Rock, pop, alternative ›

Diggasin Gabrielista mielettömästi joskus nuorena...ja kyllä vieläkin iskee sen musa. Tinkimätön ja lahjakas artisti. Mulle on iskenyt ehkä eniten Gabriel 4...se on ehkä niitä vaikeimpia mutta jotenkin nousee niskakarvat pystyyn tuota kuunnellessa. Yllätyksekseni Up kuulosti mun korvaan myös hyvältä. Hienoa että joku vielä tekee tuollaista musaa.
 
Näin on. Lasken edelleen miehen tuotokset progeen noin väljästi otettuna ja sitähän ei koskaan tehdä liikaa...

Tinkimätön ja lahjakas artisti.
 
Ja se laulusoundi. Spiikitkin kuulostaa paremmalta kuin monen laulu.

En ole pahemmin perehtynyt Gabrielin tuotoksiin ja vaiheisiin mutta joku vuosi sitten tulin nauhoittaneeksi telkusta miehen keikan, josta diggailen vieläkin. Taisi olla joku "Secret World"-teemainen rundi tms. Erityisesti jäivät mieleen mm. biisit "Talk To Me" ja "Digging In The Dirt". Ja bändi säväytti; mm. Tony Levin ja Manu Katche sekä oheisvokalistina sikahyväruotoinen ja eteerinen Paula Cole.

Kakkoslevyä tulee myös kuunneltua paljon, vaikkei sitä yleensä kehutakkaan. Mitään hittiä ei levyltä irronnut (ekalla oli Solsbury Hill), mutta mielestäni levy on kokonaisuutena parempi kuin ykkönen. On The Air, D.I.Y. ja varsinkin White Shadow ovat hienoja biisejä. Ja tuotannollisestikin Frippin kuivemmat saundit toimivat paremmin kuin Bob Ezrinin hieman mahtipontiset sävyt ekalla levyllä.
 
Eipä taida kuitenkaan kakkosen biisejä olla tällä tulevalla kokoelmalla?;)
 
Onkos kukaan muuten kuullut näitä Deutsches Albumeita? Sellaiset ovat ilmestyneet sekä kolmosesta että nelosesta.

 
Eipä taida kuitenkaan kakkosen biisejä olla tällä tulevalla kokoelmalla?;)

 
Ohhoh, olinpa väärässä. Tuplacd:ltä löytyy D.I.Y. Tuolla tietoa levystä:
 
http://petergabriel.com/hit/flash/index.html
 
Edelleen odottelen sitä täydellistä B-puoli kokoelmaa harvinaisuuksineen. Esim. sellainen biisi kuin Across The River on upea. Tehty joskus So:n aikoihin Stewart Copelandin ja L.Shankarin kanssa jollekkin soundtrackille.

Kakkoslevyä tulee myös kuunneltua paljon, vaikkei sitä yleensä kehutakkaan. Mitään hittiä ei levyltä irronnut (ekalla oli Solsbury Hill), mutta mielestäni levy on kokonaisuutena parempi kuin ykkönen. On The Air, D.I.Y. ja varsinkin White Shadow ovat hienoja biisejä. Ja tuotannollisestikin Frippin kuivemmat saundit toimivat paremmin kuin Bob Ezrinin hieman mahtipontiset sävyt ekalla levyllä..
 
Mielenkiintoinen kommentti. Itse olen aina suhtautunut kakkoseen vähän sellaisella "ihan kiinnostava, mutta keskeneräiseksi jäänyt albumi" -fiiliksellä. Ehkä Fripp haki sellaista enemmän uusi aalto -henkistä soundimaailmaa.
 
Mutta olen samaa mieltä siitä, että hienoja biisejä levyllä on. Olen kyllä On the Airin ja DIY:n kohdalla diggaillut enemmän Plays Liven versioita, ja Exposuren osalta Frippin Exposure-levyllä olevaa tulkintaa, jossa on myös PG mukana. Samalla levyllä on muuten aivan käsittämättömän hieno PG:n laulama ja pelkällä pianolla säestämä Here Comes the Flood.
 
Kakkosen biiseistä olen jostakin syystä diggaillut paljon myös A Wonderful Fay in a One-Way Worldia. Tavallaan eräänlainen johdanto Upin Barry Williams Showlle. 8-)
 
.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että hienoja biisejä levyllä on. Olen kyllä On the Airin ja DIY:n kohdalla diggaillut enemmän Plays Liven versioita, ja Exposuren osalta Frippin Exposure-levyllä olevaa tulkintaa, jossa on myös PG mukana. Samalla levyllä on muuten aivan käsittämättömän hieno PG:n laulama ja pelkällä pianolla säestämä Here Comes the Flood.
 
.
 
Frippin Exposure on myös yksi aliarvostettu levy. Tuo Here Comes The Flood versio on tosiaan parempi ja onhan levyllä muitakin hyviä laulajia: Peter Hammill ja Daryl Hall. Hallin laulama North Star on kuin esiaste Disciplinen Matte Kudasaille ja Hammill on oma raivokas itsensä.
 
Vähän off-topic, mutta onko kukaan kuullut Daryl Hallin Sacred Songs -levyä, jonka Fripp tuotti? Tehty joskus PG2:sen ja Exposuren aikoihin ja poikkeaa aika paljon Hall&Oates -kamasta.;)

Frippin Exposure on myös yksi aliarvostettu levy. Tuo Here Comes The Flood versio on tosiaan parempi ja onhan levyllä muitakin hyviä laulajia: Peter Hammill ja Daryl Hall. Hallin laulama North Star on kuin esiaste Disciplinen Matte Kudasaille ja Hammill on oma raivokas itsensä.
 
Tuo on todella hieno musiikillinen trippi tuo Exposure. Sellainen levy, jota pitää kuunnella aivan rauhassa, pimeässä, silmät kiinni... silloin ne eteerisiä leijutuksia täysin varoittamatta seuraavat sikametallipläjäykset ovat tehokkaimmillaan. 8-)
 
JOka tapauksessa: huikea musiikillinen matka laidoista laitoihin. Joka kotiin yksi.
 
.

Maanantaina pitää kyllä mennä hankkiin Growing Up live dvd!!!
 
Sanoivatko että on maanantaina hyllyssä? FM:llä kuulemma keskiviikkona tai ehkä jo tiistaina. Ihme touhua, kun virallinen julkaisu on kuitenkin kokoelman kanssa samana päivänä.
 
Sama setti (ainakin muistaakseni?!?) kun oli Tukholman keikalla, missä oli ilo olla paikalla..
 
Kuten myös :)

Gabrielin vanhan luottomiehen Larry Fastin nettisivuilla on paljon mielenkiintoisia valokuvia Gabrielin alkupään tuotannon tekovaiheista.
 
http://www.eclipse.net/~synergy/petergabriel.html

Gabrielin vanhan luottomiehen Larry Fastin nettisivuilla on paljon mielenkiintoisia valokuvia Gabrielin alkupään tuotannon tekovaiheista.
 
http://www.eclipse.net/~synergy/petergabriel.html
 
Kiitos linkistä, hienoja kuvia! Tony Levin ilman viiksiä...harvinaista!;)

Kiitos linkistä, hienoja kuvia! Tony Levin ilman viiksiä...harvinaista!;)
 
Hilpeä maadoitusratkaisu tuolla PG4:n kuvissa - ehkei kauhean suositeltava tapa päästä hurinoista teippaamalla maajohto basistin isovarpaaseen...
 
.

Ensi kuuntelussa Secret World Live... hyvältä kuulostaa... on ukko tehnyt nyt sitten kaksi loistavaa liveä...