Klassinen ›

Se kai on tämän topicin tarkoitus?
 
Makuasioista kiistely? No kyllä se mulle käy. Ajattelin vaan ettei menis turhaksi tappeluksi.

Ehkä mä mainitsin näitä tyyppejä myös sen takia, että yleensä usein nämä merkittävät kivijalat jää jälkeensä tulleiden legendojen varjoon, joiden olemassaolo on mun mielestä kuitenkin näistä hahmoista riippuvainen. (Bachin Palestrinasta, Stravinskyn Rimsky-Korsakoffista jne..)
 
Totta, monesti se joka jonkun uuden jutun on oikeesti ekana hoksannut jää sitten maineikkaampien myöhempien kollegojensa varjoon. Tietysti voi olla niinkin, että vasta joku muu kuin jutun keksijä osaa kehittää sen täyteen loistoonsa. Eihän esim. Debussykään impressionismia musiikissa "keksinyt", vaikka hänet ja Ravel sen tyylin kohdalla useimmiten mainitaankin.

Onhan se Shöpäänkin aika merkittävä.
Tsekatkaahan esim. Tristesse (Chopin Etude E Op 10 No 3) tai
Chopin's Nocturne In E-Flat Major, Op.9 No.2

http://solomonsmusic.net/WagHit.htm
 
Jos tähän tekstiin on uskominen, Wagner on ylivoimaisesti kaikkien aikojen merkittävin säveltäjä. Hitlerin fiksaatio häneen oli niin suurta että hän koitti tehdä oopperan...

jokseenkin älytön kysymys!ja täysin tarpeeton.

http://solomonsmusic.net/WagHit.htm
 
Jos tähän tekstiin on uskominen, Wagner on ylivoimaisesti kaikkien aikojen merkittävin säveltäjä. Hitlerin fiksaatio häneen oli niin suurta että hän koitti tehdä oopperan...
 
Ei kylläkään varmasti puhtaasti musiikillisilta aspekteilta katsottuna pelkästään ajatellen jo sitä kuinka niin sairas ja julma ihminen kuin Hitler saattoi olla wagnerin suuri ihailija, mutta ehkei hän musiikista tai oopperasta juuri mitään tajunnutkaan pääasia että puitteet jossa sitä esitettiin olivat suureelliset ja tukivat hänen sairaita ideoitaan arjalaisen rodun ylivertaisuudesta muihin nähden, Ja pakkohan se on myös todeta ettei Wagnerilla ollut sellaista moniupuolisuutta säveltäjänä kuin tunnetuilla klassisilla mestareilla, jotka kirjoittivat merkittäviä teoksia kaikilla säveltaiteen osa-aluieilla, vaikkkin joskus huonolla taloudellisella menestyksellä ja tuhllaten tuntemattomiksi jääneisiin oopperoihin paljon musiikillisesti huomattavaa materiaalia ja enemmän ihanaa musiikkia kuin mihin maailma ehtii tutustua kuten on murheellisesti huomautettu yhtyen tähän toteamksen omalta kohdaltani täysin aillä poikkeuksella että minulla olisi kyllä aikaa jos olisi vain kyseiset teokset, joihin lauseessa viitataan ettei tarvitsisi tyyttyä pelkän teosluetteloiden selalemiseen ja tuotannon arvon arvioimiseen mutu tai biografien kirjoitusten pohjalta, sillä niistäkin löytyy paljon näkemyksellisiä eroavaisuuksia tai suoranaisia arviontivirheitä suuntaan tai toiseen joko vähättelevässä tai muussa mielessä, mutta jotkut säveltäjät ketakaikkiaan vain ovat niin kiinostavia, että näiden tuotannon yksittäisten teosten yksittäisten osienkin kanssa vietetty aika ei valu hukkaan vaan niide parin saattaa palata kerta toisensa jälkeen entistäkin lumoutuneempana ja kokemusta viisaampana taiteilijan musiikkia kohtaan

Vivaldi. Melkein vois aloittaa viulun soittamisen harjoittelun Vivaldin sävellysten takia...

Wagnerhan oli tunnetusti antisemitisti, joten ei ihme että Hitler häntä ihaili. Aatu-setähän muokkasi useammankin saksalaistaiteilijan/filosofin ajatuksia "itselleen mieluisammiksi", kuten Nietzschen yli-ihmisyyskäsitettä.
 
Mutta asiaan... en lähde puhumaan siitä kuka on "oikeasti ollut historiamme merkittävin säveltäjä", sillä se ei ole edes varsinaisesti mielipideasia vaan asia joka pitää tutkimalla saada selville. Mutta sanoisin että itselleni henkilökohtaisesti merkittävimpiä säveltäjiä ovat: J. S. Bach, Igor Stravinski, Erik Satie, Claude Debussy, Philip Glass, Armas Järnefelt, Jean Sibelius, Arvo Pärt ja monet muut.. Bach on ylivoimasena ykkösenä. Hänen vaikutustaan minuun en osaa edes kuvailla, hänen musiikissaan vain on sitä jotain.

