 Mika Antero
01.11.2003 13:53:13 | |
|---|
Lisäksi tietysti vielä ainakin Howlin' Wolf.
Jees, aivan ehdottomasti. Blue Moon toikin jo hänet esiin. Ja tuota jo mainittua Blind Willie Johnsonia hehkutan minäkin, kuten monet tekivät siinä ansiokkaassa pre-war blues -ketjussa. Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
 Blue Moon
02.11.2003 13:53:34 (muokattu 02.11.2003 20:11:16) | |
|---|
Muskotti: Delta on kylläkin mikä tahansa suistoalue esim. niilin suistoalueet tai eufrat ja tigris jokien suistoalueet...
Jep mutta puhuttaessa "delta bluesista" sanalla "delta" ei ole mitään tekemistä Mississippin tai minkään muunkaan joen suistoalueen kanssa, vaan se tarkoittaa tuota Mississippijoen ja highway 51:n muodostamaa "kolmioita" Memphisin paikkeilla. Halusin vain tähdentää viestissäni tuon seikan, jos se vaikka on jollekin epäselvää, mitä se "delta" bluesyhteydessä tarkoittaa.
Isäntä: Delta blues: ---- Blind Willie Johnson
Blind Willie onkin hyvä osoitus erilaisten määritelmien harhaanjohtavuudesta, sillä tämä erinomaisen rajun tyylin omannut heppuhan oli lähtöisin - ei deltalta vaan - Texasista, jossa myös pääasiassa vaikutti, ja levylle tallentuneet otokset ovat pelkästään hengellistä materiaalia, eikä sinällään bluesia ensinkään, kuten jPekka minua aiheellisesti muistutti eräässä aiemmassa keskustelussa. Ehkä BWJ täytyisi määritellä "Texasin kitaragospeliksi" tjsp. :-)
Muddy Waters mulla profiloituu väkisinkin Chicagon suuntaan, vaikka deltayhteys niin Muddyn kuin koko Chicagon saundinkin välillä onkin ilmiselvää niin minulle kuin varmaan kaikille muillekin, joten tarkempi ruotiminen lienee ajanhukkaa. Erinomaisen selvästi saundin muuntuminen "kaupunkimaisemmaksi" käy ilmi vertailemalla Muddyn varhaisia levytyksiä (esim. I Can't Be Satisfied", "Louisiana Blues" jne.) myöhäisempiin (esim. "I'm Ready", "Hoochie Coochie Man", "Mannish Boy" jne).
Jos jonkinlaista "rajun kitarabluesin" lyhyttä oppimäärää itse miettisin, niin kuuntelulista voisi olla vaikka tämän tapainen. Suuntaa antavan kronologisessa järjestyksessä vanhimmasta päästä aloittaen:
Charlie Patton
Tommy Johnson
Son House
Bukka White
Robert Johnson
Arthur Crudup
Lightning Hopkins
John Lee Hooker
Muddy Waters
Howlin' Wolf
Elmore James
Fred McDowell
Hound Dog Taylor
R.L. Burnside
T-Model Ford
Jokainen sitten lisätköön tuohon mieltymystensä mukaisesti. - It's been a long time coming - |
Mika Antero
02.11.2003 14:46:40 | |
|---|
Jokainen sitten lisätköön tuohon mieltymystensä mukaisesti.
Blue Moonin mainio lista vastaa lähes täydellisesti sitä mistä minä tällä hetkellä eniten diggaan... Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
 Mage
03.11.2003 08:50:58 | |
|---|
Chicagon soundin olennainen osa oli sähköistetty huuliharppu ja sitä tukevat kitarat mitkä nousivat Chessin levyjen tavaramerkiksi. Kun vertaa Muddyn Stovallin plantaasilla tehtyjä levytyksiä ja myöhempiä Chessin kappaleita korostuu mielestäni Tuottajien (Dixon ja Chessit) merkitys. Muddyn vahva tulkinta ja verrattain yksinkertainen kitarointi piti oman linjansa loppuun asti mutta miehen ympärille rakennettu yhtye loi lopulliseen muottiinsa tuon legendaarisen chicagon soundin. Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink.
- RL Burnside |
Mage
03.11.2003 10:37:37 | |
|---|
Nyt löyty just tällästä Muddy Waters tyylistä etin. Onko muita saman tyyli edustajia?
Jimmy Rogers
Sonny Boy Williamson II
Little & Big Walter
Otis Spann Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink.
- RL Burnside |
Jimmy Rogers
Sonny Boy Williamson II
Little & Big Walter
Otis Spann
Jimmy Reed ja Billy Boy Arnold. - It's been a long time coming - |
Mage
03.11.2003 12:04:33 | |
|---|
Billy Boy Arnold.
Toi on jäänyt hävettävän vähäiselle kuuntelulle. Pari biisiä taitaa olla joillain kokoelmilla. Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink.
