jos kohta peruskompissasi ei ole yhtään flamia ja kaikki kahdeksasosat ovat tasisia niin kuulostat lopulta rumpukoneelta. :)
 
Sehän on selvä, ja mielessäni onkin tahdonalainen sleepaus ja kiilaus sen sijaan, että joka raajalla olisi oma käsityksensä timesta. Esimerkiksi Kaakkuriniemellä on aivan mahtavan tarkka time, mutta se ei miestä estä soittamasta niin takana, että tulee tippa linssiin. :)

Kirjoitellaanpa jo ensimmäisiä pikku tuntemuksia. Jotain timeongelmistani kertonee se, että justiinsa keskelle soittaminen tuntuu jaloissa sleebaamiselta. Kun tuon saan opittua pois, alan olla oikeilla jäljillä...

Kirjoitellaanpa jo ensimmäisiä pikku tuntemuksia. Jotain timeongelmistani kertonee se, että justiinsa keskelle soittaminen tuntuu jaloissa sleebaamiselta. Kun tuon saan opittua pois, alan olla oikeilla jäljillä...
 
Minun pahin time ongelma on se ettei sitä tunnu olevan tarpeeksi... Sitten toiseksi pahin on se että olen aina myöhässä....
 
Kolmanneksi pahin on se että suhteellisessa timessa virppa sleepaa niin että välillä tekee pahaa. Tähän on nyt parannusta hakusellaan ja kovasti rudimentsit ja semmotiset pärisee.
 
Oman soittonsa tutkiskelu auttaa kyllä paljon. Nauhoitan aika monesti itseäni vain kuullakseni mitä voisin parantaa.

Innovaatio + "Weiville". (ei pelkästään tästä kirjoituksesta)

Rod Morgenstein puhui samasta asiasta parin vuoden takaisella klinikallaan. Oli turissut jonkun rumpali kamunsa kanssa motivaation ja treeni matskun haeskelusta jne. Kaveri oli pyytanyt Rod:ia nayttamaan kuinka single stroke roll rullaa. Niinpa, ei rullannut. Ei tietenkaan kun sita ei oltu soiteltu eika treenattu vuosikausiin... Taman oli mies huomannut itsekin saman tien ja tajusi siina samalla, ettei aina tarvitse/kannata lahtea merta edemmas kalaan. Back to basics.
 
Onhan sita tullut tuhlattua itsekin aikaa kaiken maailman kvintolikomppien ym. viilaamiseen. Ok, pirun kivaahan se on ollut, mutta noita perusjuttuja ei vaan voi ikina treenata liikaa.

Bassarin polkeminen on aina kinkkistä ku tulee soiteltua ympäri kylää monella eri setillä ja jokainen pedaali on erilainen.. sama ku lyötäis eri kapulat käteen joka setissä.. se hankaloittaa ja tekee epätarkkuutta jalkaan.

Bassarin polkeminen on aina kinkkistä ku tulee soiteltua ympäri kylää monella eri setillä ja jokainen pedaali on erilainen.. sama ku lyötäis eri kapulat käteen joka setissä.. se hankaloittaa ja tekee epätarkkuutta jalkaan.
 
EIkäs se ole sääntö että omat kapulat ja oma spedu, vai poljetko kavenrin muijaakin ?
 
Kyllä noita perus asioita tulee reenattua, tuntuu että ne on kaikkein mieluisimpia. Itse tykkään muutenkin soitto yksin kertaisesta soittosta jossa on pieniä mausteita siellä täällä...

...vai poljetko kaverin muijaakin?
 
Siinä sentään poljetaan omalla kapulalla...

nakkasin plussan innovatiivisesta harjoitusideasta. :) itsellä ei hermot riittäisi tuollaiseen. tiedän jo kokemuksesta että biisit tuppaavat kiihtymään, kun ei keskittyminen riitä temmon pitämiseen, mutta ei se silti radikaalisti ikinä haittaa. pienet timelliset fibat ja mokat pitävät kappaleen vain elossa. studiossa tietenkään biisit eivät kiihdy, kun keskittyminen on tasaista ja suunnattu juuri siihen mitä on tekemässä. keikkatilanteessa tulee heiteltyä bändikavereita kapuloilla ja sen sellaista, jonka seurauksena yllättäen tempo saattaa hieman heittelehtiä. :D
 
elä polta itseäsi loppuun wave. :D

Hehe, wavelength se jaksaa kiduttaa itseään.;) Hauska treeni-idea, voisi itsekin kokeilla jos sähkörummut löytyisi nurkista.

Minusta tämä menee jo liiallisuuksiin. Ihmisen erottaa koneesta se, että vaikka ihminen harjoittelisi kuinka paljon ja kauan, ei varmastikaan tulee koskaan olemaan mahdollista, että hän oli yhtä tarkka kuin kone. Toki nykyrumpalin täytyy olla tarkka soitossaan, mutta tarkkuus ei varmastikaan tarkoita 100% tarkkuutta. Ne pienet virheet timessä, pienet muutokset liikeradoissa vaikuttavat kaikki soittoon ja tuovat niihin sitä ihmismäisyyttä ja lämpöä. Myöskin jokaisen ihmisen soitto kuulostaa erilaiselta ja tässä muodostuu se oma tunnistettava soundi, jokaiselle soittajalle. Myös se loistava groove, mitä kone ei pysty koskaan luomaan muodostuu kaikista näistä tekijöistä. En varmastikaan kyseinalaista wavelenghtin kykyä tuottaa hyvää soittoa rummuilla, päin vastoin, epäilen että on varmastikin taitava soittaja. Ja kun hän pystyy soittamaan vaadittavalla tarkkuudella kuulijan mielestä (omasta mielestä on eri asia) ja bändin mielestä, on perusasiat tarpeeksi hyvin hallussa! Toki niitä ei pidä unohtaa, pitää yllä, mutta ei mielestäni tuhlata aikaa äärimmäisyyksien kanssa!

