Yleistä keskustelua musiikista ›

Täälläkin on useasti ollut puhetta soittolistoista, yhden hitin ihmeistä ja muista musiikin rakenteista nykyään.
 
Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Ja mitkä syyt tähän vaikuttivat. Onko kaikki vaan tapahtunut omaa luonnollista tietään vai onko takana markkinavoimat ja yhä suurempien voittojen tavoittelu?

Minä veikkaisin, että kyse on yksinkertaisesti siitä, että musiikista tulee rahaa. Se riittää imemään merkonomeja ja muita kusipäitä lähelleen typerine ideoineen siinä määrin, että kohta jo puhutaan voittojen maksimoinnista ja rajakustannuksista.
 
Musiikista ollaan tekemässä ilmeisesti kulutustavaraa. Musiikki ei saa säilyä pitkään kuuntelukelpoisena, vaan parhaimmillaan keskityttäisiin mymään kuluttajille vain sinkkuja.
 
Ja kyllä, vihaan markkinataloutta ja olen humalassa. Anteeksi.
 
EDIT: No, enhän minä oikeasti pahoillani ole.

Musiikista ollaan tekemässä ilmeisesti kulutustavaraa.
 
Näihän se joo on.
No menee vähän aiheen vierestä, mutta itseäni hämää se ettei nykypäivänä niinkään pysähdytä kuuntelemaan musiikkia uuden teknologian takia (md:t ja muut joita on helppo roudata toisin kun, joskus itse lp jota joutu oikeen seuraan kun kuunteli levyä). Kai tosta jotain sai irti vaikka olikin aika sönkkäystä.

Mut toi on aika pitkälle suuren yleisönkin syytä. Keskivertotallaajan soittimessa ei pitkään pyöri sama levy. Musiikin, niinkun leffojenkin ynnä muiden elinkaaret on lyhentyneet ihan törkeesti. Muinoin nuorena aika, joka kului esim. leffan tulosta teattereihin videon ilmestymiseen asti oli tavattoman pitkä. Nythän ne tulee jo muutaman kuukauden päästä DVD:inä ja videoina ja telkkarista seuraavana vuonna. Sama pätee musiikkiinkin.
 
Tuo on kyllä totta. Joskus pienempänä laskin, että elokuvan tuleminen videolevitykseen kestää n. vuoden ensi-illasta. Nykyisin elokuvaa voi ostaa vielä elokuvan pyöriessä teatterissa.
 
Täytyy myös myöntää, että itsekin odotan moista nopeaa siirtymistä myyntiin, mutta vain tällä kohdalla. Mielestäni yhtyeet saavat tuottaa rauhassa levyjään, sillä kyse on kuitenkin luomisesta. Elokuviakin saa mielestäni tehdä siihen tahtiin, kuin niitä nyt sitten sattuu syntymään, mutta levitykseen ne saisivat tulla mahdollisimman pian.
 
Ja minähän kuuntelen musiikkia halki vuosikymmenien, sekä katselen mielelläni vanhoja elokuvia, kuten Chaplinia ja Hitchcockia.
 
EDIT: los typos

Luulisin että metsään päin lähdettiin kaahaamaan siinä vaiheessa, kun artisteja ja bändejä alettiin tuotteistaa yhä enenevässä määrin. Elvis oli varmaan maailman ensimmäinen rock-brändi jolla tehtiin tolkuttomasti rahaa. Mutta edes eversti Parker ei olisi osannut kuvitella sitä markkinarummun pärinää, joka menestyvien artistien ympärillä nykyään kaikuu. Ehkä MTV on eräs syy, mutta eipä MTV:täkään olisi ilman TV- ja videotekniikan yms. informaationvälityksen kehittymistä.
 
Ja siihen ei tarvitse hakea monimutkaisia syitä, miksi yhden hitin ihmeitä riittää nykyään. Ainoa syy on levy-yhtiöiden rahanhimo ja voitontavoittelu. Jos jokin edes haiskahtaa tai näyttää vähänkin siltä, että tässä on nyt mahdollisuus nyhtää teineiltä ja amiksilta viimeisetkin sentit, niin näin tapahtuu takuulla. Ja helpoiten se tapahtuu juuri tuotteistamisen keinoin. Luonnollisesti myös radiokanavien soittolistat ja muu pakkosyöttö ovat aika merkittävässä osassa. Unohtamatta tietenkään tiettyyn ihmisen kehitysvaiheeseen liittyvää laumaeläinmeininkiä.
 
