Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Bändimme on menettänyt jäseniä nyt melko tiiviiseen tahtiin. Juuri kun löysimme toisen kitaristin, varsinainen soolokitaristimme päätti erota. Ennen sitä oli jo basisti eronnut. Nyt bändistä on jäljellä enää kitaristi, kosketinsoittaja, rumpali ja laulaja.
Bändimme siis soittaa/soitti raskasta rockia/heavya. Coveripuolella oltiin, vaikka omia biisejäkin koetimme tehdä. Tämänhetkinen kokoonpano kuitenkin "pakottaa" meidät siirtymään täysin omaan musiikkiin. Ongelmana tässä on säveltämisen ja kirjoittamisen hitaus ja vaikeus tälläiselle kokoonpanolle. Omalaatuinen ääni laulajalla pelastaa tässä tilanteessa paljon, mutta muuten soundi jää soittimien puutteen takia hiukan latteaksi. Onko teillä minkäänlaisia vinkkejä, miten musiikista saisi kohtuullisen kuuloista näillä käytettävissä olevilla soittimilla?
 
Etsimme kuitenkin koko ajan uutta kitaristia ja basistia, mutta tämän pikkukylän tarjonta on siihen hiukan heikkoa, joten tehtävä on todella haasteellinen.

Voihan sitä tehä vaikka kuinka hienoo juttua minimalistisemmallakin kokoonpanolla. Ja sehän tarkottaa sitä, että yksittäiset soittimet saa sitten paljon isomman roolin kun kitarajuntta ei peitä kaikkea alleen. Tää kannattas nähdä mahdollisuutena mun mielestä.

Laulajalle basso käteen ja se on siinä.

Tämä kosketinsoitin/kitara muuttaa varmasti materiaalia melodisempaan suuntaan. Olemme ehdottaneet laulajalle basson opettelemista mutta hän ei idealle lämmennyt.
Soittotaito ainakin kehittyy tällä kokoonpanolla, kun biisejä ei voi jakaa niin paljoa eri soittimille. Soittotaidon kehittyminenhän on aina loistava asia :) Massasta tälläisellä bändillä erottuu todennäköisesti melko vahvasti, mutta sekin on vain vahvuus. Niin paljon nykyään on näitä wannabe bodom tms. yhtyeitä on.

Kyllä se melkein basson vaatis, vaikka tollakin kokoonpanolla tietysti voi saada hienoja juttuja. Mutta se alapää jos jää kovin ohueksi niin ei kuulosta välttämättä hyvältä.
 
Eli Anguksen linjoilla; pysyisköhän basso laulajan kädessä..?
 
E. Jaha, vähän myöhästyin.

Tämä kosketinsoitin/kitara muuttaa varmasti materiaalia melodisempaan suuntaan. Olemme ehdottaneet laulajalle basson opettelemista mutta hän ei idealle lämmennyt.
Soittotaito ainakin kehittyy tällä kokoonpanolla, kun biisejä ei voi jakaa niin paljoa eri soittimille. Soittotaidon kehittyminenhän on aina loistava asia :) Massasta tälläisellä bändillä erottuu todennäköisesti melko vahvasti, mutta sekin on vain vahvuus. Niin paljon nykyään on näitä wannabe bodom tms. yhtyeitä on.
 
itsekin opettelin välttävän bassonsoittotaidon kun ei ollut basistia ja vetelin sitten basistilaulajana ja ei se niin kauheaa ollut... tuohan olisi vähän tuollainen Stratovarius/Sonata Arctica paitsi jos örinävokaalit niin sittenhän tyyli olisi kieltämättä ehkä hieman vähemmän käytetty jos todella melodista örinää tulisi... tosin jos teiltä soolokitaristi katosi (en tiedä toisen kitaristin soittotaidosta) niin tuo kitaratiluttelu ei välttämättä onnistuisi...

Laulajalle basso käteen ja se on siinä.
 
Tai kosketinsoittajalle Hammond-urut...Tuolta suunnasta lähtisin alataajuuksia hakemaan, ellei bassokitaraa yhtyeeseen saada (siis ei Hammondista, vaan koskettimista ylipäätään).

Tai kosketinsoittajalle Hammond-urut...Tuolta suunnasta lähtisin alataajuuksia hakemaan, ellei bassokitaraa yhtyeeseen saada (siis ei Hammondista, vaan koskettimista ylipäätään).
 
nii kosketinsoittaja soittaa sointujen lisäks oktaavibasson vasurilla ja ehkä oktaavia alempaa ku normaalisti ni sitten murisee :P tosin siinä on soolojen soiton kanssa sitten vähän miettimistä...
Kitaristille Oktaaveri vois mahdollisesti toimia, mutta sitten pitäis olla myös semmonen kaappi joka toistaa ja kestää alataajuuksia...

