Yleistä keskustelua musiikista ›

Sopivasti osuupi marraskuun ensimmäiselle päivälle lauantai, eli kaikki sitten vain kekriä viettelem. Kyseessähän on tämä 'muinaissuomalainen joulu', sadonkorjuujuhla, perinnettä parhaimmillaan.
 
Lisätietoa http://www.kolumbus.fi/sagafre/Kekri.html
 
Pätevästi vieläpä ennen pikkujoulukauden alkua ;)

Sopivasti osuupi marraskuun ensimmäiselle päivälle lauantai, eli kaikki sitten vain kekriä viettelem. Kyseessähän on tämä 'muinaissuomalainen joulu', sadonkorjuujuhla, perinnettä parhaimmillaan.
 
Lisätietoa http://www.kolumbus.fi/sagafre/Kekri.html
 
Pätevästi vieläpä ennen pikkujoulukauden alkua ;)
 
Koulussamme oli kekri-viikko tossa taannoin. Ei muuta, mutta oli ihan Hel**tin pahaa ruokaa.
 
Hyvää kekriä vaan.

Kekriaamuna taloon saapui köyripukki, joka oli nurinkäännettyyn turkkiin pukeutunut mies, jolla oli usein pukin sarvet ja nokka. Jos taloa ei vielä köyripukin saapuessa oltu lämmitetty, pukki suutahti ja ryhtyi rikkomaan uunia. Näin hän saattoi tehdä myös silloin, jos hänelle ei heti tarjottu ruokaa, viinaa ja/tai kahvia. Useimmiten köyripukki sai haluamansa heti. Kun sitten köyripukki oli kiertänyt koko kylän, hän oli jo melkoisessa humalassa. Tämä tietysti varmisti osaltaan tulevan vuoden hyvän onnen. Joskus keyripukkeja ja keyrittäriä oli useita, joten humala ja ähky ei ollut aina liiallinen.
 
Oohan mie kerkriä näköjään juhlinu vaikken tiennykkää

Lisätietoa http://www.kolumbus.fi/sagafre/Kekri.html
 
Tuohan oli vielä siistitty versio. Ainakin joissakin päin maata on ollut tapana, että kekripukin tehtäviin kuului maata niin monta talon naista kuin yön aikana kerkesi (ja jaksoi).
 
Mikä selittää sanojen "köyriä" ja "pukki" päätymisen nykyisiin merkityksiinsä.