Roots ›

Suositelkaa jotain amerikkalaista vanhaa ja tosi rootsia (kuitenkin sähkökitaralla soitettua) bluesia. ei mitään virtuoosi-bluesia (clapton ja srv). Huuliharppua pitää kuulua.
 
Onko tommonen blues muuten delta bluesia?

Suositelkaa jotain amerikkalaista vanhaa (kuitenkin sähkökitaralla soitettua) bluesia. ei mitään virtuoosi-bluesia (clapton ja srv). Huuliharppua pitää kuulua.
 
Täällä on monesti keskusteltu Fat Possum levy-yhtiöstä, se julkaisee just tuollaista tavaraa. Selaile vähän taaksepäin tätä roots-osastoa, alkaa löytyä suosituksia.
 
EDIT:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &o=0&x=8334342312&co=30
 
Ja vielä copy/pastea:
 
"Delta blues syntyi suoraan pelto- ja työlauluista. Se kehittyi nopeasti vapaa-ajan käyttömusiikiksi, jota esitettiin lukuisissa lauantaitanssseissa pitkin plantaaseja. Bluesmiehet esittelivät monia keinoja värittää soittoaan; kielisoittimista taiottiin blues-säveliä liu'uttamalla otelaudalla veitsen terää tai pullon kaulaa; banjisteilta periytyivät erilaiset avoviritykset, joilla kitaristit värittivät modaalisia tulkintojaan. Säilynyt delta blues on ilmaisultaan varsin pelkistettyä: laululinjat ovat maanläheisiä, karkeita, sanoitukset vakavia ja introvertteja, säestys pelkistettyä ja rytmisesti voimakasta."

"Delta blues syntyi suoraan pelto- ja työlauluista. Se kehittyi nopeasti vapaa-ajan käyttömusiikiksi, jota esitettiin lukuisissa lauantaitanssseissa pitkin plantaaseja. ..."
 
Tuo oli varmaankin muualta?
 
Pelto- ja työlaulujen ohella bluesin syntymiseen vaikutti tietysti myöskin länsiafrikkalainen griot-perinne, eurooppalaiset kansanmusiikkityylit ja sellainen Euroopassa yleinen, ajankohtaisia tapahtumia välittävä musiikki, jota Suomessa kutsuttiin arkkiviisuiksi.
 
Bluesin ohellahan rap on saman perinteen lapsi- ja eron tekeminen bluesin ja rapin välille on ennen 60-lukua jokseenkin mahdotonta. Ja jotkut griotien perinteet ovat säilyneet räppäreillä melkein koomisuuteen asti: illan ehtoisan isännän ylistäminen laulussa, oman nimen ja omien saavutusten esittely...

Tuo oli varmaankin muualta?
 
http://wwwedu.oulu.fi/MUKO/LVAKEVA/AFROHIS/blues1.htm
 
Kannattaa tutustua, hyvää tiivistelmää afroamerikkalaisesta musiikista.

Onko tommonen blues muuten delta bluesia?
 
Mielestäni "delta blues" on deltalla tehtyä tai deltalta lähtöisin olevien muusikoiden esittämää bluesia. "Delta" ei viittaa sen kummemmin suoraan bluesin esitystyyliin vaan ainoastaan maantieteeseen. Tunnusomaisia piirteitä deltan bluesista toki löytyy mutta ei tuossa mielessä että siihen välttämättä kuuluisi sähkökitara tai huuliharppu.
 
Tuossa Kenkkusen copypastessahan delta bluesia kuvaillaan deltan country (=maalais) bluesiksi mikä lienee osuva määritelmä siltäkin osin.
 
Delta on kolmion (eli kreikkalaisen d:n eli deltan) muotoinen alue Mississippijoen ja highway 51:n välissä. Ei siis Mississippijoen suisto.
 
Jaa niitä suosituksia? Tuo sähkökitara+huuliharppu yhdistelmä aiheuttaa hieman rajoituksia, sillä mielestäni monet rujoimmista ja mielenkiintoisimmasta esityksistä tehtiin jo ennen sähkökitaran aikakautta mutta ainakin varhaiset Muddy Watersit ja Howlin' Wolfit täyttävät ehtosi.
 
