Laulaminen ›

Olen vasta viisikymppisenä alkanut enempi soittamaan kitaraa ja säestämään sitä laulamalla. Olen aina miettinyt että laulanko oikealla nuotilla, esim. ennen karaokessa.
Siis en ole miettinyt mistä se oikea nuotti lähtee ja sopiiko se säestykseen. Eli muistaako nuotin oikein, ja onko sävellaji sopiva omaan lauluun. Mutta kitaraa soittaessa olen testannut (varmaan satoja kertoja) että sopiiko laulamani sävel nuottien sekä sointujen säveliin. Sävelet katson otelaudasta, (lunttilapulla). Tähän mennessä ei liene ole mennyt väärin vielä kertaakaan, samoin kun soittaa esim. C-soinnun ja laulaa C:een, kuulostaa se usein hienolta kun tuntuu että äänet "sulaa" toisiinsa ja resonoi kivasti.
En mielestäni ole kovin musikaalinen, koulussa seitsemän numero. Sitten en enää viitsinyt lainkaan laulaa ja vitonen. Kai siis laulamiseni perustuu enemmän matkimiseen.
Viime viikonloppuna säädin kitarani reilusti alavireeseen ja lauloin tuttuja kappaleita. Taas osui nuotit kummasti kohilleen, vireessä olevalla toisella kitaralla
automaattisesti piti nostaa ääntään taas siihen sopivaksi.
Sitten esim. kappale EVA on minulla kaksilla nuoteilla: toinen lähtee DM:sta ja laulu alkaa d:stä.
Toinen EVA alkaa EM:sta ja laulu lähtee ylempää eli e:stä. Siis eikö EM ole oktaavia alempi sointu kuin DM kun soitetaan otelaudan alasoinnuilla.
Siis olen hyvin iloinen että jotenkin luontaisesti ääni hakeutuu oikeaan korkeuteen säestyksen mukaan. Tämä ei varmaankaan juurikaan vaadi nuottikorvaa vaan perustuu siihen että minäkin olen vuosien varrella paljon itsekseni laulanut, esim. automatkoilla.
Mutta tästä on harrastusta hyvä jatkaa, vielä kun saisi äänenvärin kohdilleen sekä soittamisessa rytmin, niin vot. Päälle paljon rutiinia, etenkin soittamiseen.
 
Olen sitä mieltä että ihminen oppii mitä vaan kun tarpeeksi on kiinnostusta. Minä taas innostuin lisää tästä harrastuksesta kun huomasin että ääni hakee oikean sävelen säestyksen mukaan. SIIS TÄMÄ OLI MINULLE IHAN UUTTA:

Olen vasta viisikymppisenä alkanut enempi soittamaan kitaraa ja säestämään sitä laulamalla.
 
Soitto ja laulu ovat hyviä harrastuksia.

Sitten esim. kappale EVA on minulla kaksilla nuoteilla: toinen lähtee DM:sta ja laulu alkaa d:stä.
Toinen EVA alkaa EM:sta ja laulu lähtee ylempää eli e:stä. Siis eikö EM ole oktaavia alempi sointu kuin DM kun soitetaan otelaudan alasoinnuilla.
 
Ei se ole; vaikka kitarassa hypätään lähes oktaavi alemmas, niin todellisuudessa sävellaji nousee yhden kokosävelaskeleen ylemmäs. Se on aivan eri asia.
 
Itse asiassa: jos mennään alaspäin kitaralla Dm:sta Em:iin, niin hyppy on pieni septimi.
 
Havaintosi ovat muutoin oikeita ja todellisia. Kaikki nuo mainitsemasi asiat ovat sitä samaa nuottikorvaa. Voit olla iloinen, nimittäin monet eivät kuule laisinkaan että missä se oikea sävelkorkeus milloinkin on.

Niin, kun en osaa tuota musiikin teoriaa. Opiskelen aina sillon, kun siltä alkaa tuntua. Kun ei siitäkään ihan väkisin oikein mitään tule.
Oletin vaan että Tuo Eva kappale, kun EM- versiossa melodia alkaa sävelaskeleen ylempää,olisiko parempi myös säestää oktaavia ylempää. Itse yleensä soitan soinnut sen mukaan, mikä on helpointa, sekä mikä sopii parhaiten.
Esim: EXODUS: siinä soitan Eb:n kolmosnauhalta alkaen, ja reissumies ja kissa tuntuu kivemmalta kun soittaa 8:sta D;G;B ja 11:sta E:n.
Sitten vielä kysyisin laulamisesta. Ihminen muistaa valtavan määrän laulun säveliä. Mistä se johtuu?? Eli onko niin, että kun laulussa on joku tietty sävellaji, sekä tietty melodia, niin silloin kun tietää muutamat perussävelet, on melkein pakko laulaa määrätyllä nuotilla että laulu kuulostaa musiikilta, eikä riitasoinnuilta?
Siis eihän muuten kai voisi muistaa ulkoa jopa satoja kappaleita, joita on ehkä kuullutkin viimeksi, ehkä 30 vuotta sitten.
Tällä en suinkaan tarkoita itseäni, vaan laulamisesta kiinnostuneita yleensä. Mutta esim. "vanhoja poikia" kappaleessa on kohta, jonka Junnu laulaa korkealta, minä ehkä lauloin väärin ja alempaa, tai sitten sen voi laulaa molemmin sävelin. (Korjasin kyllä oman lauluni).
Siis tällä tahdon sanoa, eli kysyä, että musiikissa liene on tietyt säännöt, joita varmaan alan vielä opiskella, kunhan harrastukseni etenee.
Paljon on myös kappaleita, joiden melodiaa ei muista, mutta kun alusta saa kiinni, tulee se mieleen, eli meneekö se joidenkin tiettyjen sääntöjen mukaan, joidenkin perussävelten kautta?
Samoin kiinnostaa, miten eri soinnut sopivat eri sävelille. Nämä vanhan miehen alkeelliset kysymykset kai kuuluisivat tuonne aloittelijoiden palstalle, mutta siellä ei ole laulua eritelty erikseen, vaikka onhan tässä jo musiikin teoriaakin mukana.
Jos joku osaisi kertoa hyvän ja selkeän oppikirjan, missä asiat on helposti ymmärrettävissä, niin olisin kiitollinen.

