| Aihe: Musiikin syvin olemus? | |
|---|
|
Onko hyvää ja huonoa musiikkia? Jos on, niin mikä tekee eron?
Miksi musiikki on (joillekin) tärkeää?
Voidaanko jollain perusteella sanoa, että jokin musiikinlaji on muita parempi?
"Kehittyykö" musiikkimaku?
Ovatko jotkin teokset "ajattomia"?
Miksi eri ihmiset pitävät eri musiikinlajeja ja kappaleita hyvinä?
Voiko ei-lauletussa kappaleessa olla sanoma tai sisältö?
Onko kappaleissa jokin ydin, jonka voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä?
Näitä kysymyksiä sivuttiin "Miten musiikki eroaa kielestä" -osastossa, mutta keskustelu voisi olla jatkamisen arvoinen. | |
Onko hyvää ja huonoa musiikkia? Jos on, niin mikä tekee eron?
Musiikkimaku
Miksi musiikki on (joillekin) tärkeää?
Miksi jalkapallo tai viiksien kasvattaminen on joillekkin tärkeää?
Voidaanko jollain perusteella sanoa, että jokin musiikinlaji on muita parempi?
Ainahan makuasioista voi kiistellä. Kaikilla on omat puolensa.
"Kehittyykö" musiikkimaku?
Jos niin haluaa. Minulla on kehittynyt, kun olen sitä vain lähtenyt laajentamaan ja saanut hiukan opastusta.
Ovatko jotkin teokset "ajattomia"?
Tyylisuuntia löytyy ja aikaan sidottuja. Niitä voidaan kuunnella tyylikauden tuotoksena, jäljittelynä tai muunnoksena. Jotain pitää sopeuttaa historialliseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen kontekstiin.
Miksi eri ihmiset pitävät eri musiikinlajeja ja kappaleita hyvinä?
Makuasia
Voiko ei-lauletussa kappaleessa olla sanoma tai sisältö?
Jos sillä sisältöä ei ole, niin en minä ainakaan sitä viitsisi kuunnella. Konkreettinen sanomakin voi olla. Helpoimmat vaihtoehdot voisi olla vaikkapa romanttisen ohjelmamusiikin puolella. Helpoinpia ja selkeinpiä esimerkkejä sulle: kuuntele Sostakovichin Leningrad ja tutustu kappaleen taustaan.
Onko kappaleissa jokin ydin, jonka voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä?
Minusta jokainen voi määritellä itselleen oman sellaisen, mutta useimmiten ajatus on selkeä kaikille, jos sen ymmärtää.
Olkaa hyvä ja jatkakaa.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara | |
Onko hyvää ja huonoa musiikkia? Jos on, niin mikä tekee eron?
Hyvää on se mikä omaan korvaan tuntuu hienolta, siis tulee tunne, että oho, tässähän on "jotain". Huonossa musiikissa taas voi kyllä huomata tätä "jotain", mutta se tulee liian selkeästi esille tai on vain väärää sitä "jotain". Kaikki muu musiikki tippuu sinne näiden välimaastoon, "ei tunnu missään" -alueelle. Selkeää eiks?
Miksi musiikki on (joillekin) tärkeää?
Hörhö vastasikin aika hyvin tähän jo, mutta jos jokin tuntuu kivalle, niin kyllähän siitä pitemmän päälle tulee tärkeä juttu. Oli se sitten musiikki tai viiksien kasvattaminen.
Voidaanko jollain perusteella sanoa, että jokin musiikinlaji on muita parempi?
Riippuu kriteereistä. Itse pidän avaruusfreejazzia parempana musiikkina kuin lastenlaulut, mutta naapurin pikku-Maija voi olla eri mieltä. Universaalisti ei voida sanoa yhtään minkään olevan parempaa kuin joku muu.
"Kehittyykö" musiikkimaku?
Kyllä, jos sen antaa kehittyä.
Ovatko jotkin teokset "ajattomia"?
No jaa, ehkä vain ajankohtaisempia kuin muut jollain tietyllä hetkellä.
Miksi eri ihmiset pitävät eri musiikinlajeja ja kappaleita hyvinä?
Kulttuurierot lienevät syynä.
Voiko ei-lauletussa kappaleessa olla sanoma tai sisältö?
