Bassot ›

Tästä miehestähän on täälläkin jauhettu vaikka kuinka, mutta kertokaapa mitä hän merkkaa teille?
 
Itse en häntä nyt ihan jumalana pidä, vaikka uudistikin näkemystä bassonsoitosta jonnin verran.
 
Lähinnä minua oikeastaan ärsyttää Jacon apinointi, johon monet basistit sortuvat. Harva onnistuu samaan aikaan samaa groovea kuin hän, vaikka kinka nypyttelisi ja soittelisi "hassuja" 16.-osanuotteja. Valitettavasti.
 
Ja sanottakoon, että kyllä Portrait Of Tracy on hieno esimerkki siitä mihin basso "venyy" ja Drycleaner From Des Moines taas mielestäni näyttää Jacon grooven omaperäisyyden. Se on ikäänkuin sillä hilkulla koko ajan, että se sortuu, mutta ei kuitenkaan sitten niin pääse koskaan tapahtumaan.

No kyllä minä joskun viime vuosisadalla kuuntelin autossa paljon yhtä kasettia mihin olin koonnut kaikki merkittävimmät kappaleet. Onhan niitä mukava kuunnella. Ainoa vinyyli mikä löytyy minulla on Heavy Weather.
Ei Jaco kuitenkaan ole mikään erikoisen hyvä basisti vaikka onkin erinomaisen taitava soittaja. Nämä kaks asiaa eivät minun mielestä ole yks ja sama asia. Kyllä joku James Jamerson tai Duck Dunn on parempia basisteja. Täytyy muista se basson perimmäinen ja tärkein tehtävä.
Kaikenkaikkiaan mukava kuunnella mutta ei välttämättä mikään terveellinen esimerkki oikealle basistille.

Niin, Duck Dunn on kyllä varmasti muiden instrumenttien soittajien kannalta ihanteellisin basisti. Sen äijän soitossa ei kyllä ole mitään ylimääräistä tai turhaa.

Tästä miehestähän on täälläkin jauhettu vaikka kuinka, mutta kertokaapa mitä hän merkkaa teille?
 
Itse en häntä nyt ihan jumalana pidä, vaikka uudistikin näkemystä bassonsoitosta jonnin verran.
 
Minun näkemystäni bassonsoitosta kyseinen hahmo uudisti todella huomattavasti. Ensimmäinen basso esikuvani oli Lemmy, ja sitä matkimaan sitten apinana. Rickykopio (olen aina ollut köyhä) marshall JMP ja metal super extra äänensärkijä. Ja plekulla paukutusta minkä käsistä lähti. Olihan se, hmm.
 
Sitten kuulin Heavy Weatherin, ja iski Jaco innostus. Onneksi ostin samointein mahdollisimman paljon myös lukumateriaalia Jacosta, ja aika äkkiä totesin, että se matkijoiden lukuisuus oli ollut tärkeänä osatekijänä Jacon depression pahentumisessa. Päätin että ainoa keino kunnioittaa mestaria, on kehittää oma soundi, ja oma tyyli bassossa. Sen käyttäytymisen omaksuminen, joka epäsuorasti johti Jacon kuolemaan, olisi ollut tyhmää.
 
Siitä lähti oikeastaan koko bassonsoiton opiskeluni. Menin soittotunneillekin. Mutta koko ajan olen hakenut ns. erilaista soundia kuin Jacolla oli, joten nauhattomassakin minulla on tosi tumput, melkein kontra vanhoilla kielillä soundit. Samoin soittotekniikoissa olen pyrkinyt nimenomaan poispäin Jacosta. Tämä aiheutti kyllä vaiheen bassottelussani joka ei ehkä ollut ihan juhlaa. Pelkkää släppiä ja täppiä, olen tosin parantunut siitä sittemmin.
 