Wagnerhan oli tunnetusti antisemitisti, joten ei ihme että Hitler häntä ihaili. Aatu-setähän muokkasi useammankin saksalaistaiteilijan/filosofin ajatuksia "itselleen mieluisammiksi", kuten Nietzschen yli-ihmisyyskäsitettä.
 
Mutta asiaan... en lähde puhumaan siitä kuka on "oikeasti ollut historiamme merkittävin säveltäjä", sillä se ei ole edes varsinaisesti mielipideasia vaan asia joka pitää tutkimalla saada selville. Mutta sanoisin että itselleni henkilökohtaisesti merkittävimpiä säveltäjiä ovat: J. S. Bach, Igor Stravinski, Erik Satie, Claude Debussy, Philip Glass, Armas Järnefelt, Jean Sibelius, Arvo Pärt ja monet muut.. Bach on ylivoimasena ykkösenä. Hänen vaikutustaan minuun en osaa edes kuvailla, hänen musiikissaan vain on sitä jotain.
 
Tarkoitetaanko sillä teknistä taitoa vai kyetäänkö objektivoitu tunne, jonka säveltäjä on musiikkiinsa ladannut, jotenkin mittaamaan?

Ehdottomasti Mozart. Eihän tästä oo mitään järkeä keskustella, ku on vaan yks vastaus?!?

Ehdottomasti Mozart. Eihän tästä oo mitään järkeä keskustella, ku on vaan yks vastaus?!?

Niin, Bachia ei kukaan ole kyennyt vieläkään lyömään.

Kertokaa että mikä siinä Bachissa on niin jumalattoman uskomatonta, mulle ei ole ikinä auennut. Oma analyysini syistä on se, että A) Bach on valitettavasti niin häikäilemättömän kopioitu säveltäjä että olen kuullut kaikki Bachin jutut muiden kappaleissa ennen kuin olen kuullut Bachin alkuperäisiä, ja B) koska en ole kuullut musiikkia oikeassa kontekstissä, ts. verrattuna aiempiin säveltäjiin niin harppaus ei ole korvissani niin selkeä.
 
MUTTA haluaisin korostaa että eräiden muiden barokkisäveltäjien musiikki toimii mulle huomattavasti paremmin ilman että sitä tarvitsee ajatella jossain erillisessä viitekehyksessä. Bachin musan kanssa näin ei ole ikinä oikein käynyt.
 
Merkittävimmäksi säveltäjäksi sanoisin silti JSB:n, olen siitä mitä mieltä olen.

Kertokaa että mikä siinä Bachissa on niin jumalattoman uskomatonta, mulle ei ole ikinä auennut.

Eihän noita voi selittää. Musiikista joko diggaa tai ei. Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Yleensäkin musiikista puhuminen sanoin on aina hyvin vajavaista.

Samoin esim. suhtaudun hyvin varauksella "suosituksiin", koska usein ne eivät mene kohdalleen. Se mikä on jonkun mielestä nerokasta, on jonkun mielestä pitkästyttävää. Ei ketään voi käskeä diggaamaan tietystä musasta, vaikka netissä ja joissain kritiikeissä niin yritetääkin.

Jos nyt yrittäisi sanoa että Bachin musiikki on mun korvassa hyvin puhdasta ja se kuvio mikä siitä syntyy on hyvin ehyt. Sinänsähän on tavallaan vähän kummallista ja konservatiivista sanoa Bachin olevan merkittävin säveltäjä, mutta niin se mun mielestä on. Vois provokaationa heittää että pelkästään Brandenburgilaisissa on suurin osa nykyään käytettävistä melodioista jossain muodossa ja sieltä voi vieläkin ammentaa uutta.

Eihän noita voi selittää. Musiikista joko diggaa tai ei. Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Yleensäkin musiikista puhuminen sanoin on aina hyvin vajavaista.

Samoin esim. suhtaudun hyvin varauksella "suosituksiin", koska usein ne eivät mene kohdalleen. Se mikä on jonkun mielestä nerokasta, on jonkun mielestä pitkästyttävää. Ei ketään voi käskeä diggaamaan tietystä musasta, vaikka netissä ja joissain kritiikeissä niin yritetääkin.
 
Lähinnä tarkotan että mitkä biisit ja keiden esittäminä ovat olleet sellaisia "aa, nyt ymmärrän" -tyyppisiä korvanaukaisijoita. Lisäksi mihin erityisesti kannattaa suosittelijan mielestä kiinnittää huomiota? Totta kai Bach olisi auennut mulle jos olisi, enkä olisi tässä kyselemässä tyhmiä, mutta on täysin mahdollista että multa on vaan jäänyt hyvät versiot kuulematta.