- RL Burnside |
Blue Moon
03.11.2003 14:56:34 | |
|---|
Toi on jäänyt hävettävän vähäiselle kuuntelulle. Pari biisiä taitaa olla joillain kokoelmilla.
Tänään juuri kuuntelin yhtä vanhaa Billy Boyn kokoelmaa, hyvää Chicagon meininkiä.
Lisätäänpä vielä edellisiin muutama nimi, joiden levyillä kuulee huuliharppua & kitaraa:
Junior Wells
Sonny Terry & Brownie McGhee
Slim Harpo
Ja pari vanhempaa mestaria:
Sonny Boy Williamson I
Bill "Jazz" Gillum - It's been a long time coming - |
 Bee-äf
14.11.2003 23:13:45 | |
|---|
Näiden vaikutus valkoiseen rokkiin on valtava - TLC:N R&B-pimut sanoivat jotensakin näin Nirvanasta: Se kuulostaa ihan siltä musiikilta mitä meidän isovanhemmat kuuntelivat... |
 Supernaut
15.11.2003 18:14:15 (muokattu 15.11.2003 18:14:34) | |
|---|
Näiden vaikutus valkoiseen rokkiin on valtava - TLC:N R&B-pimut sanoivat jotensakin näin Nirvanasta: Se kuulostaa ihan siltä musiikilta mitä meidän isovanhemmat kuuntelivat...
Anteeksi kovasti off-topic, mutta mua on tosissaan vaivannut, mitä toi R&B-lyhenne TLC:n yms. yhteydessä tarkottaa. Tuskin se on rhythm & blues, vai? "Life sucks and then you fucking die!" - O. Osbourne |
Blue Moon
15.11.2003 22:15:35 | |
|---|
Anteeksi kovasti off-topic, mutta mua on tosissaan vaivannut, mitä toi R&B-lyhenne TLC:n yms. yhteydessä tarkottaa. Tuskin se on rhythm & blues, vai?
Tästä on ollut juttua aiemminkin, ehkäpä löytyisi haulla.
Lyhyesti:
Eiköhän se tavallaan siihen "rhythm and bluesiin" kumminkin viittaa yleisnimityksenä mustille markkinoille tehdystä musiikista Billboardin levymyyntitilastoissa. Joskus nimi oli "race", "sepia", "rhythm and blues", "soul", "black" ja mites ne aikojen saatossa on mennytkään.
Eli yleisnimitys "mustan yleisön" ostamista levyistä. - It's been a long time coming - |
 jPekka
16.11.2003 20:59:42 | |
|---|
Tästä on ollut juttua aiemminkin, ehkäpä löytyisi haulla.
Erinäisiä kertoja...
Eiköhän se tavallaan siihen "rhythm and bluesiin" kumminkin viittaa yleisnimityksenä mustille markkinoille tehdystä musiikista Billboardin levymyyntitilastoissa. Joskus nimi oli "race", "sepia", "rhythm and blues", "soul", "black" ja mites ne aikojen saatossa on mennytkään.
Eli yleisnimitys "mustan yleisön" ostamista levyistä.
Ni-men-o-maan. Ne olivat nämä englantilaiset kun 60-luvun alussa kuvittelivat kyseen olevan musiikkityylin nimestä, ja sitten kutsuivat r&b:ksi sitä musiikkia mikä oli näkynyt r&b-listoilla 50-luvun lopussa ja vielä 60-luvun alussakin. Yhdysvalloissa termi säilytti alkuperäisen merkityksensä, Euroopassa se sai ihan uuden ja (aikaa myöten) erilaisen.
Eri asia sitten, että naurettavaahan se on esiintyjien tai yleisön (enemmän tai vähemmän tasaisesti ääripäiden välille sijoittuvan) ihonvärin mukaan musiikkia lajitella. Mutta se lienee jenkkien ongelma, ei meidän 8-)
. - SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! |
Bee-äf
17.11.2003 01:13:54 | |
|---|
Eri asia sitten, että naurettavaahan se on esiintyjien tai yleisön (enemmän tai vähemmän tasaisesti ääripäiden välille sijoittuvan) ihonvärin mukaan musiikkia lajitella. Mutta se lienee jenkkien ongelma, ei meidän 8-)
No, ei kai siinä mitään - kyllä se on silleen hyödyllinen lista, että se kertoo mitä jenkkilässä mustat oikeasti kuuntelee.
Monet "mustat" artistit, esmes Chuck Berry, Tina Turner, Jimi Hendrix, Prince jne. ovat olleet oikeastaan pelkästään valkoisten suosikkeja - ei mustat niitä kuunnelleet.
Ja sitten on artisteja jotka juhlii r&b-listalla, muttei mene valtakunnallisesti läpi - tai ehkä 20 v. myöhemmin kun valkoiset tajuaa jutun ; )
Jotkut ovat sitten Superstaroja molemmilla puolilla kuten Michael Jackson.
|
 possum
17.11.2003 13:11:53 (muokattu 17.11.2003 13:12:09) | |
|---|
kolme sanaa: Big Joe Williams |