Rootsosaston Pre-war blues - ketju kannattanee myös lukaista läpi, vaikka akustisen merkeissä siinä pääosin mennään. Paljon mainostetun Fat Possumin tallista löytyy tämän päivän alkukantaisimmat ja rupisimmat esitykset.

Mielestäni "delta blues" on deltalla tehtyä tai deltalta lähtöisin olevien muusikoiden esittämää bluesia.
 
Niin munkin mielestä. Delta blues on käsittääkseni näitä 20-30-luvun suuntauksia, eli aivan juuritasoa. Siihen aikaan ei kyllä ainakaan sähkökitaroita käytetty. En nyt oo kyllä ihan varma, mutta kuitenkin..

Niin munkin mielestä. Delta blues on käsittääkseni näitä 20-30-luvun suuntauksia, eli aivan juuritasoa. Siihen aikaan ei kyllä ainakaan sähkökitaroita käytetty. En nyt oo kyllä ihan varma, mutta kuitenkin..
 
Tosin mitäs muuta nää Fat Possumin T-Modelit ja Burnsidet on kuin "sähköistettyä maalaisbluesia deltalta" = "delta bluesia".
 
Määrittelyt täytyy aina ymmärtää vain suuntaa antaviksi, ei miksikään muureiksi, joiden sisään musiikki lokeroidaan.
 
EDIT: Tuosta alkeellisuus / virtuositeetti - asettelusta vielä, että ainakin itse oon kokenut, että tällainen maalaisblues, sähköistetty tai akustinen, saattaa olla äärimmäisen haasteellista soitettavaa, mitenkään modernimpia sankareita vähättelemättä.

Tuosta alkeellisuus / virtuositeetti - asettelusta vielä, että ainakin itse oon kokenut, että tällainen maalaisblues, sähköistetty tai akustinen, saattaa olla äärimmäisen haasteellista soitettavaa, mitenkään modernimpia sankareita vähättelemättä.
 
Tiedän. ja haluunkin just semmosta. en mitään teknistä gary moore shittiä.

Määrittelyt täytyy aina ymmärtää vain suuntaa antaviksi, ei miksikään muureiksi, joiden sisään musiikki lokeroidaan.
 
erittäin hyvin sanottu!
 
EDIT: Tuosta alkeellisuus / virtuositeetti - asettelusta vielä, että ainakin itse oon kokenut, että tällainen maalaisblues, sähköistetty tai akustinen, saattaa olla äärimmäisen haasteellista soitettavaa, mitenkään modernimpia sankareita vähättelemättä.
 
juu, pitää aivan täysin paikkansa. pelkkä tekninen osaaminen on todella yksinkertaista hallita kun vaan treenaa ja treenaa, mutta tuntuma ja fiilis siihen mitä soittaa, onkin sitten paljon hankalampi juttu. vaatii mm. sellaista asiaa mikä jostain syystä väitetään nykyään kakkapuheeksi, eli musiikillista lahjakkuutta.
 
kuten tapaan aina sanoa (ja Muskotti on varmaan kuullut useampaankin kertaan...):
 
Ei se, MITÄ soittaa, vaan se, MITEN soittaa.

Hound Dog Taylor!

Delta blues kitaristit on slide miehiä yleensä. Jos olet kuunnellu bluesia enemmänkin niin kyllä sitä alkaa erottamaan erinlaisia blues tyylejä väkisinkin. Chicago, texas/city, delta ja country blues tyylit kyllä erottaa kuuntemalla.

Delta on kolmion (eli kreikkalaisen d:n eli deltan) muotoinen alue Mississippijoen ja highway 51:n välissä.
 
Delta on kylläkin mikä tahansa suistoalue esim. niilin suistoalueet tai eufrat ja tigris jokien suistoalueet...
 
Jos olet kuunnellu bluesia enemmänkin niin kyllä sitä alkaa erottamaan erinlaisia blues tyylejä väkisinkin.
 
No onkelmana onkin se että en ole.
 
Chicago, texas/city, delta ja country blues tyylit kyllä erottaa kuuntemalla
 
Viittitkö kertoo jotain noista.

Viittitkö kertoo jotain noista.
 
