Klassinen ›

Saattaa muuten hyvin ollakin ja Wagnerin käyttämiä harvinaisia orkesterisoittimia ovat lisäksi mm. bassotrumpetti ja Wagner-tuuba.
 
Ja Wagner-tuubaa on Bb- ja F-vireisinä, sekä bassotrumpettia Eb- ja Bb-vireisinä. Eli nämäkin ovat vielä eri soittimia.
 
Elä sie listaa kaikkea turhaa, kun nuo ovat niin harvinaisia teoskohtaisia instrumentteja. Voin minäkin tähän kauhean listan eksoottisia soittimia läväyttää, mutta sitä ei kysytty.

Ja Wagner-tuubaa on Bb- ja F-vireisinä, sekä bassotrumpettia Eb- ja Bb-vireisinä. Eli nämäkin ovat vielä eri soittimia.
 
Elä sie listaa kaikkea turhaa, kun nuo ovat niin harvinaisia teoskohtaisia instrumentteja. Voin minäkin tähän kauhean listan eksoottisia soittimia läväyttää, mutta sitä ei kysytty.
 
Mutta luunpa että tykit ja kanuunat ovat orkesterisoittimia vieläkin vähäisemmässä määrin kuin vaikkapa aikaisemmin jo mainituksi tulleet leikkikalusoittimet Wagnerin käyttämistä harvinaisista vaskisoittimista puhumattakaan tiettyine äänialoineen ja notaatiossa määriteltyine sävelkorkeuksineen, toisin kuin joillakin eksoottisilla raaputettavilla tai ravistettavilla rytmisoittimilla.

Tulipa tässä mieleeni, että lyömäsoittimien orkesterissa käytön epävirallinen "maailmanennätys" taitaa olla islantilaisella Jon Leifsilla teoksessaan Hekla, joka kuvaa kyseisen tulivuoren purkausta. Partituuri vaatii 23 lyömäsoittajaa, ja heidän käytössään on tavallisimpien lyömäsoittimien lisäksi melkoinen määrä muuta tavaraa; kettinkejä, alasimia, jos jonkinlaista metallitavaraa, palosireeni ja tykki muiden muassa. Kerran olen teoksen kuullut ja oli kyllä korville melkoinen koettelemus.

Tulipa tässä mieleeni, että lyömäsoittimien orkesterissa käytön epävirallinen "maailmanennätys" taitaa olla islantilaisella Jon Leifsilla teoksessaan Hekla, joka kuvaa kyseisen tulivuoren purkausta. Partituuri vaatii 23 lyömäsoittajaa, ja heidän käytössään on tavallisimpien lyömäsoittimien lisäksi melkoinen määrä muuta tavaraa; kettinkejä, alasimia, jos jonkinlaista metallitavaraa, palosireeni ja tykki muiden muassa. Kerran olen teoksen kuullut ja oli kyllä korville melkoinen koettelemus.
 
Eikös tuo ollut 31 lyömäsoittajaa ja kaksi sireeniä. En ole teosta kuullut, mutta muistan lukeneeni noin.

No niin.
 
Minua asian paremmin tuntevat kertoivat, että lähinnä jousien määrä vaikuttaa orkesterin nimitykseen.
 
Täysimittaisessa sinfoniaorkesterissa ykkösviuluja on 16, kakkosia 14, alttoja 12, selloja 10 ja bassoja 8. Puhaltimet ja muu soittimisto on sitten lähinnä teoskohtaista.
 
Pienimmillään orkesterissa voi olla 8 ykköstä, 6 kakkosta, 6 alttoa, 4 selloa ja 3 bassoa ja sitä voidaan vielä nimittää sinfoniaorkesteriksi.
 
Tätä pienimpi voi kulkea esim. sinfonietta- nimella, kuten Tapiola Sinfonietta.
 
