Kuulun siihen kuuntelijajoukkoon, jonka mielestä idea ja fiilis on tärkeämpää, kuin perfektionismi. Tässä on mielestäni ainesta vaikka mihin. Ne muutamat kohdat, (jos ne nyt oikein spottasin), joissa oli lievää epävireisyyttä, toivat itse asiassa ilmeeseen vain draivia.
Laulupuolta mieleni tekee kommentoida, koska tässä liikutaan jo sellaisella tasolla, että tie voi viedä ties minne. Joten jos menen saivartelun puolelle, tarkoitan vain sitä, että jos eväitä on, kannattaa vaatia itseltään vielä vähän enemmän: Kannattaa olla tosi varovainen, ettei englannin ääntämisen "coolius", mene tahattoman komiikan puolelle. Ääntämisessä kuuluu mielestäni hiukan sellaista keinotekoista yrittämistä, jolla yritetään olla englantilaisempia kuin engelsmannit itse. Sanat puuroutuvat monin paikoin, ja syntyy vaikutelma, että on
haettu "autenttisuutta" peittämällä puutteet hukuttamalla laulua hieman liikaa taustaan. Itse olen joskus testannut ääntämystäni esim. nauhoittamalla akustisesti jonkun todella konstailemattomasti artikuloivan esittäjän biisin (esim. Tom Petty)
ja vertaamalla omaa ääntämistäni originaaliin. Olen saanut itseni kiinni siitä, että yritän "ääntää liikaa".
Mutta siis selkokielellä: He-le-ve-tin lupaavan kuuloista kamaa.
Lisäys: Kuuntelin lisää, ja voisin jopa lieventää edelläolevaa kritiikkiäni ääntämyksestä, mutta olkoon tuossa, kun kerran se oli ensivaikutelma.
Toisaalta...teksti kuulosti toisella kerralla vähän kornimmalta kuin ekalla :o) |
Demostudio
Kalmo
Zarmo