Lainatakseni Laika & Cosmonautsin Matti Pitsinkiä: "Yksi instrumentaalikappale voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa".
Onko kappaleissa jokin ydin, jonka voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä?
Jollain tasolla kyllä. Tuon ytimen vaan voi varmastikin ymmärtää monella tavalla, riippuen kuuntelijan lähestymistavasta.
"Zpiu..Zwängngng.. viuiuiungng..Sprääängngn!" -Sam soittaa sitariaan | |
huonoa musiikkia on usein huonoista motiiveista tehty musiikki.
l'enfer, c'est les autres | |
Musiikin tendenssi: Nautimme jonkin säveltäjäneron musiikkia kuunnellessamme "erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja koemme katharsiksen". | |
huonoa musiikkia on usein huonoista motiiveista tehty musiikki.
Tämä on aika hankala nakki. Tiedetäänkö nyt sitten ihan varmasti, mitkä kappaleet esimerkiksi Sibelius teki, eh, "taiteen" vuoksi ja mitkä vain rahoittaakseen juopotteluharrastustaan? Tai Mozart?
Ja sama monen muun säveltäjän, sanoittajan, kirjailijan ja muun taiteilijan kohdalla.
Tietysti käsite "huonot motiivit" on ihan yhtä ailahtelevainen käsite kuin "huono" tai "hyvä" musiikkikin. Markkinataloudessa "taloudellisen voiton tavoittelu" on (yleisesti ottaen) hyvä motiivi, sosialismissa ei. Ja niin edelleen.
Parasta siis luottaa ainoaan luotettavaan kriteeriin: hyvää musiikkia on se, joka kuulostaa minun korvaani juuri nyt hyvältä.
(Täällä siis tällä hetkellä Joni Mitchellin esittämä ja sanoittama sekä Charles Mingusin säveltämä "God Must Be a Boogie Man".)
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Tämä on aika hankala nakki. Tiedetäänkö nyt sitten ihan varmasti, mitkä kappaleet esimerkiksi Sibelius teki, eh, "taiteen" vuoksi ja mitkä vain rahoittaakseen juopotteluharrastustaan? Tai Mozart?
Todellakin. Ammattisäveltäjien on nimittäin ajatelta kaupallisuusastetta ihan vain elantonsa vuoksi.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara | |
Tämä on aika hankala nakki. Tiedetäänkö nyt sitten ihan varmasti, mitkä kappaleet esimerkiksi Sibelius teki, eh, "taiteen" vuoksi ja mitkä vain rahoittaakseen juopotteluharrastustaan? Tai Mozart?
Eikös J.S. Bachilla ollut tavoitteena tuottaa joka päivä vähintään sivun verran uutta materiaalia? Siinäkin on motiivia kerrakseen, iltasella ennen nukkumaanmenoa kattelee että vielä pari tahtia pitäisi kekesiä..
"Snoochie boochies, or whatever the fuck we use to say" - Jay | |
Parasta siis luottaa ainoaan luotettavaan kriteeriin: hyvää musiikkia on se, joka kuulostaa minun korvaani juuri nyt hyvältä.
(Täällä siis tällä hetkellä Joni Mitchellin esittämä ja sanoittama sekä Charles Mingusin säveltämä "God Must Be a Boogie Man".)
Joni Mitchell on (aiheesta täysin poiketen) aikamoinen täti. Täällä on kuunneltu jo pitkään hartaissa tunnelmissa "From Both Sides Now" plättää, jonka sovitukset ovat aivan jumalaisen hyvällä maualla ja musikaalisuudella kirjoitettuja.
Does humor belong in music? | |
Joni Mitchell on (aiheesta täysin poiketen) aikamoinen täti. Täällä on kuunneltu jo pitkään hartaissa tunnelmissa "From Both Sides Now" plättää, jonka sovitukset ovat aivan jumalaisen hyvällä maualla ja musikaalisuudella kirjoitettuja.
Samoilla linjoilla ollaan...aivan mielettömän hienoa musaa! Mitchell on muutenkin yksi suurista suosikeistani ja tuo levy iski kyllä täysillä! | |
...Voidaanko jollain perusteella sanoa, että jokin musiikinlaji on muita parempi?