Oletin vaan että Tuo Eva kappale, kun EM- versiossa melodia alkaa sävelaskeleen ylempää,olisiko parempi myös säestää oktaavia ylempää. Itse yleensä soitan soinnut sen mukaan, mikä on helpointa, sekä mikä sopii parhaiten.
 
Ei ole tarvista säestää oktaavia ylempää. Tee vain niin kuin on helpointa. Ei sillä ole väliä, että mistä niitä sointuja ottaa.
 
Ihminen muistaa valtavan määrän laulun säveliä. Mistä se johtuu??

...eihän muuten kai voisi muistaa ulkoa jopa satoja kappaleita, joita on ehkä kuullutkin viimeksi, ehkä 30 vuotta sitten...
 
...tällä tahdon sanoa, eli kysyä, että musiikissa liene on tietyt säännöt...
 
...Paljon on myös kappaleita, joiden melodiaa ei muista, mutta kun alusta saa kiinni, tulee se mieleen, eli meneekö se joidenkin tiettyjen sääntöjen mukaan, joidenkin perussävelten kautta?
 
Hmm, "säännöt" ovat muovautuneet käytännön kautta. Teoria = hyväksi havaitut käytännöt. Viime kädessä on kuitenkin kysymyksessä jokaisen omakohtainen käsitys siitä, mikä kuulostaa hyvälle. Nämä käsitykset ovat kuitenkin eri ihmisten kesken hämmästyttävän samanlaisia, jolloin näistä havainnoista voidaan johtaa teoria.
 
Muistaminen: periaatteessa ihmisen muistikapasiteetti on ääretön. Muistaminen on sitä, että hermoston synaptisiin liitoksiin jää eräänlainen merkki, kun hermoimpulssi kulkee sen lävitse. Merkki vahvistuu, kun impulssi kulkee sen kautta uudestaan. Toisaalta, mitä useampia reittejä hermoverkostossa kullekin hermoimpulssille matkalla aivoihin ja takaisin on olemassa, sitä varmemmin impulssin laukaiseva ärsyke johtaa muistamiseen.
 
Ja jotta niitä reittejä syntyisi mahdollisimman monta, on motorisen suorituksen lisäksi otettava käyttöön ihmisen psyko-fyysisyyden kaikki osa-alueet, kuten vaikkapa tunteet. Ihminen muistaa tunteillaan; musiikki herättää ihmisessä tunteita ja mielikuvia, jotka menevät tajuntaan lähes suoraan tietoisuuden ohitse. Tunteiden ja mielikuvien ansiosta on mahdollista muistaa rajattomasti biisejä.
 
Sanakirjakin on mahdollista oppia ulkoa, jos pystyy liittämään jokaiseen sanaan jonkin mielikuvan tai tunteen.
 
Tietysti teoriaopinnot auttavat muistamaan kappaleita, koska saa taas uuden työkalun (= hermoverkon osa-alueen) muistamista auttamaan, eli matemaattisen älyn / käsitteellisen ajattelun.
 
Samoin kiinnostaa, miten eri soinnut sopivat eri sävelille.
 
Olemassa oleva melodia voidaan soinnuttaa, tai sitten voidaan keksiä uusi melodia olemassa oleviin sointuihin. Siihen on olemassa monta tapaa.
 
Tämä on laaja aihe, mutta perusjuttu voisi olla se, että melodian pitkien äänten tulee olla kolmisoinnun ääniä. Jos sävellaji on C -duuri, ja melodiaääni on vaikka e, niin soinnuksi voisi käydä C, Am tai Em.
 
Jos joku osaisi kertoa hyvän ja selkeän oppikirjan, missä asiat on helposti ymmärrettävissä, niin olisin kiitollinen.
 
Paras suomenkielinen - ja muutenkin paras - on sellainen kirja kuin "Tohtori Toonika", tekijöinä Veli-Matti Halkosalmi ja Pasi Heikkilä. Se alkaa aivan alkeista, ja päättyy sille tasolle mikä riittää useimmille harrastajille.

Tilasin "Tohtori toonikan". Kai sama kirja? Tarkoitettu 10-15 vuotiaille oppikirjaksi musiikkiin. Jos näin niin varmaan hyvä minulle (Markku 51-vee)... :)) Minusta kun musiikin oppikirjat ovat joko liian yksinkertaisia, tahi sitten liian vaikeaselkoisia. Nuotit, ylennys ja alennusmerkit tunnen, mutta sitten nämä septimit, kvintit ym. menee yli hilseen ja tuskastuneena käännän sivua. Samoin sointujen kanssa, vaikka jonkun juurisävelen xxx nuotti, se kun voi olla mihin päin vain.
Eli jotain jo osaan, pitäisi vaan saada selkeyttä, esim. käsite sävellaji on hepreaa, kuten duuri ja mollikin. Vai onko duuri ja molli juuri nämä sävellajit?
Saas nähdä, opinko tästä kirjasta jotain uutta. Ilo on kuitenkin ollut huomata, että eri sointuja alkaa jo olla päässä aika läjä, sekä tämä: http://www.all-guitar-chords.com/index.php?ch=C&mm=&v=3 on mainio linkki, josta on helppo hakea tarvittaessa uusia sointuja ja eri variaatioita.