Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämähän olisi jopa toivottavaa. Nykyiskelmästä ei todellakaan 20-vuoden kuluttua koota Finnhits-kokoelmia ja perusteta täysille saleille soitavia kover-pumppuja, sen verran tylsää tavaraa on. Samannäköiset nuoret artistit esittävät samankuuloisia kappaleita samoilla juustosoundeilla. Tilaa olisi jollekin vähän räväkämmaälle mutta silti selvästi iskelmälliselle taholle.
 
Mulla se vaan menee niin, että heti kun se muuttuu hyväksi, lasken sen popiksi enkä iskelmäksi :) Iskelmä on mulle huonoja soundeja, tylsiä esittäjiä ja kehnoja biisejä. Paitsi jos Juha Vainio lasketaan iskelmäksi.

Eikä ku se 70-luvun jytä mitä sinä sanot hard rockiksi on heviä ja sitten Maidenin perilliset ja jälkeen tulleet ovat metallia. Heavy = jytä = good.
 
Enkö minä ole tätä totuutta täällä muka tuhanteen kertaan jo julistanut...
 
EDIT: Minä siis ammensin oppini joskus 80-luvun alussa J.V. Sappisen Heavy rock -nimisestä Soundi -kirjasta, enkä ole katsonut tarpeelliseksi käsityksiäni sen jälkeen muuttaa...
 
Ai niin. Olenhan minäkin tuon kirjan lukenut. Jotenkin kai vaan miellän heavyn raskaammaksi hard rockiksi. Jos Purple ja Led Zeppelin on hard rockia, niin ehkä Sabbath on sitten heavyä mun kehikossa.

Minä tein uroteon ja luin (tai paremminkin selailin läpi) tämän uuden suomennetun Pedon meteli -kirjan, eli hevin historian. Siinä korostetaan tätä nykyisin yleistä käsitystä, että Sabbath on metallin "isä". Olkoon sitten niin, mutta minulle Purple/Zeppelin/Sabbath -osasto on jytää ja jytä on heviä. Sanokoot viisaammat mitä hyvänsä... Minä tosin lasken Creaminkin jytäbändiksi ja aika vähänhän sillä on hevirokin kanssa tekemistä.
 
No, sama se, olkoon sitten heavyä. Mulla menee jotenkin raja siinä Iron Maidenissa, sitä en kestä kuunnella, muu jytä/heavy kyllä putoaa varauksin. Wanha olen, parikymppisille joku Iron Maiden/Metallica/etc. tuntuu olevan samalla tavalla peruslähtökohta kuin Beatles/Rollarit tai Hurriganes meitsille. Mutta kyllä se vaan niin on, että metallin puolueeton arvottaminen vaatii metallitotuuden ja paljon harjoitusta. Siksi en kyllä edes yritä sanoa mitään metalli/metallinmakuisista bändeistä.

Wanha olen, parikymppisille joku Iron Maiden/Metallica/etc. tuntuu olevan samalla tavalla peruslähtökohta kuin Beatles/Rollarit tai Hurriganes meitsille.
 
Ikäkysymyshän se on. Minä hyppäsin aikanani Elviksestä Duran Duranin ja Popedan kautta Purpleen, Sabbathiin, Zeppeliiniin ja Iron Maideniin. Vasta sen jälkeen tuli Beatles, Stones ja Hurriganes. Kuuntelen kaikkia mainittuja yhä edelleen. Metallica oli jo liian metallia, se ei kolissut.

Onpas ihme keskustelu tämä... ensin hermostutaan jostain huumorilla väännetystä tulevaisuudenvisiosta ja sitten puhutaankin taas heavyn määritelmästä. Tämä taitaa edustaa todellista keskiarvoa mnetin keskusteluista ;)

Ikäkysymyshän se on. Minä hyppäsin aikanani Elviksestä Duran Duranin ja Popedan kautta Purpleen, Sabbathiin, Zeppeliiniin ja Iron Maideniin. Vasta sen jälkeen tuli Beatles, Stones ja Hurriganes. Kuuntelen kaikkia mainittuja yhä edelleen. Metallica oli jo liian metallia, se ei kolissut.
 