"Kehittyykö" musiikkimaku?
oli aivan pakko tarttua tuohon Samin yhteen kommettiin tuosta "kehityksestä", joka meni vapaasti lainaten: Kehittyy.
Mitä se ei mielestäni tee. Muuttuuko? Kyllä vain. Ei me nyt sentään liian evolutionistiselle kannalle lähdetä, eihän pojjaat?
ja tuo musiikki maun paremmuus... voihan sitä aina sanoa. Kannattaa vaan muistaa mainita ottaako pohjaksi mielipiteen vaiko jonkun teknisen jutun(johon on erittäin vaikea alkaa kyllä kasaamaan mitään kunnollista)... Periaatteena kuites jo muidenki mainitsema: eipä juuri voi.
(ainakaan ilman selkeitä linjoja!!!)
Winner-of-Entertainer-of-the-REAR-award!!! |  megatherium
06.11.2003 19:35:55 (muokattu 06.11.2003 19:51:10) | |
|
Tämä on aika hankala nakki. Tiedetäänkö nyt sitten ihan varmasti, mitkä kappaleet esimerkiksi Sibelius teki, eh, "taiteen" vuoksi ja mitkä vain rahoittaakseen juopotteluharrastustaan? Tai Mozart?
Pikemminkin ostaakseen voileipiä lapsilleen, niinkuin hän itse sen totesi tarkoittaen tällä lukuisia pienien pianokappaleiden opuksia. Onko se kysymys edes olennainen jälkimaailman silmissä, tärkeintähän on loppujen lopuksi vain musiikin korkea laatu ja suuri taiteellisuus ja sitä kautta se syvällinen sanallisen ilmaisun ulottumattomissa oleva vaikutus, jonka se kuulijassaan vielä satojen vuosien kuluttuakin saa aikaan. | |
Eikös J.S. Bachilla ollut tavoitteena tuottaa joka päivä vähintään sivun verran uutta materiaalia? Siinäkin on motiivia kerrakseen, iltasella ennen nukkumaanmenoa kattelee että vielä pari tahtia pitäisi kekesiä..
Schubert se vasta aika veitikka olikin, pisti nimittäin vieläkin paremmaksi kun sävelsi öisinkin aloittaen jo Bachia paljon nuorempana luomisuransa säveltäjänä.
Mutta se mikä minua kiehtoo suurissa säveltäjissä kuten Mozart ja Schubert on se, että heidän taiteilijaminänsä ikään kuin rakentuu useammasta tai vähintäänkin 2 eri, mutta omalla tavallaan jo hyvinkin kypsästä ja itsenäisestä säveltäjäpersoonasta, joiden muodostumiseen ja kehittymiseen on luonnollisestikin vaikuttanut jatkuva kypsyminen taiteilijana, taiteensa sisäisten lakien järjestelmällinen, vaikkakin osin tiedostamaton, laajentamispyrkimys. | |
Todellakin. Ammattisäveltäjien on nimittäin ajatelta kaupallisuusastetta ihan vain elantonsa vuoksi.
Etenkin mikäli sattuvat olemaan romantiikan aikana eläneitä vapaita taiteilijoita. | |
oli aivan pakko tarttua tuohon Samin yhteen kommettiin tuosta "kehityksestä", joka meni vapaasti lainaten: Kehittyy.
Mitä se ei mielestäni tee. Muuttuuko? Kyllä vain. Ei me nyt sentään liian evolutionistiselle kannalle lähdetä, eihän pojjaat?
No eihän sana "kehitys" sisällä evoluutioteoriassakaan mitään "muuttuu paremmaksi" -ajatusta. Muuttuu johonkin suuntaan. Kannattaa aina muistaa, että jotakuinkin uusin (ja siten siis "kehittynein") tälle planeetalle ilmestynyt eliölaji on tämän talven influenssavirus.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
No eihän sana "kehitys" sisällä evoluutioteoriassakaan mitään "muuttuu paremmaksi" -ajatusta. Muuttuu johonkin suuntaan. Kannattaa aina muistaa, että jotakuinkin uusin (ja siten siis "kehittynein") tälle planeetalle ilmestynyt eliölaji on tämän talven influenssavirus.
