Media ja viihde ›

Nik Kershaw: The riddle
 
Varmasti yksi parhaista 80-biiseistä koskaan ikinä. Mahtavat melodiat ja stemmat. Mitään kornia tässä ei ole. Paitsi ehkä puhtaaseen 80-luvun tyylin tehty seikkailuvideo:
 
http://youtube.com/watch?v=Zjqw1ACA … 0&search=nik%20kershaw%20riddle

Varmasti yksi parhaista 80-biiseistä koskaan ikinä. Mahtavat melodiat ja stemmat. Mitään kornia tässä ei ole. Paitsi ehkä puhtaaseen 80-luvun tyylin tehty seikkailuvideo:
 
http://youtube.com/watch?v=Zjqw1ACA … 0&search=nik%20kershaw%20riddle
 
No niin, unohdin kokonaan tuon korni-määreen. Olen aivan samaa mieltä, korkealla tasolla on kyseinen kipale.

Olen aivan samaa mieltä, korkealla tasolla on kyseinen kipale.
 
Se on aina parasta, kun joku käyttää mun nimeä vastauksessaan. Harhar.
 
Pistän vielä tuubitettuna tän mun korniusehdokin (löytyi vain liveversio, levyversio on kyllä paljon kornimman kuuloinen):
 
http://youtube.com/watch?v=wmW4ROSv … ch=depeche%20mode%20boys%20say%20go
 
DM:kin toki teki hienoa musiikkia sitten myöhemmin 80-luvulla. Mutta nää uran alkutaipaleen Vince Clarke -homoanthemit on jotain aivan mahtavaa korniusmittarilla.

DM:kin toki teki hienoa musiikkia sitten myöhemmin 80-luvulla. Mutta nää uran alkutaipaleen Vince Clarke -homoanthemit on jotain aivan mahtavaa korniusmittarilla.
 
Mun mielestä noi Vince Clarken hommelit on sitä parasta Depeche Modea.

80-luvussa ei ole hohtoa, että sitä kantsisi haikailla. Heti 1980 Lennon murhattiin. Vuosikymmenen lopussa älytöntä lainanottoa, kulutusjuhlaa ja kasinopeliä. Pukeutumismuotina Torstai club a verkkarit ja tietenkin neonvärein. Tässä välissä musiikkina kammottavaa Stoick-Atken-Waterman muzakia ja sukkahousuheviä.

80-luvussa ei ole hohtoa, että sitä kantsisi haikailla. Heti 1980 Lennon murhattiin. Vuosikymmenen lopussa älytöntä lainanottoa, kulutusjuhlaa ja kasinopeliä. Pukeutumismuotina Torstai club a verkkarit ja tietenkin neonvärein. Tässä välissä musiikkina kammottavaa Stoick-Atken-Waterman muzakia ja sukkahousuheviä.
 
Ääh, yhtälailla voisi kärjistää ja kurjistaa minkä tahansa vuosikymmenen.

Ääh, yhtälailla voisi kärjistää ja kurjistaa minkä tahansa vuosikymmenen.
 
Tietysti. Siksi menneiden vuosikymmenien haikailu - ja niiden musiikin pitäminen keskimäärin muuta parempana - onkin niin kornia niiden silmissä, jotka ko. vuosikymmenet oikeasti muistavat.
 
nimim. "Elin 80-lukuni 80-luvulla ja sillä siisti!"

Tears for Fearsin Head Over Heels
 
You have got to be kidding me. Ihan vidun hieno biisi.

You have got to be kidding me. Ihan vidun hieno biisi.
 
Niinpä. Tämä threadi on muutenkin valunut pahimmista 80-luvun biiseistä parhaimpiin. Ainakin minun mielestä täällä on mainittu ihan alusta asti ihan helvetin hienoja biisejä.

Niinpä. Tämä threadi on muutenkin valunut pahimmista 80-luvun biiseistä parhaimpiin. Ainakin minun mielestä täällä on mainittu ihan alusta asti ihan helvetin hienoja biisejä.
 
Aivan. Kuten Rick Astleyn Never Gonna Let You Out.

Ainakin minun mielestä täällä on mainittu ihan alusta asti ihan helvetin hienoja biisejä.
 
Ihmettelinkin, että mikäs sua vaivaa. On muuten aika helvatan hieno levy se Songs From The Big Chair kokonaisuutenakin.

Aivan. Kuten Rick Astleyn Never Gonna Let You Out.
 
Tacon "Puttin' On The Ritz" voisi täyttää "laatukriteerit". Ja Trion "Da Da Da".

Tacon "Puttin' On The Ritz" voisi täyttää "laatukriteerit". Ja Trion "Da Da Da".
 
Hoho. Näitä kun alkaa muistelemaan, niin huomaa että aika tosiaankin kultaa muistot.

Kuka lähtee mukaan addressiin "80-luku täydellisenä takaisin"? Puhelinkopit, tukat ja kaikki. Silloin kun McGyverkin oli vielä kovin jätkä, ameriikka johti maailmaa ja dr pepperkin maistui hyvälle. Snif. *itkuisella äänellä* "where has all the octopads gone, far far away"
 
Mac on aina ja ikuisesti The Kovin :-)
 
No ihan kaikkea en kaipaa tuolta vuosikymmeneltä.

Tietysti. Siksi menneiden vuosikymmenien haikailu - ja niiden musiikin pitäminen keskimäärin muuta parempana - onkin niin kornia niiden silmissä, jotka ko. vuosikymmenet oikeasti muistavat.
 
nimim. "Elin 80-lukuni 80-luvulla ja sillä siisti!"
 
Ja kaikilla vuosikymmenillä on taipumus palata markkinamiesten ja -naisten masinoimina, joten olkaamme varuillamme ja alkakaamme kasvattaa niskatukkaa, etsiä purjehduskenkiä, Lacoste-pikeepaitoja ja olkatopattuja pikkutakkeja. Don Johnson meitä suojelkoon!
 
Sitä 80-luvun ennytniinmielellänimuistelisi -osastoa tämän italialaisen kaverin (oliko suomeksi Nakit ja muussi) renkutus (piru, en saa onneksi edes nimeä mieleen, mutta sävel soi päässä). Lisäksi überkaiutetut soundit lähes kaikilla.
 
Modern Talking oli kyllä enemmän kuin liberaaleinkaan musiikin ystävä saattoi päänsäryttä kestää.

Modern Talking oli kyllä enemmän kuin liberaaleinkaan musiikin ystävä saattoi päänsäryttä kestää.
 
Mä olen tunnetusti (?) huonon musiikin ystävä mutta MT on tosiaan liikaa... ja Laura Brannigan.
 
Pet Shop Boys taas puolestaan oli samalla sekä korni että nerokas.

Laura Braniganin Self Control on ihan törkeän kova biisi.

Michael jacksonin: billy jean, ehdottomasti

Laura Braniganin Self Control on ihan törkeän kova biisi.
 
Näin on, ja samaten tuo Billie Jean... Sattuukin soimaan juuri tällä hetkellä.