No jos omasta mielestäni parhaimmat kerron:
 
Chicago blues: Buddy Guy
Texas blues: Stevie Ray Vaughan
Country blues: Blind Willie Johnson, John Lee Hooker, Lightning Hopkins
Delta blues: Muddy Waters, Robert Johnson, Son House, Blind Willie Johnson
 
Toki jokaisesta tyylistä löytyy vaikka minkälaista yrittäjää mutta tuossa jotain suuntaa.

Delta blues: Muddy Waters, Robert Johnson, Son House, Blind Willie Johnson
 
Muddyn niputtaminen delta-bluesin alle on kyllä aika harhaanjohtavaa, kun kyse on sentään miehestä, joka oli aikanaan Chicago-soundin luojia ja ehdottomasti arvostetuin bändinjohtaja.
 
Ehtihän Muddy tieten nauhoittaa Alan Lomaxille vähän delta-kamaakin ennen pohjoiseen muuttoaan, mutta miehen uran merkittävin osuus oli kyllä ihan ehtaa Chicagoa.
 
(Vaikka tietysti on totta sekin, että Chicago-soundin todellinen isä on Chessin tuottaja/basisti Willie Dixon.)
 
(Ja asiaankuulumattomana sivuhuomautuksena: tämä viesti on koko kirjallisen urani luultavasti ensimmäinen dokumentti, jossa olen onnistunut kirjoittamaan sanan "Chicago" a) monta kertaa peräkkäin samalla tavalla ja b) oikein. 8-)
.

jPekka:
Muddyn niputtaminen delta-bluesin alle on kyllä aika harhaanjohtavaa, kun kyse on sentään miehestä, joka oli aikanaan Chicago-soundin luojia ja ehdottomasti arvostetuin bändinjohtaja.
 
Ei pitäisi puhua asiosta josta ei tiedä, mutta en malta olla sanomatta: Minusta Muddyn tuotanto ainakin tuonne vuoden -52 kieppeille menee lähes täysin delta-meiningin puolelle. Perustan ajatukseni sille, että soitinvalikoima biiseissä oli yleensä melko minimissä (pelkkä sähkökitara ja basso + huuliharppu hyvin monesti). Ei tietysti niin minimissä kuin niillä "oikeilla" delta-miehillä, esim. Housella, Pattonilla tai Johnsonilla. Tuo yksinkertaisuus luo kuitenkin ainakin minun pienessä päässäni mielikuvan countrybluesista, ja siten myös deltabluesista. Asiallisesti ottaen sinä olet kyllä varmasti oikeassa, mutta minä olen jotenkin pitänyt Chicago-bluesia aina jotenkin enemmän "kitarasoolo-orientoituneena", tai jotain. Minun mielikuvissani Muddy on enemmän maalainen kuin kaupunkilainen.
 
Heh heh, älkää naurako siellä, olen ihan vakavissani. Seuraavaksi voimmekin keskustella siitä mikä on oikeata blackmetallia.

kuten tapaan aina sanoa (ja Muskotti on varmaan kuullut useampaankin kertaan...):
 
Ei se, MITÄ soittaa, vaan se, MITEN soittaa.
 
Kai se totta on mutta nyt haetaankin musaa kuunteluun ei soittoon.
Mulle blues on vaan semmonen taustavaikuttaja kaikessa (ainakin haluaisin. enhän mä oo mikään blues-experttii). Ja joss sitä bluesia soitaa niin pitäähän sitä jotain uutta ja mullistavaa keksiä että mielenkiinto säilyy.

Nyt löyty just tällästä Muddy Waters tyylistä etin. Onko muita saman tyyli edustajia?

Onko muita saman tyyli edustajia?
 
Lightnin' Hopkins? John Lee Hooker? Ihan näitä perusnimiä. Molemmat ovat tehneet sekä sähköistä että akustista tavaraa.
 
EDIT: Johan nuo tulivatkin Isännän viestissä esiin. Täysin turha kirjoitus minulta, taas kerran.

Lightnin' Hopkins? John Lee Hooker? Ihan näitä perusnimiä. Molemmat ovat tehneet sekä sähköistä että akustista tavaraa.
 
Lisäksi tietysti vielä ainakin Howlin' Wolf.
 
.