Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Etsi jostain Lars Ulrichin sampleja niin laahaa takuuvarmasti.

Etsi jostain Lars Ulrichin sampleja niin laahaa takuuvarmasti.
 
Liian jämäköitä. Lisää _oikeita_ ratkaisuehdotuksia!
 
E: DFH Superior topicissa tätä asiaa jo näköjään vähän raapaistiinkin, mutta eipä tullut sielläkään valmista.

Kyllä se elävyys on helpointa tehdä siinä vaiheessa kun rakentaa sitä hi-hat raitaa. Itselläni on muutama metodi riippuen aina kuinka paljon aikaa/vaivaa jaksan mihinkin kappaleeseen käyttää.
 
Jos aikaa on paljon niin naputtelen johonkin pöydänkulmaan ikäänkuin sitä rumpukomppia ja yritän miettiä että mihin kohtaan tulisi kovempia ja hiljaisempia iskuja. Tämän pohjalta säädän sitten iskujen velocity-arvoja. Jos aikaa/intoa on vähemmän käytän Cubasen random-toimintoa. Iskujen taimausta siirtelen joskus random-toiminnolla, mutta hyvin vähän.
 
Tärkeää mielestäni on, että koneella tehty rumpuraita ajetaan samanlaisen efektiketjun läpi kuin oikeat rummutkin ajettaisiin. Eli kompuraa, EQ:ta ja kaikua. Yhdessä kaikille tai yksittäisille raidoille erikseen. Etenkin kompura on välttämätön, jotta eri velocity arvojen tuottamat erilaiset soundit (jos samplepaketissa sellaisia on) eivät kuuluisi lopputuloksessa liiaksi, eli kompuran kanssa noita velocity-arvoja voi ruuvata huomattavasti reippaammin kuin ilman.
 
Sitten onhan näitä kikkoja kuten se, että otetaan kopio raidasta, suodatetaan sitä ja siirretään muutama millisekunti loppuun päin jolloin saadaan "tilantuntua" ikäänkuin käytössä olisi ollut äänitystila ja tilamikki. En ole käyttänyt pitkään aikaan en muista toimiiko. Ehkä paremmin toimisi ihan vaan niin että jos haluat tosiaan kämpän kuuloiset niistä rummuista niin soitat niitä stereoista ja äänität omalle raidalleen, minkä laitat sitten hiljaiselle sen alkuperäisen raidan sekaan.

Kiitän hyvistä ideoista. Viimeinen noista on muuten kokeilumielessä kokeilemisen arvoinen juttu. Täytyypä kokeilla viimeistään masterointivaiheessa.

Onko olemassa jotain hyväksikoettua keinoa saada esim. sampleista rakennettua hi-hat raitaa vähän vähemmän monotoniseksi?
 
No ainakin se että jokainen peräkkäinen sämple on erikseen sämplätty, eli ei käytetä vain yhtä sämpleä vaan useita eri sämplejä. Sämplet voidaan ottaa parhaiten "oikean" rumpalin soitosta (äänittämällä ja editoimalla), ja sitten vain jokainen eri isku (tahdin sisällä, tarpeen mukaan eri kohdista biisiä) mäpätään VSTi rumpukoneelle omalle koskettimelle (oma MIDI KEY arvolle). Tällöin ei "velocity" yms. säätöä tarvita sen kummemmin, koska iskut ovat valmiiksi hiljaa tai kovaa tms. artikulaatiota käyttäen soitettu.

No ainakin se että jokainen peräkkäinen sämple on erikseen sämplätty, eli ei käytetä vain yhtä sämpleä vaan useita eri sämplejä.
 
Tämä on huomioitu :) Oon vain pelkän velocityn vaihtelulla ynnä muulla muljauttelulla kuullut ihan toimivaa jälkeä. Lähinnä ongelmana on juuri tuo ajoituksen koneellisuus ja äänentason monotonisuus.

Ja ettei mikään itsestäänselvyys jäisi sanomatta niin usean eri samplen käyttäminen samaan aikaan (eri tavoin äänenvoimakkuuksia vaihdellen/miksaillen) on myös hyvä kikka. Etenkin snareen saa erilaisia vivahteita ihan vaan sillä, että jos käytössä on normaali isku ja laita-isku (siis kalvon laitaan isketty ei rummun laitaan) niin sitä laita-iskua miksailee sinne sekaan vaihtelevia määriä (ja kompurahan pitää huolen ettei äänenvoimakkuus kasva). Myöskin synteettisesti tuotetun rummun sekoittaminen äänitetyn (tai äänitetystä samplatun) rummun sekaan on hyväksi havaittu (lähinnä olen käyttänyt basarin kanssa). Tämähän ei vaadi edes triggeriä, koska samplerummut pukkaa olemaan ns viivan mukaan taimissa niin ei ole iso vaiva heitellä noita sampleja/nuotteja ihan manuaalisesti paikoilleen. Riippuu tietysti ihan ohjelmasta millä noita rumpuja tekee...

Phaser toimii haitsuhommissa yleensä ihan kivasti. Varsinkin sellainen minkä vaikutusalueen voi valkata sinne yläpäähän. Efekti ei sinänsä haitsussa kuulosta phasermaiselta (jos LFO on aika hidas) koska nuotti on niin lyhyt, vaan soundi vaan muuttuu pikkaisen joka iskulla. Plugareista en tiiä, mut Roland SPH-323 on toiminut tohon hienosti.

Siinä vaiheessa kun haikkaraita on vielä midiä, kannattaa tutkia löytyisikö sekvensseristä groove-kvantisointia.
 
Phaserin lisäksi myös flanger voi kuulostaa hyvältä. Ei niin kovalla että muusikkokuulijakaan ajattelisi "kas, tuossa on flangeri", vaan niin että tulee vähän sellaista liikkeen tuntua. Jos haluaa kikkailla, flangerin LFO:n voi synkata esimerkiksi tahdin tai parin mittaiseksi.

Tavallaan lisänä phaserin/flangerinkäyttöön: haitsuraidan perään simppeli lowpass-filtteri, ja haitsujen velocityt moduloimaan filsun cutoffia aavistuksen verran. Jälleen tietty niin, ettei se kuullosta varsinaisesti filtteröinniltä, vaan ainoastaan muuttaa iskujen soundia hieman velocityn mukaan...

Mä oon käyttäny ohlejmoituihin rumpuihin ihan tylysti vaan sitä keinoa, että jo ohjelmointi vaiheessa yritän tehdä mahdollisimman luonnollisen kuuloista jälkeä. Vaikka pieniä "virheitä" sinne tänne ohjelmoimalla, siis ei mitään pahoja virheitä vaan sellasia pieniä heittoja sellaisiin paikkoihin missä ne parhaiten luovat todenmukaista vaikutelmaa, esim. johonki filleihin.

Haikkaraitaan voi lisätä myös pienen tempoviiveen, joka tyhjille kohdille osuessaan kuulostaa haamuiskulta (tai pedaalin käytöltä) ja sävyttää mukavasti niitä iskuja joiden kohdalle se osuu.