Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen monesti miettinyt mitä tähän ketjuun laittaisin. Nyt sen tiedän. Paras ystäväni jäi lauantai aamuna junan alle. Oltiin samoilla jatkoilla. Hän katosi sieltä mitään ilmoittamatta. Oli menossa minun asunnolleni jossa tiesi olevan avain piilon. Oli hyvä ilta, hyvillä mielillä.
En tiedä vielä miten päin pitäisi olla. En ole koskaan menettänyt merkittävää ihmistä. En edes mummoa tms...Mies oli 21 vuotias. Heviä ollut jutella hänen äitinsä kanssa. Meinasi joutua tunnistamaan ruumiin, luojan kiitos lääkärit ymmärsivät mihin DNA:ta käytetään. Tuo kisko oikaisi asunnolleni, kaverilla oli tapana kulkea muutenkin ratoja ja metsiä pitkin. Käveli usein 40km päivässä.
 
Hän oli sielunveli, minulle ja monelle muulle. Soitettiin koko viikko ja ryypättiin. Kosketinsoittaja. Mies jota kukaan ei voittanut koskaan shakissa. Ehti soittamaan 2,5 vuotta. Oppi tuossa ajassa mm. Chopinin nocturnen, (en muista minkä, mut sen missä on se läski 12- menevä epäjako). Bachin inventio 13. Satien gymnot, ja gnossiennet. (vaikka mitä, osasi enemmän kokonaisia kappaleita kuin minä, soitan kitaraa ja olen soittanut 9 vuotta) Loistava improvisoimaan. Mieletön lahjakkuus. Paras kosketinsoittaja jota tiesin, muut ketä tiedän ovat soittaneet huomattavasti pidempään.
 
Viimeisenä iltana keskusteltiin henkeviä, mies kehui kuinka on päässyt ylitse ongelmistaan, ja on löytänyt ihan uutta voimaa elää. Illan teema oli "RISE ABOVE!" Vuosi sitten oli todella masentunut, puhui paljon itsemurhasta.
Uskon vakaasti että hän oli joko kaatunut, menettänyt tajuntansa, tai napsahtanut hullussa humala tilassa. Kuten tiedätte, alkoholi saattaa vääristää tilannetta todella pahasti.
 
http://muusikoiden.net/jasenet/kuvaus.php?id=21617
 
Siinä kyseinen herra. (tuo kuvaus jäi vaivaamaan, sitä ei aikasemmin ollut)
 
Ei helvetti, huomasin juuri korjanneeni läjän aikamuotoja menneeseen.
 
Kunhan enempää kaverilegendoja ei tipu. Ei ole enään kuin pari tyyppiä, joiden kanssa voi saavuttaa saman mystisen yhteisymmärryksen. Monella ihmisellä ei ole koskaan ollutkaan näin mahtavaa ystävää. Sen näkee ja tuntee.
 
Olin ainut kavereista joka oli hänen kansaan viimeisen viikon tekemisissä, viimeisestä illasta puhumattakaan. En saa nukuttua saati syötyä. Ainut mihin kykenee on veden juonti ja tupakointi. Pitänee mennä lääkäriin tällä viikolla, loma loppuu, ei mitään jakoja mennä töihin. Asuntoni on tuon radan vieressä, ja juna huudattaa aina pilliä asuntoni vieressä, koska siinä on mutka ja tie joka menee radan ylitse. Luojan kiitos en itse kävellyt rataa pitkin kotiin. Lähdin suunnilleen h-hetken aikoihin himaan. Tuolloin olisin löytänyt kaverini, tai mitä hänestä oli jäljellä. Olen vanhemmilla, huomenna lähdetään kuusamoon koko ydin kaveri porukka. Alkoholia ei tule mukaan.
 
RISE ABOVE!