Bassot ›

Haluaisin vähän tiedustella näistä 60-80-luvun Fendereistä.
 
Ja tästä lähdetään:
 
Virallisesti sitä tosivintagea ovat vain ennen vuotta 65 valmistetut (pre CBS) Fenderit. Niiden paremmuus tulee pienemmistä valmistuseristä, huolellisemmasta laaduntarkkailusta, käytetyistä materiaaleista (lähinnä puut), viimeistelystä (nitrolakka antaa puun soida paremmin) ja soittimien iästä. Puu paranee vanhetessaan, ja hyvin resonoiva vintagesoitin on ihan oma juttunsa.
 
Yleisesti ottaen 70-lukua pidetään laadultaan huonona vuosikymmenenä Fenderin historiassa. Laatu vaihtelee paljon ja joukossa on niin huonoja kuin hyviäkin yksilöitä. Nykyään 70-luvun alun Fenderit ovat jo kovastikin hinnaltaan vintage-sarjassa ja joukossa on todellisia helmiä.
 
Mikä niistä tekee sen, mitä ne ovat nykypäivinä?
Eli miksi ne ovat niin haluttuja kohteita.
 
Vanhat soittimet ovat useiden mielestä parempia saundiltaan, fiilikseltään ja ulkonäöltään. Niitä ei enää valmisteta ja niiden saatavuus on erittäin huonoa. Ostapa nyt vaikka heti pre-CBS Fender basso. Löytyyhän niitä, mutta kovalla rahalla eikä ihan läheltä.
 
Eikö myös 60-70 luvulla niissä käytetty jotain parempaa puuta valmistusmateriaalina?
 
Näin monet uskovat, vaikka puulajit ovat pääsääntöisesti ihan samoja kuin nykypäivänä. 70-luvulla (puolivälin tienoilla ja lopulla) käytettiin paljon saarnea joka oli järjettömän painavaa. Siihen aikaan myös uskottiin että painava soitin on hyvä ja niitä meni kaupaksi. Parhaat soitinvaahterat ja saarnet on legendan mukaan kaadettu 40-luvulla ja sitä ennen. Näistä lautataapeleista on tehty niitä ihan ensimmäisiä 50-luvun Fendereitä joista joutuukin maksamaan jo melkoisesti. Ainut puumateriaali jota ei enää 1965 jälkeen ole käytetty kuin poikkeustapauksessa (ensimmäiset SRV Stratot) on brasilian ruusupuu otelaudoissa.
 
Kuinka paljon hinnat ovat nousseet, sanotaanko viimeisen 5-10 vuoden aikana?
 
70-luvulta lähtien vintagesoittimien hinnat ovat nousseet keskimäärin 11% vuodessa. Omien havaintojen mukaan viimeaikoina nousu on ollut kovempaa. Pre-CBS bassojen osalta se on ollut yli 20 % vuodessa ja sama koskee 70-luvun alun Jazzeja ja Telecaster-bassoja. Hirmuiset nousut ainakin hintapyynnöissä ja kama tuntuu menevän kaupaksi.
 
80-luvun Fenderit eivät näytä olevan niin kova sana, mutta tuleeko tilanne kääntymään? Hinnat ovat nousseet tietty sen verran, että ensin 70-luvun mallit
ovat ottaneet 60-luvun mallejen hinnat (Sillä välin, kun 50-60-luvun mallit asettivat katon), tuleeko 80-luvun mallit ottamaan 70-luvun mallien hinnat pian?
 
Kyllä näin varmaan käy, paitsi että 70 luvun hinnat ovat yleisesti n. puolet tai alle 10 vuotta vanhempiin verrattaessa. Eli hinnnat eivät tavoita toisiaan, mutta nousevat kyllä.
 
Varhaiset American Standard ja erityisesti Smith-Stratot ovat nousussa. Sama koskee 82-vuoden Vintagesarjaa, myös bassoja. Ensimmäiset Japanin Fenderit ('82) ja Squierin JV-sarja ('82 ja '83) ovat jo nousseet aika koviin hintoihin verrattuna siihen mitä niistä maksettiin 5 vuotta sitten. Nekin ovat jo keräilykohteita ja hinnat sitä mukaa nousussa.
 
Mites, jos tekee näin:
1. Ostaa ehkä hieman huonokuntoisen mallin 70-luvulta, ei ole tyytyväinen
nykyiseen saundiin ja -
2. Vaihtaa mikit, tallan ja muun virityskoneiston (mahdollisesti myös elektroniikat)
= Pitääkö hinta - laskeeko paljonkin tässä tilanteessa
 
Ja kyse on siis Precisioneista ja Jatspassoista
 
Laskee ja paljon. Modauksen määrästä ja siitä miten vaikea soitin on palauttaa alkuperäseksi jopa puoleen. 70-luvulla käytettiin huonolaatuista käämilankaa jonka eriste ei kestä. Tästä syystä mikkien saundi muuttuu ohkaiseksi ja mikit kiertävät helposti. Sitä ei välttämättä edes huomaa ellei voi verrata ehjään soittimeen. Parempi olisi käämiä mikit uudelleen (esim. Kitarapaja ja Nevalainen näitä tekee) ja korvata vaihtoa tarvitsevat osat ainakin alkuperäisen mallisilla. Pahin rikos hintaa vastaan on uudelleenmaalaus ja sitä lähellä on mikä tahansa modaus jota ei voi palauttaa niin ettei siitä jää jälkeä . Tosin tavaran huvetessa on modattujen hinnatkin nousussa (ns. players-soitin) ja erityisesti kosmeettisesti alkuperäiset ovat lähellä täysin koskemattoimien hintoja.
 
Jos puhutaan sijoittamisesta instrumenttiin, nämä ovat varmaan paras mahdollinen kohde?
 
Varmaan vielä tulee mieleen jotain mitä piti kysyä, mutta jos näihin saisi vähän vastausta, olisin erittäin kiitollinen.
 
Paras kohde on edelleen mahdollisimman vanha Fender. Seuraavaksi paras %-nousu on 60-luvun lopun ja 70-luvun alun soittimilla.
 
Edit: typoja ja muuta hiplausta