Lyriikka ›

Äkkiähän se miehinen vastine syntyi, kun pisti hihat heilumaan! Olen yrittänyt saada tähän sellaista katkeran, keski-ikäistyvän suomalaisen miehen tilitys-mentaliteettia.
 
Toivottavasti et pahastu, Gösta.
 
KOSSUA JA VISKIÄ
 
Likipitäen jo kakskyt vuotta
tässä liitossa nyt oltu on
Pelkkä ajatuskin tuskaa tuottaa jos se nalkuttaminen ei koskaan päätykään
 
Joskus tahtoo palaa käämi koska eukon
kälkätys on armoton
Ensin päivät pitkät kyräillään ja sitten
joudun taas sohvalle nukkumaan
 
Se ei oo mies eikä mikään
jos ei tyhjene talo
tukkihumalan voimin
otan puukon sekä kirveen
ajan perheen hankeen
 
Ei sitä usko perkelekään
mikä helvetin tuska siitä
syntyä voi kun valkkaa
väärän naisenpuolen
ja kyrpiintyy
 
Kossua ja viskiä
tää on mun elämä
Jos kerran sitä iänkaikkista jäkätyksen noidankehää
ei voi katkaista kuin kännissä
 
Otan vielä lisää juotavaa
ja alan sopertaa
voi miksi olin niin pöljä etten silloin nuorempana
ottanutkaan Helenaa
 
Joka päivä joudun kuuntelemaan
miten kersat aina valittaa
"Mä haluun ostaa sen Gimmelin CD:n
iskä anna viikkorahaa"
 
Muija toi taas kotiin parkkisakon
kun ei naiset oikein ymmärrä
miten nopeasti aika juoksee
kun vahtaa vaatekaupoissa rättejä
 
Se ei oo mies eikä mikään..
 
Ei sitä usko perkelekään..
 
Kossua ja viskiä..
 
Otan vielä lisää juotavaa..
 
Muija ostelee taas riepuja
mun palkkarahoilla vaikkei tässä
fyrkat oikein riittäisikään
maksamaan ees lainoja
 
Mul on kossuu mukissa
ja baarikaapissa
on vielä monta täysinäistä putelia Koskenkorvaa
oottamassa juojaansa
 
EDIT: Pikku fiksi. Kaksi jo -sanaa eivät viihdy keskenään samassa lauseessa...