Bänditoiminta ›

Riippuu aika lailla siitäkin, että minkä bändin treenit on kyseessä. Nyhväyspoppia soittaessa ei muutenkaan hirveesti riehuta. Edes keikalla. Vaihtoehtokaaosrok-bändini harjoituksissa kyllä annetaan kaikkemme. Kieliä ja rumpuja sitten kuluukin aika tiuhaan tahtiin.

Riippuu meiningistä. Ei meillä ole ainakaan koskaan niin että yksi on ihan liekeissä, ja muut on puolikkaita. Menee jotenkin hmmm.... telepaattisesti. Sillä saa meininkiä, kun ottaa nauhalle (yleensä).
 
Minua henk.koht viduttaa, kun jotkut olettaa että naaman vääntely/heiluminen on merkki meiningistä. Itse olen aika ilmeetön, ja en heilu kauheasti. Silti voin olla "silent riot" kuosissa.
 
Se on taas sääli, kun otetaan kolikon toinen puoli, eli tyypit jotka eivät vältämättä jaksa kauheasti soitosta innostua, ja heiluvat kuin mitkäkin henkat ja hankit...SItten idiootit luulee että "wow vähän on äijä messissä, ihan helvetin kovaa kamaa".
 
Jos nyt mitään mistään tajuaa, niin kyllähän sen kuulee kun bändi diggaa. Itse en pääse "transsiin" heilumalla. Se vie multa keskittymistä. Noh, toiset vapautuu fyysisesti, ja toiset henkisesti. Ei sen kummempaa.

Noh, toiset vapautuu fyysisesti, ja toiset henkisesti. Ei sen kummempaa.
 
"Free your mind and your ass will follow", noin se ainakin mulla menee. Ja sitä ei saa aikaan mikään muu kuin musiikki.

Hm. Laulajalla taitaa olla tekniikassa vikaa - mitäs teette sitten jos on vaikka 20 keikkaa perättäisinä päivinä?
:-)
 
Sopeudutaan. Keikat keikkoina ja treenit treeneinä. Tekniikkaviasta ei ole kysymys, vaan siitä, että ääntä säästetään mahdollisuuksien mukaan. Jos keikkapäivää edeltää toinen keikkapäivä, niin silloin solisti huolehtii parhaaksi katsomallaan tavalla siitä, että on laulukunnossa myös seuraavana päivänä.