Julkkiksia ihannoiva mentaliteetti nyky-yhteiskunnassa sekä tiedonvälityksen kehittyminen lienevät puhtaan rahanhimon ohella syitä nykyiseen menoon. Tietenkin syitä löytyy myös kuluttavalta puolelta: Ihmisille tuntuu niin hyvin kelpaavan kaikki paska kauniissa paketissa, ettei levyfirmojen kannata panostaa muuhun kuin esiintyjän ulkonäköön ja musavideoihin. Todellinen taiteellisuus, kapinallisuus ja muut vastaavat arvot ovat hävinneet mainstreamiksi laskettavasta rock- ja popmusiikista aikoja sitten.
 
Tulevaisuus lienee riippumattomien tekijöiden ja pienten levylafkojen käsissä. Ja niin vain on tiedonvälityksen kehittyminenkin kääntymässä megaluokan levyfirmoja vastaan, kun netistä on tulossa yhä tärkeämpi musiikin välityskanava.

Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Njää, täytyy arvioida keskiverto musiikin kuluttajan (ei siis keskivertomusiikin - tai no, niin no) näkökulmasta ensin, että ollaanko sitä ollenkaan väärillä raiteilla, ehkä me, musiikkiin tuommosta average kansalaista tietävämmin, analyyttisemmin sekä kriittisemmin suhtautuvat MNet väet, olemme itse sellaisten raiteiden ääressä, josta junaliikenne on jo lopetettu.. =)
Siinäpä tuota mietiskelyä, taidan tehdä Noirin esimerkkiä noudattaen avauksen...
Ylläolevan saa vapaasti ymmärtää väärin näin Hallo Veenin kunniaksi! Huu! Karkki tahi keppana!
 
Edit typoja vaikken korkannutkaan..

Yrittäisin suhtautua asiaan positiivisesti vaikkei se helppoa olekkaan mediatarjonnasta riippuen. Aina kun yksilö saadaan innostumaan musiikista johtaa se lähes poikkeuksetta elinkautiseen suhteeseen joka jossain vaiheessa saattaa aikaansaada sen että kiinnostutaan musiikista oman tahdon eikä markkinavoimien määräämänä. Se saa siis lopulta aikaan ns. hyvän musiikin myynnin lisäämisen ja tuotannon jatkumiseen.
 
Jos joku voi nimetä jonkun tahon ja haluaa tuottaa sellaista musiikkia jota kukaan ei osta niin antakaa yhteystiedot. Sellaista musiikkia minäkin osaan tehdä.

Jätin tahallani pois kohdan, että ollaanko ylipäätänsä metsässä... mutta mielestäni ainakin piirun verran.
 
Omasta lapsuudestani muistan, että läheskään joka muksu ei kuunnellut musiikkia lainkaan. Nykyään kai siltä ei välty yksikään tenava. Tältä kantilta bisnes on varmasti kasvanut, koska myös vanhempi polvi kuuntelee aktiivisesti... Ilmeisesti rahaa liikkuu siis enemmän kuin koskaan ja pakkohan sen on sanella miten edetään.
 
Vai onko?

Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Lyhyt kommentti joka ei välttämättä edes liity siihen mitä keskustelun aloittaja tarkoitti, mutta sallinette sen tässä vaiheessa perjantai-iltaa:
 
Luultavasti väärille raiteille mentiin silloin kun joku keksi, että laulamisella/soittamisella pystyy ansaitsemaan rahaa. Ja jos laulaa/soittaa sitä mitä ns. suuri yleisö haluaa niin ansaitsee enemmän rahaa. Eli joku luolamies tai muu hassuihin vaatteisiin pukeutunut trubaduuri huomasi, että ei kannata tehdä taidetta vaan kannattaa laulaa niitä lauluja joita tyhmä kansa haluaa kuulla.
 
Lyhyt kommentti päättyy. Anteeksi häiriö.
 
EDIT: ...tu näitä virheitä. Saisiko tänne jonkinlaisen promillemittarin kirjautumisen yhteyteen?

Ennen vanhaan musiikin kuuntelu ja "ymmärtäminen" vaati jonkinlaista paneutumista ja ihan oikeaa kuuntelua. Musiikkibisneksen kaupallistuttua nykyisiin mittasuhteisiinsa keksittiin suunnata musiikkituotanto keskivertoihmiselle, eli helppoa mainstream-shittiä, jota esim. Radio-Nova ja Kiss.fm suoltavat soittolistoiltaan tauotta. Ei tarvitse päätä vaivata asuntolainojen ja vaipanvaihtojen lomassa millään musiikillisilla oivalluksilla.