Jos nyt yrittäisi sanoa että Bachin musiikki on mun korvassa hyvin puhdasta ja se kuvio mikä siitä syntyy on hyvin ehyt. Sinänsähän on tavallaan vähän kummallista ja konservatiivista sanoa Bachin olevan merkittävin säveltäjä, mutta niin se mun mielestä on. Vois provokaationa heittää että pelkästään Brandenburgilaisissa on suurin osa nykyään käytettävistä melodioista jossain muodossa ja sieltä voi vieläkin ammentaa uutta.
 
Siis on se joo hyvin puhdasta ja ehyttä (toisaalta juuri sen takia että se on ollut se kaiken lähtökohta - esikuva on yleensä se mihin kaikkea verrataan, se, joka määrittää estetiikan johon muut pyrkivät), mutta mulle se on aina ollut vähän sillee liukuhihnakamaa. Erinomaisen taitavan ja kekseliään säveltäjän liukuhihnakamaa. Joskus surkuttelinkin sitä että Bach on joutunut tekemään niin paljon käyttömusaa, veikkaan että pienemmällä teosmäärällä kappaleet olisivat paljon työstetympiä.
 
Nimenomaan tuo viimeinen lauseesi on se mikä mua hiukan surettaakin Bachin kohdalla, se että se on niin törkeän kupattu säveltäjä. Toisaalta voi myös ajatella niin että se on määrännyt koko länsimaisen musiikin suunnan tuotannollaan. Sen vaikutus on niin hillitön että kyllä se vaan on se merkittävin äijä. Ei subjektiivisesti, vaan objektiivisesti ajateltuna. Sen musa ei vaan paljon yllätä mua, tulee sellainen "nonnii, näinhän tän pitikin mennä" -fiilis. Ihmetyttää tietysti, mutta ei paljon yllätä.

Oma analyysini syistä on se, että A) Bach on valitettavasti niin häikäilemättömän kopioitu säveltäjä että olen kuullut kaikki Bachin jutut muiden kappaleissa ennen kuin olen kuullut Bachin alkuperäisiä.
 
poppisbiisit on parhaita, jossa esim. eräs Bachin preludeista soi taustalla..

e: tuli kaksi kertaa sama, vähän sekoilin.

On täysin mahdotonta esittää arvoarvostelmia subjektiivisen saati edes objektiivisen tiedon pohjalta säveltäjänerojen keskinäisestä patemmuudesta ja asettaa ne sen mukaiseen järjestykseen, sillä jokainen heistä oli kuitenkin tunteva taiteilija, joka toi oman lisänsä länsimaisen säveltaiteen aarteistoon, ei kilpaillakseen keskenään anankronologisesti jaetusta tittelistä jonkun esoteerisen makutuomariston mielijohtesta ja huvituksesta, eivätkä he tulisi sitä onnelliseksi vaikka tietäisivät kuinka me jälkipolvet heitä ihailemme, vaan siitä välittömästi hengestä, joka on kulkenut heidän lävitseen kuolemattomia teoksiaan luodessaan, joihin kuuluvat myös musiikillisesti vaikkapa Schubertin monet näyttämöteokset, sekä oopperat; elehtikää kuinka haluatte.

On täysin mahdotonta esittää arvoarvostelmia subjektiivisen saati edes objektiivisen tiedon pohjalta säveltäjänerojen keskinäisestä patemmuudesta ja asettaa ne sen mukaiseen järjestykseen, sillä jokainen heistä oli kuitenkin tunteva taiteilija, joka toi oman lisänsä länsimaisen säveltaiteen aarteistoon, ei kilpaillakseen keskenään anankronologisesti jaetusta tittelistä jonkun esoteerisen makutuomariston mielijohtesta ja huvituksesta, eivätkä he tulisi sitä onnelliseksi vaikka tietäisivät kuinka me jälkipolvet heitä ihailemme, vaan siitä välittömästi hengestä, joka on kulkenut heidän lävitseen kuolemattomia teoksiaan luodessaan, joihin kuuluvat myös musiikillisesti vaikkapa Schubertin monet näyttämöteokset, sekä oopperat; elehtikää kuinka haluatte.
 
No läpälällää. Subjektiivisia arvostelmia voi muodostaa mistä vaan. Saa ihmisellä mielipiteitä olla, oli ne muiden mielestä kuinka vääriä tai hulluja hyvänsä.

No läpälällää. Subjektiivisia arvostelmia voi muodostaa mistä vaan. Saa ihmisellä mielipiteitä olla, oli ne muiden mielestä kuinka vääriä tai hulluja hyvänsä.
 
Mutta ne eivät muodosta objektiivista totuutta, usein vain subjektiiviseen tietoon, omiin tunteisiin, hyvään tai pahaan oloon perustuvan subjektiivisen näkemyksen joka on täysin subjektin tahdon varassa, vaikka tietenkin on näin, että että maailmankin olemassaolo on aina sen langan varassa, mikä on se tajunta, jossa se kulloinkin esittäytyy