Unohtui mainita punk, se oli mun ikäryhmälle kovin juttu koskaan. Sen rinnalla Iron Maiden tuntui perin tylsältä vanhan toistolta ja kuulostaa kyllä edelleenkin - vähän kuin turboahdettu Purple hölmömmillä sanoituksilla.
 
Onpas ihme keskustelu tämä... ensin hermostutaan jostain huumorilla väännetystä tulevaisuudenvisiosta ja sitten puhutaankin taas heavyn määritelmästä. Tämä taitaa edustaa todellista keskiarvoa mnetin keskusteluista ;)
 
Tai mistä tahansa foorumikeskustelusta ;)
 
Asiaan palatakseni, ennustan tietyn elektronisen coolinpuoleisen lapsenomaisuuden jatkavan voittokulkuaan. Ensin PMMP, sitten Regina ja TV-resistori, mitä sitten. Ainakin nuoremmassa popparisukupolvessa on paljon hassuttelunhaluista porukkaa, joka ei pelkää olla romanttinen, melodramaattinen ja naurettavakin. Kohta tulee uusi Pet Shop Boys, suomalainen tai brittiläinen.
 
Toiseksi proge on täällä jo niin vahvasti, että se alkaa sekoittua kaikkeen. Radiohead, Muse, Mew jne., kyllä Suomessakin alkaa jo kohta myydä kunnianhimoinen, unenomainen fiilistely - Magyar Possehan teki jo listavisiittinsä.

Unohtui mainita punk, se oli mun ikäryhmälle kovin juttu koskaan.
 
Minulle punk -tai paremminkin kotimainen uusi aalto- oli lapsuuden soundtrackia, joka tuo mieleen lämpimiä muistoja, mutta ehkä juuri sen lapsuuteen assosioitumisen takia se on minulle pelkkää nostalgiaa, ei oikeasti mielenkiintoista musiikkia.

Minulle punk -tai paremminkin kotimainen uusi aalto- oli lapsuuden soundtrackia, joka tuo mieleen lämpimiä muistoja, mutta ehkä juuri sen lapsuuteen assosioitumisen takia se on minulle pelkkää nostalgiaa, ei oikeasti mielenkiintoista musiikkia.
 
No, mä aloitin musiikkiharrastuksen jotain -73, joten punkin tullessa kaikki meni uusiksi...vaikken sentään kaikkea aiempaa hylännyt.

Liirum laarum, eihän siinä alkuperäisessä viestissä puhuttukaan mistään kuolemasta, lainaan "1. Heavyrockin suosio kääntyy ensi vuonna laskuun". "kääntyy laskuun" ei "kuole".
 
Jees, totta. Sekoitin, kun joku muu tässä sanoi, että liian suuri suosio tahtoo koitua ilmiön kohtaloksi.
 
Ja satunnaisotannalla kun tarkastelee asiaa, niin onhan se hevi tällä hetkellä yksi Suomen suosituimpia musiikinlajeja.
 
Tuosta olisikin mielenkiintoista nähdä joku gallup... voi ollakin noin, mutta tuskin kuitenkaan kaikissa ikäryhmissä. Ja minkä sitten kukin katsoo heviksi... "jep, kuuntelen Negativea, tykkään siis hevistä". Ja tämä siis ei mitenkään ko. bändiä dissaten.

Unohtui mainita punk, se oli mun ikäryhmälle kovin juttu koskaan. Sen rinnalla Iron Maiden tuntui perin tylsältä vanhan toistolta ja kuulostaa kyllä edelleenkin - vähän kuin turboahdettu Purple hölmömmillä sanoituksilla.
 
Hmm..Kuulostaa taas meitsin korviin aika oudolta.Jo kokoonpanonsa puolesta Purple on minusta soundiltaan erilainen kuin Maiden.Mä näkisin Maidenin juurten olevan Lizzy/Wishbone Ash/Jethro Tull (ihan totta!)/Judas Priest -akselilla.
 