Minusta tämä menee jo liiallisuuksiin. Ihmisen erottaa koneesta se, että vaikka ihminen harjoittelisi kuinka paljon ja kauan, ei varmastikaan tulee koskaan olemaan mahdollista, että hän oli yhtä tarkka kuin kone. Toki nykyrumpalin täytyy olla tarkka soitossaan, mutta tarkkuus ei varmastikaan tarkoita 100% tarkkuutta. Ne pienet virheet timessä, pienet muutokset liikeradoissa vaikuttavat kaikki soittoon ja tuovat niihin sitä ihmismäisyyttä ja lämpöä. Myöskin jokaisen ihmisen soitto kuulostaa erilaiselta ja tässä muodostuu se oma tunnistettava soundi, jokaiselle soittajalle. Myös se loistava groove, mitä kone ei pysty koskaan luomaan muodostuu kaikista näistä tekijöistä.
 
Konemaisuutta en tällä treenillä havittelekaan, mutta lyöntieni tarkkuudessa ja timessa on vielä paljon parantamista. En tähtää "täydelliseen" tekniikkaan, jonka avulla joka lyönti on aina samassa paikassa ja yhtä voimakas; kuten sanoit, ihmiselle se on mahdotonta.
 
Niin sanottu oma soundini on sellainen, että kädet osuvat melko hyvin sinne, minne tarkoitankin, mutta jalat kiilaavat tahtomattani huomattavan paljon. Tarkoitukseni on kalibroida jalkojeni tähtäimet lähemmäs pulssin keskustaa, jolloin timen kanssa pelleily on helpompaa. Tällöinkään en varmasti onnistu joka iskua lyömään justiinsa nappiin, mutta tärkeintä on, että lyöntien "kasan" keskusta on aika lähellä pulssia.
 
Jokainen todella hyvä soittaja kykenee tarpeen mukaan soittamaan eteen, keskelle tai taakse, mutta tämä ei poista yhtälöstä soittajan omaa soundia. Timen hallinta ja manipulointi ovat keskeisiä muusikon taitoja, eikä se tee kenestäkään konetta. Olet varmaan kuullut Ahmir Thompsonin soittoa, joka kulkee kuin juna ja on tarkkaa kuin mikä, mutta silti siitä huokuu elämänmakuinen groove. Toinen hyvä esimerkki on Michael Jacksonin kappale Billie Jean, jossa on todella tiukasti soitettu ja todella groovaava rumpuraita.
 
En varmastikaan kyseinalaista wavelengthin kykyä tuottaa hyvää soittoa rummuilla, päin vastoin, epäilen että on varmastikin taitava soittaja.
 
Voi, kun kuulisitkin... ;)
 
Kkun hän pystyy soittamaan vaadittavalla tarkkuudella kuulijan mielestä ja bändin mielestä, on perusasiat tarpeeksi hyvin hallussa! Toki niitä ei pidä unohtaa, pitää yllä, mutta ei mielestäni tuhlata aikaa äärimmäisyyksien kanssa!
 
Tekniikan ja timen hiominen ei ole koskaan ajantuhlausta. Sieltä se groove kuitenkin loppujen lopuksi löytyy.
 
Sanottakoon vielä selvennykseksi, etten vietä joka hetkeä elämästäni metronomin nakutuksen suloisuudessa. Yleensä käytän pari tuntia päivästä juurikin sen grooven ja soundin hakemiseen, eli suoraan sanottuna leikin rumpusetillä ja annan ajatusten lentää. Se on mukavaa vastapainoa treenaamiselle, ja tuollaisessa "kaikki peliin"-soittelussa huomaa, mitä on oikeasti oppinut viime aikoina.

Muistahan kuitenkin itsesi kiusaamisen lomassa, että jos kohta peruskompissasi ei ole yhtään flamia ja kaikki kahdeksasosat ovat tasisia niin kuulostat lopulta rumpukoneelta. :)
 
Tämämpä vuoksi rumpukoneissakin (tai ainakin omassa jammussani) on mahdollisuus myös hieman "korjailla" timeä, eli lisäillä inhimillisiä virheitä sinne tänne ja höystää päälle vielä erilaisilla swingimoodeilla jne. (Tahtoo siis sanoa että nykyvehkeillä pystyy jo melko hyvin kusettamaan pahempiakin "sähkörumpupoliiseja" ja muita vintagepuristeja...)

Onhan siis tuo kyllä ehdottomasti erittäin hyödyllinen reeni. Vaikka ei koneeksi havittelisikkaan (toivottavasti ei)

Muistahan kuitenkin itsesi kiusaamisen lomassa, että jos kohta peruskompissasi ei ole yhtään flamia ja kaikki kahdeksasosat ovat tasisia niin kuulostat lopulta Dave Weckl:iltä.

Dave Weckl:iltä.
 
"ja yleisö yrittää epätoivoisesti tukahduttaa tirskuntansa...". Eihän Weckulille saa nauraa:o)

Ai saakeli, Wavelength! Alkaa hirvittää, kun ollaan kuukauden päästä samassa soul-studioworkshopissa. Jätkä naputtaa treenin tuloksena iskut kohdilleen ja meikä vetää puuta heinää...
 
Noh, elämä on.

Voi, kun kuulisitkin... ;)
 
No jos päivittäin teet näitä masokisti-treenejäsi, niin...