Laittakaa ihmeessä wanted-palstalle ilmoitus basistista. Minun unelma kokoonpano olisi juuri yksi kitaristi, rumpali, kosketinsoittaja ja basisti plus laulut. Kaikille löytyy oma alueensa ja jokainen pääsee esittelemään taitojaan. Kitaristilta vaaditaan kyllä paljon enemmän kuin kahden kitaran bändissä.

Ajatuksissa on ollut toteuttaa näin, että koskettimista matalempaa murinaa, kosketinsoolojen aikana kitara painaa sitten alle jotain matalia sointuja.

laulajahan vois laulaa ne bassokuviot?

Pidimme lyhyen palaverin ja päädyimme siihen, että jatkamme kyseisellä kokoonpanolla, tehden omankuuloista musiikkia. Rajoitukset ovat vain mahdollisuus :D
Koskettimista saa helposti säätämällä niin matalia jyrinätaajuuksia kuin aivan kirkkaintä yläpäätäkin, kun soittotaitoa kerran riittää. Melodista mutta jyräävää heviä lähtee tulemaan.

Pidimme lyhyen palaverin ja päädyimme siihen, että jatkamme kyseisellä kokoonpanolla, tehden omankuuloista musiikkia. Rajoitukset ovat vain mahdollisuus :D
 
Hyvä asenne ainakin, ennakkoluuloton. Tsemppiä vaan.

tuplabasaribiittiä, kitara vetää matalalta, synalla melodiat urkumaisilla soundeilla. siitä saa jo heviä irti. sitten, mitä nyt teettekään, niin tehkää Täysillä.

tuplabasaribiittiä, kitara vetää matalalta, synalla melodiat urkumaisilla soundeilla. siitä saa jo heviä irti. sitten, mitä nyt teettekään, niin tehkää Täysillä.
 
Joo, tälläsessä tilanteessa sitten juuri lähdetään tekemään sitä omankuulosta juttua aivan täysillä, eikä yritetäkään enää saada sellaisia kompromissiratkaisuja. Tsemppiä vaan ja kehittäkää ihan oma juttu ja vetäkää sitä 110 lasissa!

Kitaristille bassokaappi alakaapiksi, synalla oktaavibasso matalalta ja soitatte hieman standardivirettä alempana niin eiköhän ala löytyä.

No, itse kyllä hankkisin basistin bändiin... Mutta kaksi kitaraa ei ole tarpeen.. yksinään itseasiassa helpompi soittaa.. pääsee tavallaan paremmin toteuttamaan itseään ja on enemmän vapauksia.

Toinen kitaristi tuo myös vapauksia soittaa tietynlaisia juttuja ja mahdollistaa paljon asioita mitä ei yksi kitaristi voi toteuttaa lainkaan.
 
Kuten?
 
Yksi kitaristi on mukavampi kitaristin kannalta, saa soittaa omia juttuja, eikä ainakaan hommat lopu kesken. Jotenkin mun mielestä kaksi kitaristia vähän "tukkii" musiikkia.
 
Tietysti kaksi kitaristia sopii monenlaiseen musaan, mutta onko se läheskään kaikessa tarpeellista? Kun keksii jonkun hyvän kuvion, jossa tarvittaisiin kahta kitaristia, pystyy basso yleensä paikkaamaan toista kitaristia.

Toinen kitaristi tuo myös vapauksia soittaa tietynlaisia juttuja ja mahdollistaa paljon asioita mitä ei yksi kitaristi voi toteuttaa lainkaan
 
Totta, kaksi kitaraa tuo mahdollisuuksia, mutta ei niinkään vapauksia. Improvisaatiollekin jää vähemmän tilaa jos soittaa Judas Priest (tai Iron Maiden jne.) tyyliin että kaksi kitaristia soittaa samat riffit ja muut, joskus jopa soolotkin päällekäin, eli ei ole rytmi ja lead kitaristeja vaan kummatkin ovat tavallaan lead kitaristeja.
 
Voihan sitä ehkä niin ajatella että kun on kaksi kitaraa niin soolot helpompia kun saa kompinkin siihen pohjalle livenä, mutta tosiaan, basso voi joskus hoitaa sen kompin. Dio on hyvä esimerkki loistavasta yhden kitaristin bändistä... Vivian Campbell pääsi just toteuttamaan itseään paljon kun ei ollut toista kitaristia, pääsi improvisoimaan mitä hän tekee aika paljon.