Ja mitä nuoruuteen tulee niin Priestin eka levy tais tulla jo -74 jolloin punk ei tainnut vielä edes olla kuvioissa eli punk on kyllä nuorempaa kamaa.Maidenkin teki ekansa jo -80 ,mutta Suomen punk-henkinen rocklehdistö ei tuolloin heavylle kovastikaan lämmennyt.
 
Muistaakseni tuossa J.-V. Sappisen kirjassa Judas Priest tuomittiin onnettomaksi Sabbath -kopioksi :-)

vaan entäpä mitä eroa on trancella ja teknolla? onko se kiinni siitä mille iskulle haitsusäkätys putoaa, vai kenties siitä minkä merkkisiä syntikoita käytetään? :P

Tuosta olisikin mielenkiintoista nähdä joku gallup... voi ollakin noin, mutta tuskin kuitenkaan kaikissa ikäryhmissä. Ja minkä sitten kukin katsoo heviksi... "jep, kuuntelen Negativea, tykkään siis hevistä". Ja tämä siis ei mitenkään ko. bändiä dissaten.
 
Just noin.Tai sitten vaikkapa HIM?

vaan entäpä mitä eroa on trancella ja teknolla? onko se kiinni siitä mille iskulle haitsusäkätys putoaa, vai kenties siitä minkä merkkisiä syntikoita käytetään? :P
 
Mä en oikeastaan tiedä mitä techno on, mutta kyllähän konemusiikkilajeissa on aivan selkeitä eroja kun asiaan vähän paneutuu. Mitä enemmän jossain musiikkityylissä on sisällä, sitä suurempia eroja genrejen välillä pystyy kaiketi näkemään. Mutta tämähän ei liity aiheeseen enää mitenkään.

Hmm..Kuulostaa taas meitsin korviin aika oudolta.Jo kokoonpanonsa puolesta Purple on minusta soundiltaan erilainen kuin Maiden.Mä näkisin Maidenin juurten olevan Lizzy/Wishbone Ash/Jethro Tull (ihan totta!)/Judas Priest -akselilla.
 
Ja mitä nuoruuteen tulee niin Priestin eka levy tais tulla jo -74 jolloin punk ei tainnut vielä edes olla kuvioissa eli punk on kyllä nuorempaa kamaa.Maidenkin teki ekansa jo -80 ,mutta Suomen punk-henkinen rocklehdistö ei tuolloin heavylle kovastikaan lämmennyt.
 
Muistaakseni tuossa J.-V. Sappisen kirjassa Judas Priest tuomittiin onnettomaksi Sabbath -kopioksi :-)
 
Saattaa hyvinkin olla. Judas Priestistä en tykännyt koskaan ja Wishbone Ash taas jäi väliin. Mutta tuo Thin Lizzy-vaikute kuulostaa kyllä hyvinkin todennäköiseltä. Opin tykkäämään Thin Lizzystä vasta joskus -80-luvun lopussa, kun olin Backstagella (Tavastian yläbaari, ikäänkuin ex-Semifinal) yhden kesän dj:nä ja sitä toivottiin koko ajan - onneksi siellä oli näppärä talon levystö, josta löytyi kaikki perusjannun toivelevyt. Samalla tuli tutuksi myös AC/DC, josta en kyllä tykkää edelleenkään mitenkään kauheasti (en vaan kestä sitä laulutyyliä kummaltakaan laulajalta). Enivei, IM ei vaan putoa.

Enivei, IM ei vaan putoa.
 
Maidenilta puuttuu se bluespohja, joka edellisen sukupolven hevibändeillä oli. Siinä missä Purplet ja kumppanit imivät vaikutteet bluesista, otti Maiden vaikutteensa Purplesta ja kumppaneista ja se ah niin tärkeä bluespohja väljähtyi tai katosi siinä vaiheessa. Siinä varmaan yksi syy miksi Maiden ei välttämättä uppoa vaikka Lizzy tai Zeppelin uppoaisikin.
 
Onneksi kaikesta ei tartte tykätä.

Maidenilta puuttuu se bluespohja, joka edellisen sukupolven hevibändeillä oli. Siinä missä Purplet ja kumppanit imivät vaikutteet bluesista, otti Maiden vaikutteensa Purplesta ja kumppaneista ja se ah niin tärkeä bluespohja väljähtyi tai katosi siinä vaiheessa. Siinä varmaan yksi syy miksi Maiden ei välttämättä uppoa vaikka Lizzy tai Zeppelin uppoaisikin.
 