Minä kun kuvittelisin että virukset ovat lajina ihmistäkin vanhempia eli ei mitään uutta tälläkään rintamalla. Täytyy aina ottaa ne mittakaavatkin huomioon missä perspektiivissä sitä kulloinkin liikutaan, sillä eihän noin pieneen ötökkään paljon älliä päähän voi mahtua. | |
Minä kun kuvittelisin että virukset ovat lajina ihmistäkin vanhempia eli ei mitään uutta tälläkään rintamalla.
Virukset ovat varmaan eliöryhmänä ihmistä vanhempia. Eivät kuitenkaan (itseään monimutkaisempia) tumallisia soluja vanhempia - viruksethan ovat loisia, joita ei voi tietenkään kehittyä ennen kuin isäntäeläin on olemassa...
Samasta syystä ihmisten viruslajien täytyy tietenkin olla ihmistä nuorempia eliölajeja.
Täytyy aina ottaa ne mittakaavatkin huomioon missä perspektiivissä sitä kulloinkin liikutaan, sillä eihän noin pieneen ötökkään paljon älliä päähän voi mahtua.
Tässähän se "kehityksen" illuusio juuri onkin: kovin helposti kuvitellaan, että ihmisen täytyy olla uusin ja "kehittynein" koska ihmisellä on - ainakin omasta mielestään - eniten "älliä". Mutta ei evoluutio niin toimi. Se haarautuu suuntaan jos toiseenkinkin, sattumanvaraisesti. Ihmistyyppinen älykkyys on vain yksi lukemattomista kehityssuunnista, eikä ilmeisestikään edes kovinkaan "onnistunut", koska tällaisia eliölajeja on selvinnyt hengissä yksi ainoa, eivätkä senkään selviämismahdollisuudet vaikuta kovin hyviltä.
Vaikkei ihminen eliölajina kovin vanha olekaan, niin tuoreempia syntyy jatkuvasti. Nuo uudet viruslajit ovat ilmeisin esimerkki, mutta veikkaisin että esimerkiksi kovakuoriaisrintamalla esiintyy sielläkin uusien lajien syntymistä.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Tässähän se "kehityksen" illuusio juuri onkin: kovin helposti kuvitellaan, että ihmisen täytyy olla uusin ja "kehittynein" koska ihmisellä on - ainakin omasta mielestään - eniten "älliä". Mutta ei evoluutio niin toimi. Se haarautuu suuntaan jos toiseenkinkin, sattumanvaraisesti. Ihmistyyppinen älykkyys on vain yksi lukemattomista kehityssuunnista, eikä ilmeisestikään edes kovinkaan "onnistunut", koska tällaisia eliölajeja on selvinnyt hengissä yksi ainoa, eivätkä senkään selviämismahdollisuudet vaikuta kovin hyviltä.
Tästä voisi yrittää vääntää puhetta takaisin musiikkiin.
Evoluution logiikka pelaa niin, ettei kehity niinkään "tosia" tai "kehittyneitä" asioita, vaan yksinkertaisesti käytännössä toimivia asioita.
Okei, jos ajatellaan että nuo hyvät/suositut musiikkiteokset ovat "toimivia", niin mitä toimivuus tässä on?
Ennenaikaan musiikin homma oli olla osana erilaisia rituaaleja. Tässä kohteen "toimivuus" on esmes sitä, että se vie jäseniä tehokkaasti kohti transsia.
Mutta millä tavalla vaikka Beethoven tai Rolling Stones "toimii" sosiaalisesti tai psykologisesti? Edistää kutupuuhia, tuottaa intensiivisiä tunteita, vapauttaa endorfiinia, mahdollistaa kontakteja muihin ihmisiin, vie ajatukset pois ikävistä asioista...?
Kun kirjoitin tuon aloitusviestin, ajattelin että olisi kiva yrittää sanoa jotain "vakavaa" tai "syvällistä" musiikista kun lipsun helposti ylläolevien viestin tavoin aika liberaaleille linjoille. No, eipä nytkään oikein vakavuuksia irronnut. | megatherium
08.11.2003 13:59:24 (muokattu 08.11.2003 14:05:52) | |
|
Virukset ovat varmaan eliöryhmänä ihmistä vanhempia. Eivät kuitenkaan (itseään monimutkaisempia) tumallisia soluja vanhempia - viruksethan ovat loisia, joita ei voi tietenkään kehittyä ennen kuin isäntäeläin on olemassa...
