Rummut: rumpukamat ›

Tämä groovemestari on ajankohtainen, koska käväisi juuri Claptonin kanssa Suomessa. Nyt lievästi harmittaa, etten päässyt todistamaan tapahtumaa.
 
Tsekkasin Drummerworldista pari videopätkää, joilla Jordan vetää melkoisella antaumuksella. Meriittilista miehellä näkyi olevan pitkä ja nimekäs. Heittäkääpä jotain hyviä levyjä, missä rastapää komppaa. Mulla on Keith Richardsin ja Andrew Strongin levyt. Muita? Entä minkä ikäinen heppu on? Pitäkää tietävät vaikka pikku esitelmä? Kiitos.

Mulla oli vielä vähän aikaa sitte se MD missä oli iso juttu miehestä, mutta kissa pasko sen päälle..
 
Kuitenkin, äijähän on aika tekijä noissa tuotantohommissakin. Tuottanu mm. Alicia Keysiä ja kai Stevie Wonderiakin.
Oon pari pätkää kuullu siltä John Mayerin uudelta, missä Jordan soittaa ja siinä on kyllä hyviä piisejä.

Suosittelen lämpimästi Steve Jordanin The Groove is Here -DVD:tä. Selkeesti paras näkemäni rumpupläjäys. Ainakin F-musiikista pitäis löytyä.
 
E: Ainiin, ja New Orleans-musadokumentti "Make it Funky" kannattaa myös tsekata. Maukasta soittoa ja hyvää meininkiä Jordanilta, ja monelta muulta soittoniekalta.

Tsekkaa James Taylorin(ei se urkuri) Live at the Beacon Theatre dvd!
Jordan setin takana, Jimmy Johnson bassossa, Luis Conte perkat, isot köörit ja biisit on vaan pirun hyviä. Etenkin ton dvd:n muutamassa shufflessa ei vaan oo mitään kysyttävää! Must-osastoa!
 
Kitaristi Ernest Ranglinin Gotcha!-levy kandee tsekata. Kitaravetoista ska ja reggae saundia...ja näissähän Jordan on loistava. Kokonaisuutena ehkä vähän tylsä levy mutta groovea löytyy. Jordan myös laulaa yhden raidan =)
 
Blues Brothersien Made in America on myös hyvä Jordan-lätty. Jostain 70-80-luvun taitteesta. Jordan on varmaan aika nuori sälli siinä.
 
Jordanissa mua kiehtoo se Gadd-tyyppinen yksinkertaisuus mutta hillitön groove. Jordan on vaan enemmän funk. Johtuu ehkä ihon väristä. Tuottajakrediititkin kertoo jotain kaverin asenteesta ja lahjakkuudesta tehdä sitä musaa. Itseasiassa aika täydellinen musiikin ammattilainen!

Lisätä vois vielä John Scofieldin That´s what I´d say, jossa Scofield siis soittaa Ray Charlesin musiikkia. Jordan on levyn tuottaja sekä soittaa settiä.
 
http://www.vervemusicgroup.com/prod … aspx?ob=n&src=art&pid=11242
Itselläni meni kyllä samplejen kuuntelun jälkeen hankintalistalle..
+ drummerworldista löytyy I Dont Need No Doctor kokoversio

Kiitti kiitti kaikille! Täytyypä laittaa hankintaan noita..
 
Scofieldin näytteet kuulostivatkin lupaavalle, vaikka joku biisi ehkä liian hissuttelua minun makuun. Virppasoundi on Jordanilla aivan uskomaton näemmä joka sessiossa, todella läpitunkevan napakka. Muutenkin luonnollisuus huipussaan hänen tekemisissään. Nyt odotellaan tuolta Claptonin rundilta live-matskua, voin kuvitella että toimii.
 
Parhaillaan kopisee "Riskin Antin" cd "Strong" (-93) , en muistanutkaan miten makeeta vääntöä, Jordan siis rummuissa ja T.M Stevens bassossa. Mä voin puolestani suositella sitä, mikäli joltain puuttuu :-)

John Mayer: Heavier things
John Mayer trio: Try
Lightning in a bottle-dvd
Sheryl crow: C'mon C'mon

"Walk between the raindrops", Donald fagenin Nightfly-levyltä.
 
Toi levyhän on muuten tuon raidankin lisäksi ihan loistavuutta.
Setissä Jordanin lisäksi myös esim Porcaro.
Offtopikkia ehkä vähän mut pitää tätäkin suositella.