Onneksi kaikesta ei tartte tykätä.
 
Näin varmaan on. Melkein kaikessa mun tykkäämässä musiikissa soi blues enemmän tai vähemmän, jopa Sonic Youthissa. Eipä musta metallimiestä taida enää mikään bändi pystyä takomaan.

- - - ennustan tietyn elektronisen coolinpuoleisen lapsenomaisuuden jatkavan voittokulkuaan. Ensin PMMP, sitten Regina ja TV-resistori, mitä sitten. Ainakin nuoremmassa popparisukupolvessa on paljon hassuttelunhaluista porukkaa, joka ei pelkää olla romanttinen, melodramaattinen ja naurettavakin. Kohta tulee uusi Pet Shop Boys, suomalainen tai brittiläinen. - - -
 
Ei hullumpi profetia! Tälle musiikintyylille (jolle ei varmaan pitäisi ruveta nyt nimeä arpomaan) ominaista on todellakin mielestäni juuri tuo itselle ja sitä kautta muille nauraminen. Parhaimmillaan tämä voi nostaa oman itsetunnon korkealle. Niin kauan kuin hommaa tehdään ilman pahansuopaisuutta, on tämänkaltaisella muusikolla ja musiikinystävällä mielestäni pullat hyvin uunissa. On ollut mukava huomata suomalaistenkin liikkuneen tähän suuntaan!
 
Elektroninen musiikki (kutsuttakoon sitä nyt sitten tässä yhteydessä näin - tarkoitan siis lavealti Pet Shop Boysin, Reginan, Depeche Moden ja vastaavien, omanlaistensa yhtyeiden tyylisuuntaa) on tietyn kuulijakunnan lempilapsi. Uskon tämän porukan koostuvan pitkälti musiikinharrastajista ja astetta omistautuneemmista musadiggareista (käytän itseäni esimerkkinä), jotka kuuntelevat kautta rantain monenlaista musiikkia.
 
Silloin tällöin, parhaimpana esimerkkinä 1980-luvulla synakulttuurin rantautuessa toden teolla pop-musiikkiin, ponnahtaa elektronisten bändien katalogista hitti suurellekin yleisölle. Hiteittäkin pärjättäisiin: kuten aiemmasta voi päätellä, on osaavilla artisteilla turvanaan ystävällismielinen kuuntelijayhteisö. Esim. Pet Shop Boysin hittien ja listaykkösten (ts. suuren yleisön biisien) lisäksi bändi on julkaissut kattavan kavalkadin biisejä, jotka ovat mannaa "omalle jengille", eli diggareille.
 
Tarkoituksenani ei ole tukkia M.netiä tyhjänjauhamisella, mutta tuosta Feggyn ylläolevasta kommentista innostuneena vuodatin tekstini kreisinä ajatuksenvirtana. Pointiksi voisi ehkä nostaa elektrojuttujen pysyvyyden, ja tietynlaisen kiinnostavuuden myös suuren ostavan yleisön korvissa. Ja ehkä tärkeimpänä: ne biisit, jotka soitto- ja myyntilistojen kärkipäihin nousevat, ovat useimmiten musiikillisesti oikeasti hyviä kappaleita. Makuasioita, sanoi koira, tiedän. Millään ilmiöllä ei elektroleirin esiinmarssissa kuitenkaan ainakaan niin vahvasti ratsasteta (mikä ei sekään tosin aina tarkoita huonoa biisimateriaalia, hmm!).
 
Toivon todella, että tuo sitaatin ennustus toteutuu!

Toi oli mielestäni hyvä. Hymähdin tyytyväisesti pari kertaa.

Mulle on olemassa vaan minun korvaan hyvältä ja huonolta kuulostavaa musiikkia.Ja siltä väliltä.
 
Sen minä olen huomannut että iskelmäradiosta tulee tavallista enemmän huonolta kuulostavaa musiikkia.Minun korvaan.