Onko yhden hitin ihmeistä mitään haittaakaan? Tai siitä että Levy yhtiöt tekee rahaa jollain Britneyn kaltaisilla artisteilla. Mitä haittaa siitä on että ei jakseta tai haluta kuunnella niitä muutamaa "legendaarista" bändiä vaan ostetaan sitä mikä on ns. pinnalla. Jotenki tuntuu että semmoiset ihmiset ja etenki nuoret jotka kuuntelee progea, jatsia tai muuta "ikivanhaa" musiikkia tai jotain muuta sellaista ei muodikasta ja ehkä paskaa niiden jumputusa kuuntelevien mielestä niin näiden ihmisten mielestä tämä nykymeininki mättää. Olen toki itekki sortunut tähän itkuun mutta vitut siitä. Eikö kukaan teistä kukaan salaa kuuntele jotain J.Lo:ta tai Britneytä mutta jossain tilanteessa hauku kyseistä artistia.
 
Pahoittelen jos teksti on jotenkin vaikeasti luettavaa, olen humalassa.
 
t: Isäntä

Listaan nyt tähän virheitä, jotka on musiikkimaailmassa tehty, pahimmuusjärjestyksessä:
 
1. siirryttiin 2000-luvulle
2. siirryttiin 90-luvulle
3. siirryttiin 80-luvulle
4. siirryttiin 70 -luvulle
 
jne.
 
Musiikki on koko ajan, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta menossa kohti paskaa..
 
Kyllä musiikin tuho alkoi 80-luvulla yhden hitin haircut bändien noustessa (siis oikeiden haircut bändien, ei niiden edeltäjien) maailmanmaineeseen.
 
toivon sivalsi pakettiin PROGE. Mitä uutta hyvää on musiikkimaailmassa tapahtunut esim vuoden 1992-jälkeen.
 
Ei..kyllä kovien bändien aika on ohi..Beatlesit ja Rollarit on mennyttä, nykyään on enää kaksi viikkoa tehosoittoa ja ulos..

Ei..kyllä kovien bändien aika on ohi..Beatlesit ja Rollarit on mennyttä, nykyään on enää kaksi viikkoa tehosoittoa ja ulos..
 
Ei kait sentään?

Täälläkin on useasti ollut puhetta soittolistoista, yhden hitin ihmeistä ja muista musiikin rakenteista nykyään.
 
Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Ööö... siinä vaiheessa kun Emil Berliner meni keksimään äänilevyn ja Marconi radion?
 
Noita ilmiöitä on tosin ollut olemassa jo ennen mekanisoidun musiikin syntyäkin. Tietysti tämä globalisaatio on tuonut musiikkibisneksen ääri-ilmiöt tänne Pohjolaankin entistä voimakkaammin, jolloin ne näyttävät uusilta.
 
Ja sitäpaitsi aika ja nostalgia ja historiantiedottomuus ovat suodattaneet musiikinkuluttajien muistista kaiken maailman Fabianit ja Bobby Veet ja muut täysin liiketaloudellisin perustein masinoidut muovitähdet. Onhan se hyvä väittää menneiden aikojen musiikkia vähemmän markkina- ja listahittihakuiseksi, jos jättää huomioimatta menneiden aikojen suunnattomat määrät markkina- ja listahittihakuista musiikkia.
 
Ja kyllähän se useimmilta musiikintuntijoilta kesti vuosia havaita, että joku Beatleskin oli jotakin muuta kuin vain rahan perässä juosten k*stu tähdenlento.
 
.

Eikö kukaan teistä kukaan salaa kuuntele jotain J.Lo:ta tai Britneytä mutta jossain tilanteessa hauku kyseistä artistia.
 
Asialla ei ole alkuperäiseen, hyvään keskustelunavaukseen yhteyttä, mutta ainakaan minä en kuuntele salaa mitään. Julistan avoimesti, jos joku on mielestäni hyvää!

Olen aika lailla noirin kanssa samoilla linjoilla. Yleisesti ottaen minusta tuntuu, että levy-yhtiöissä, radioasemilla ja tv:ssä vaikkuttavat ihmiset eivät enää ole "musiikki-ihmisiä", vaan nimenomaan ekonomeja ja markkinaihmisiä, joille musiikki on vain yksi väline muiden joukossa rahantekoa varten. Etsitään vain toimiva formaatti, lypsetään sillä rahaa niin kauan kun sitä irtoaa ja siirrytään eteenpäin.
 