Jos ns. kitararokkiosasto pienellä jazz höysteellä on sun juttu niin suosittelen Robben Fordin Tiger Walk levyä. Itselle kolahti välittömästi. Tajuton draivi rummuissa läpi albumin...

Pari lisäystä vielä: David Sanbornin Upfront ja Hearsay on hienoja teoksia rummutuksellisesti. The Best Of Blues Brothers -DVD on aivan mahtava sisältäen livepätkiä vanhoista Saturday Night Liveistä ja kiertueelta. Suosittelen!

Chuck Berry -dokumentti "Hail Hail Rock N Roll" vuodelta 1987 on pakko myös mainita. Jordan soittelee siinä Berryn taustabändissä, jonka Keith Richard kokosi. Ilmestynyt vasta dvd:lle.
 
t

Jordanissa mua kiehtoo se Gadd-tyyppinen yksinkertaisuus mutta hillitön groove. Jordan on vaan enemmän funk. Johtuu ehkä ihon väristä.
 
Jäin miettimään tuota, siis ihon väriä. Voiko sillä oikeasti olla jotain merkitystä?
 
Jotenkin tuntuu, että mustat rumpalit ovat tyyliltään enemmän kallellaan jazziin, souliin tai funkiin päin. "Afrikkalaisrotuisilla" taitaa perimältään olla kaikenlainen "rumpukieli" enemmän verissä. Mutta toisaalta, useat (mielestäni) kovimmista grooverumpaleista ovat kuitenkin valkoisia (Porcaro, Keltner, Bonham...) niin, tai mustia (Jordan, Purdie, Motown miehet...) Ovatko valkoihoiset tässä poikkeuksia vai kuinka? Vinnie Colaiuta oli aikoinaan varma, ettei valkoisella ole Stingin bändiin Omar Hakimin ja Manu Katchen jälkeen mitään asiaa, mutta kuinkas kävikään? Anssi Nykänenkin on omimmillaan funkin ja soulin parissa, siis "mustanmusan", vaikka mies on vitivalkoinen ja syö ruisleipää :) Entäs puhtaat hevi/metallirumpalit, löytyykö niiden keskuudesta montaa tummaihoista? Minusta metallimusiikki ei kyllä ole mikään afrikkalaisperäinen, sen paremmin kuin afroamerikkalainenkaan juttu.
 
Edit. Tämmöisenkin lauseen olen jostain lukenut: "Chad Smith - paras valkoinen funk-rumpali".
 
Mitäs tuumaatte?

Entäs puhtaat hevi/metallirumpalit, löytyykö niiden keskuudesta montaa tummaihoista?
 
Ainakin Suffocationin Mike Smith.
 
http://www.metalupdate.com/img/suffocation_photo.jpg

Tämmöisenkin lauseen olen jostain lukenut: "Chad Smith - paras valkoinen funk-rumpali". Mitäs tuumaatte?
 
Tuumaan, että Chad on hitusen enemmän rock kuin funk, vaikken herran soitantaa ole kuullutkaan RHCP:n ulkopuolella.

Tuumaan, että Chad on hitusen enemmän rock kuin funk, vaikken herran soitantaa ole kuullutkaan RHCP:n ulkopuolella.
 
Juu, ei Chad mielestani ole kovinkan funky vaikka tavallaan funkkia soittaakin.
 
Hyvia valkoisia funk-rumpaleita on mielestani ainakin Andy Newmark ja David Garibaldi.

The Fabulous T-birds-High Water
 
Buddy Guy-Bring 'em in
 
The Bob Marley all-star tribute-One love DVD
 
Keith Richards and the x-pensive winos-Live at the Hollywood Palladium December 15,1988 DVD

Ja sitten on tietysti tämä: http://www.yamaha.com/yamahavgn/CDA … 53D2751%2526CTID%253D211900,00.html

Steve Jordan vetää hillittömällä groovella, yks mun sen soittamista suosikkibiiseistä on Pretendersien "Don't Get Me Wrong" vuodelta 1986, kyllä svengaa! Sitten vähän toisesta genrestä levyhyllystä löytyy kitaristi Steve Khanin Eyewitness-bändin jazzfuusiolevy Blades vuodelta 1982, komppiryhmä Steve Jordan rummut, Anthony Jackson basso ja Manolo Badrena perkussiot. Toimii!

70-luvun lopulta studiokitaristi David Spinozzan eka soololevy. Mukana myös Rick Marotta.