Jousiorkesterista tuli mieleeni, että sinfoniaorkesterikonserttien ohjelmistoonkin saattaisi tuoda virkistävää vaihtelua korvata Mozartin iänikuinen jousiorkesterille sävelletty ja, fuugan osalta KV 426, sovitettu Adagio ja fuuga KV 546 c-molli Schubertin 14-vuotiaana sävelletyllä voimakkaan dramaattisella ja lumoavalla jousikvartettoalkusoiton( josta hän laati jousikvintettosovituksen D 8A) jousiorkesterisovituksella D 8 c-molli, johon, allegron osalta lyö jossain määrin leimansa jousikvartetto-Haydnin kontrapunktinen ajattelu. Schubertin teoksessa alun Adagio-johdanto on tyyliltään tulevaisuuteen tähyävä, kun Mozartin teoksessa barokkiesikuvien mukaisesti taaksepäin katsova.

Eikös tuo ollut 31 lyömäsoittajaa ja kaksi sireeniä. En ole teosta kuullut, mutta muistan lukeneeni noin.
 
Saattoi se olla jopa niinkin paljon. Voin muistaa väärin. Helkutin paljon niitä joka tapauksessa oli ja meteli oli kyllä sen mukainen.

Olipa virkamiesmäisen innoton, jotensakin väljähtynyt ja yksitotinen Beethovenin Egmont-alkusoiton esitys avausnumerona viimekertaisessa RSO:n konsertissa. Kuullessani muuten teoksen ensimmäistä kertaa n, 14-15 vuoden ikäisenä oletin tyylillisin perustein lähestulkoon 100% varmuudella sen olleen Haydnin kynästä lähtenyttä musiikkia, mahdollisesti vaikka tämän Sturm und Drang-periodilta kuten esim. sinf. n:o 49, La Passione, eikä suinkaan Beethovenia.
 
Siinä suhteessa kapellimestari Carlo Maria Giulini oli oikeassa kun sanoi olevansa eri mieltä niiden musiikkitieteilijöiden kanssa, jotka olisivat sijoittaneet Schubertin takaisin Haydnin maailmaan, sillä Schubertille on tunnusomaista paitsi tietty ilmaisutarve, halu sanoa jotakin tietyllä hetkellä, mutta mikä olennaisempaa, hän hengitti aikalaistensa ilmaa, ei Haydnin, jonka musiikkia hallitsevista klassisista muotokaavoista ja hallitsevista sävellajisuhteista hän murtautui pian ulos omia persoonallisia äänenpainoja etsivänä sisäisten näkyjen ja visioiden realisoijana.
 
Pikemminkin Egmont-alkusoitto ohjelmallisena teoksenakin uppoaa ilman minkäänlaista huomattavaa ristiriitaa klassiseen sinfoniseen alkusoittotraditioon Haydnilta perittyine konstruktiivisine motiivisen työn muotoiluperiaatteineen sekä yksipuolisemmin käsiteltyine affekteineen ilman sonaattimuotoisille teoksille tyypillistä barokin aikakauden teoksista puuttuvaa laidasta laitaan ulottuvaa affektien kirjoa. Ehkäpä musiikista myös kuvastuu Beethovenin tietynlainen rytmiä korostava yksipuolisuus ja mielikuvituksettomuus säveltäjänä yhdistettynä amatöörimäisiin motiiveihinsa.

Tchaikovskyn 1812 overturessa on muistaakseni myöskin tykit. Mutta muistaakseni näitä kappaleita on enemmänkin. En vain muista nimiä.
 
Tykkien lisäksi siinä on myös kirkonkellot.
Tarvitsee nyt vähä kehua, että soitin kesällä varusmiessoittokunnan kanssa tämän biisin, ja mukana oli oikeat tykit sekä oikeat kirkonkellot!
 
Ja eilenkin olin sellaisessa sinfoniakonsertissa missä oli 8 saksofonistia 6 pasuunaa rummut basso ja piano sekä lähes kaikki mahdolliset lyömäsoittimet niin, että lavalle ei meinannut mahtua.
 
eli kokoonpanot vaihtelevat huomattavasti!

Ja eilenkin olin sellaisessa sinfoniakonsertissa missä oli 8 saksofonistia 6 pasuunaa rummut basso ja piano sekä lähes kaikki mahdolliset lyömäsoittimet niin, että lavalle ei meinannut mahtua.
 
eli kokoonpanot vaihtelevat huomattavasti!
 
Tuollaista joukkoa ei kyllä ihan perinteisessä merkityksessä voi kai enää kutsua sinfoniaorkesteriksi, mutta toki sillä voidaan klassista musiikkia esittää.