Studiotyöskentely ›

Noniin, pikkuisen kokemuksia vempaimesta. Alotetaan ihan alusta: Golden Age toimitti tavaran viikossa kotiin ja väliin mahtuu ulkomaan maksu, jossa kestää pari kolme päivää. Oli pakattu pariin laatikkoon, aaltopahviin ja ties mihin. Sen sisältä paljastui pahvikuoret, jonka sisällä oli tumman violetti puukotelo. Sen sisällä on mikrofoni, joka on suojattu kuplamuoveilla, styroxilla ja lukittu siipimutterilla kiristettävän muovipannan kanssa paikoilleen. Homma vakuutti mut tältä osin.
 
Mikki ulos ja kuplamuovit pois, takaa paljastuu sarjanumerona 05-094, joista ensimmäinen tarkoittaa valmistusvuotta ja jälkimmäinen ihan järjestysluku.
 
Mikki on yllättävän kevyt verrattuna useisiin laajakalvoisiin, pysyy kevyemmälläkin standilla pystyssä mainiosti. Mukana tulee sellanen kiinni ruuvattava "mikkiklipsi", jolla mikin saa laitettua mihin asentoon tahansa. Ajaa asiansa mainiosti, mutta olen suunnitellut kunnon kehdon ostoa. Jos sitä klipsiä ei käytä, niin tilalle löytyy sellainen musta palikka, joka peittää ne kierteet XLR-liitännän ympäriltä, ulkonäköseikkoja ilmeisesti vain.
 
Rakenteesta sen verran, että minkäänlaista suojaa ei ole tuon kalvon edessä, joten laulaessa kannattaa aina käyttää popfiltteriä. Ei ole kivaa räkiä piloille kallista kapulaa, eihän? Muuten rakenne on miellyttävän jämäkän oloinen, joskaan ei tankkimainen. Se kääntyvä pääkin tuntuu jämäkältä, pysyy hyvin asennossaan.
 
Soundista ei ole vielä hirveästi sanottavaa, mutta täytyy todeta että vaikuttaa melko monikäyttöiseltä ja omalla tavallaan helpolta laitokselta. Se on myös aika herkkä, enää ei nauhoitella tosissaan yhtään mitään tän tietokoneen kanssa samassa huoneessa, vaikka onkin vaimennettu kotelo. Soundi on tosiaan tukeva, mutta kuitenkin jollain tapaa kirkas. Ehkä kirkas on vähän väärä sana, luonnollinen kuvaa paremmin asiaa. Ei mitään härskejä korostuksia missään ja taajuusvaste jatkuu yllättävän alas.
 
Laululla tuo kuulosti todella mainiolta, huono laulaja kuulosti huonolta edelleen, mutta soundi oli mitä mainioin. Diskantteja pohtiessa huomasin sen, että tällä ei ässät suhise kauhean ilkeän kuuloisesti. De-esser ei ollut ollenkaan välttämätön, vaikka miten koitin sihistellä. Proksimiteettikin tuntui olevan yllättän hyvin kurissa, joskaan siitä ei ikinä voi mitenkään päästä eroon kokonaan. Kaikenkaikkiaan vakuutti tossa puuhassa.
 
Nylonkielisellä meinasi botnea tulla vähän liikaakin, olisi pitänyt kokeilla enemmän sitä sijoitusta. Sain kuitenkin melko tasapainoisen soundin irti, joskin se oli hieman tunkkainen. Tunkkaisuuden syyksi väitän melko vahvasti erittäin vanhoja ja paskaisia kieliä, jotka muutenkin ovat vähän huonot (D'Addario). Täytyy joskus kokeilla oikein ajan kanssa, tämän perusteella ei välttämättä ihan just se juttu, jos yhdellä mikillä pitäis purkittaa lähimikityksellä.
 
Rummuissa tuo sitten loisti jälleen. Narulle tarttunut soundi ei ollut mitenkään ihmeellisen mullistava, mutta jännäksi sen tekee vertailu entiseen, joka on tehty TSM:llä. Ero oli kuin yöllä ja päivällä BK:n hyväksi. Huonoksi soundin teki erittäin puutteellinen viritys (mä ja rumpalin omistaja yritettiin virittää) ja erittäin huono tila. Nauhoitettiin treeniksellä, jossa rummut seinän vieressä, pieni betonilattialla ja -katolla varustettu huone (kellarissa), gyproclevyjä seinillä, muutama akustointilevy katossa ja kattokin tooooodella matalalla. Oisko 230cm korkeus peräti. Soundi oli muuten hyvä, tasapainoinen ja kaikkea mahdollista, mutta tilaa kiusaa vessasoundi. Lisäksi basari kuulosti aivan karmealta, aivan muoviputkelta, jota potkittaisiin. Kaikki kuitenkin kuului ja erottui todella hyvin, ehkä liiankin hyvin tiettyihin tarkoituksiin.