Toinen asia mikä minua etenkin (valtavirta)medioissa ottaa rankasti päähän on se kuinka pinnallisesti musiikkia nykyään käsitellään. Huomio tuntuu keskittyvän täysin epäoleellisiin asioihin (Kenen kanssa seurustelee, Onko neitsyt vain ei, Kuinka leveä perse, Paljonko levyt myy...) mielummin kuin itse asiaan. (Puhuuko kukaan enää musiikin yhteydessä taiteesta?)
 
Enpä tiedä vastasinko tuossa jo itse kysymykseen, mutta mielestäni metsään mentiin ja mennään aina silloin kuin annetaan kauppallisten intressien määritellä se, mitä itse sisällön täytyy olla. Tästähän formaattiradioissa on nimenomaan kyse: Halutaan suunnata markkinointia tietylle kohderyhmälle ja muokataan vaikka väkisin ohjelmatarjonnasta sellaista joka ärsyttää mahdollisimman pientä osaa tuosta ryhmästä.
 
Ehkä MTV on eräs syy, mutta eipä MTV:täkään olisi ilman TV- ja videotekniikan yms. informaationvälityksen kehittymistä.
 
Millaistakohan tämän päivän musiikkitarjonta olisi jos musiikkivideoita ei koskaan olisi keksitty? Kaikken maailman Britneyt, JLot, Backstreet boyssit ja kumppanit eivät olisi mitään ilman MTV:tä.

Millaistakohan tämän päivän musiikkitarjonta olisi jos musiikkivideoita ei koskaan olisi keksitty? Kaikken maailman Britneyt, JLot, Backstreet boyssit ja kumppanit eivät olisi mitään ilman MTV:tä.
 
Oletko aivan varma että ne ei olis mitään??

Markkinataloudessa asiat oikeuttavat olemassaolonsa myynti- tai kuuntelija- tai katsojaluvuilla. Alan fanaatikkojen mukaan markkinatalous löytää lopulta kaikkien kannalta parhaan vaihtoehdon. Se joka myy eniten on tietysti ihmisten mielestä parasta enemmistölle.
 
Etiikka ja laatu eivät ohjaa tuotteiden kehitystä, vaan markkinat ohjaavat etiikkaa ja laatua. Esimerkiksi tuote ei voi olla eettisesti arveluttava jos se myy, koskapa se on enemmistön hyväksymä (kun on tämä formaatti, kyllä kansa tietää, itsehän ostatte).
 
Viihdeteollisuus on löytänyt parhaan mahdollisen tavan tehdä rahaa. Mikä on homogeeninen, ohjailtavissa oleva, ei liian laatutietoinen, hiukan epävarma, muotivirtauksiin mukaan lähtevä, ryhmäytyvä ihmisjoukko? Teinit.
 
Kenellä on rahaa? Työssäkäyvillä aikuisilla, jotka ovat jo saaneet oman elämänsä järjestykseen = teinien vanhemmat.
 
Eli jos ei nyt ihan suoraan kehtaa painaa rahaa, niin kannattaa ainakin ryhtyä tuottamaan massaviihdettä. Toisaalta, vaikka teinidisko tästä maailmasta poikkeuslailla kiellettäisiinkin, tuskinpa kuitenkaan tyttöarmeijat ryntäisivät levykauppoja Tuomari Nurmion vinyyleistä tyhjentämään.
 
Mutta edes radioon olisi saatava kuri ja ryhti. On sen verran suruisessa kunnossa tuo kulttuurihistoriallisesti rikas mediakanava tänään. Takana ovat kunnian päivät. Kuunnelmia ja humppaa vanhuksille! Rock-musiikkia työtätekevälle kansalle! Laadukasta puheviihdettä keski-ikäisille! Kapinaa ja anarkiaa esiaikuisille! Barrikaadeille Toverit!

Mutta onneksi nämä "oikeat" bändit pysyy pinnalla vuosikymmenten jälkeen. Esim. Purplen tai Metallican ikivanhastakin levystä pyydetään ja maksetaan se kaksikymppiä, mikä mielestäni onkin näiden bändien arvolle täysin oikeutettua. Vai oletteko nähneet jotain 90-luvun hittibändin levyä muualla kuin alennuskorissa?