Samasta syystä ihmisten viruslajien täytyy tietenkin olla ihmistä nuorempia eliölajeja.
Tässähän se "kehityksen" illuusio juuri onkin: kovin helposti kuvitellaan, että ihmisen täytyy olla uusin ja "kehittynein" koska ihmisellä on - ainakin omasta mielestään - eniten "älliä". Mutta ei evoluutio niin toimi. Se haarautuu suuntaan jos toiseenkinkin, sattumanvaraisesti. Ihmistyyppinen älykkyys on vain yksi lukemattomista kehityssuunnista, eikä ilmeisestikään edes kovinkaan "onnistunut", koska tällaisia eliölajeja on selvinnyt hengissä yksi ainoa, eivätkä senkään selviämismahdollisuudet vaikuta kovin hyviltä.
Vaikkei ihminen eliölajina kovin vanha olekaan, niin tuoreempia syntyy jatkuvasti. Nuo uudet viruslajit ovat ilmeisin esimerkki, mutta veikkaisin että esimerkiksi kovakuoriaisrintamalla esiintyy sielläkin uusien lajien syntymistä.
Mutta uusia nisäkäslajeja ja ennen kaikkea kädellisiä ei synnykään sitä tahtia, koska ihminen edustaa ja dominoi tätä korkeimmalle kehittynyttä lajiryhmää niin kuin suvereeni iitsevaltias ja diktaattori vain voi ja lopulta auringon palaessa loppuun jättää hyvin palvelleen planeettansa ja sitä kansoittaneet eliölajinsa oman onnensa nojaan selviytymään planeetan kuolinkamppailusta omin päin parhaaksi katsomallaan tavalla rajoittuneen älyllisen kapasiteettinsa turvin ja sitähän voi arvata kuinka siinä lopulta käy: vain sitkeimmät pienet mikrobit jäävät henkiin ja jatkaa kituuttavat elämäänsä evoluution oravanpyörässä. | |
Mutta uusia nisäkäslajeja ja ennen kaikkea kädellisiä ei synnykään sitä tahtia, koska ihminen edustaa ja dominoi tätä korkeimmalle kehittynyttä lajiryhmää niin kuin suvereeni iitsevaltias ja diktaattori vain voi
Ihminen on tietysti täysin väärä taho arvioimaan, mikä maapallon eliöryhmistä pitäisi arvottaa ja miten. NYthän me määrittelemme "korkeimmalle kehittyneen" suunnilleen niin, että se tarkoittaa "länsimaisen kulttuurin ihmistä". JOku toinen taho voisi pitää kovakuoriaisia, esimerkiksi, paljon korkeammalle kehittyneenä. Eläinlajien määrästä kovakuoriaisia lienee muistaakseni noin kolmannes ja maapallon koko biomassastakin melkoinen prosentti.
ja lopulta auringon palaessa loppuun jättää hyvin palvelleen planeettansa ja sitä kansoittaneet eliölajinsa oman onnensa nojaan
Meinaatko, että ihminen selviää noin pitkälle? Tuossa on vielä sentään muutama miljardi vuotta odotettavana, ja ennen auringon loppuun palamista vielä heliumflash ja punainen jättiläisvaihe...
Eivätkä maapallon valtalajit ole yleensä kovinkaan montaa miljoonaa vuotta jaksaneet kekkaloida. Eiköhän nisäkkäille, ihminen mukaan lukien, käy suunnilleen samaan tapaan kuin trilobiiteille ja dinosauruksille: valtakausi päättyy ja tilalle kehittyy lajeja jostakin aivan toisesta eliöryhmästä jota kukaan tällä hetkellä ei voisi kuvitellakaan Maan perijöiksi.
Mutta se on tulevien sukupolvien ongelma, ei meidän. Nyt voimme tietysti pohdiskella missä määrin musiikin "kehitys" - tai, jos halutaan käyttää neutraalimpaa sanaa, muuttuminen - mahtaa rinnastua evoluutioon.
Ehkä siten, että tämän hetken perspektiivistä on perin paha sanoa, mitkä asiat, tyylit tai ominaisuudet vaikuttavat tulevien vuosisatojen silmissä arvokkailta ja muistamisen arvoisilta.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