Nyt kun en enää mieti sitä miltä kuulostan, vaan annan vain tulla, tuntuu että se oma soundi lopulta olisi löytymässä. Mutta ilman Jacoa en olisi varmaan ikinä tajunnut edes lähteä etsimään sitä, vaan olisin yrittänyt vain sitkeästi matkia Lemmyä... tai jotain toista isoa basistia.

itse pidän jacoa jumalana. kävinpä ostamassa sig. bassonkin. jotenkin jacon groove vaan on niin loistavaa. vaikka ei teknillisesti olekaan mikään ihme, niin tyylitajullisesti oli erittäin hyvä. ei sortunut turhaan kikkailuun (vrt. Stu Hamm)

vaikka ei teknillisesti olekaan mikään ihme, niin tyylitajullisesti oli erittäin hyvä. ei sortunut turhaan kikkailuun (vrt. Stu Hamm)
 
Vitsi? Oletkos kuullut vaikkapa livelevyä Heavy'n'jazz? Tosi tyylitajuista aloittaa vetää ennen keikan ensimmäisen biisin aloittamista yksin pari minuuttia tilutusta bassolla.

...se matkijoiden lukuisuus oli ollut tärkeänä osatekijänä Jacon skitsofrenian pahentumisessa.
 
Eihän Jacolla skitsofrenia ollut (vai onko sinulla parempaa tietoa kuin minulla?) Itse olen lukenut, että Jaco oli diagnosoitu maanisdepressiiviseksi.
 
Itse kyllä arvostan Jacoa muusikkona aivan suunnattomasti (vaikka kitaristi itse olenkin :). Yleensä ihmiset nostavat esille Jacosta vain sen soittopuolen, mutta mieshän oli myös loistava säveltäjä (Three views of a secret, Liberty city, Continuum...). Omalta osaltani Jaco-friikkiyden lopullisesti laukaisi Bill Milkowskin Jaco-elämänkerta, jonka jälkeen tutustuin jokaiseen miehen levytykseen jonka vain käsiini sain.
 
btw Onko kukaan teistä tsekannut sitä jonkin aikaa sitten ilmestynyttä Jaco - the Early Years Boxia?

Eihän Jacolla skitsofrenia ollut (vai onko sinulla parempaa tietoa kuin minulla?) Itse olen lukenut, että Jaco oli diagnosoitu maanisdepressiiviseksi.
 
Joo, maanisdepressiivinenhän se olikin. Unehtu, antakee armoa. Muuten seison sanojeni takana.
 
Ja Milkowskin kirjaa täälläkin on luettu ahkerasti.

Itse kiinnostuin Jacosta nähtyäni telkkarista 80-luvun alussa Joni Mitchellin Shadows and Light -keikan. Vähän myöhemmin lainasin kaverilta Jacon ekan soololevyn, ja valitettavasti se kyllä demppasi kiinnostusta aika tavalla.
 
Mutta Mitchellin levyillä (Mingus, Hejira, Shadows and Light) Jaco on todella kiinnostava komppaaja, joka tukee loistavasti muiden soittoa, musiikin kokonaisuutta ja Jonin hyvin epätavallisia soinnutuksia.
 
Ainoa livekokemus Jacosta on puolikas keikkaa Word of Mouth -bändiä Roskildessa. Lähdin pois kesken Jacon säröbassolla soittamaa Hendrix-coveria. Onhan se periaatteessa teknisesti kiinnostavaa, että joku pystyy soittamaan kuuluisia kitarasooloja (tai alttosaksofonisooloja) sähköbassolla, mutta onko se musiikillisesti kiinnostavaa?
 
.

Tosi tyylitajuista aloittaa vetää ennen keikan ensimmäisen biisin aloittamista yksin pari minuuttia tilutusta bassolla.
 
Jätkä on kitaristi!

Itse kiinnostuin Jacosta nähtyäni telkkarista 80-luvun alussa Joni Mitchellin Shadows and Light -keikan. Vähän myöhemmin lainasin kaverilta Jacon ekan soololevyn, ja valitettavasti se kyllä demppasi kiinnostusta aika tavalla.

 
en mäkään ollu mitenkään erityisen innostunut siitä nimikkolevystä, mutta the birthday concert ja invitation on kyllä mielestäni loitavia. invitationilla on semmonen "gospel" biisi ku fannie mae. suosittelen kaikki nkuuntelemaan sen.

Suosittelen kaikille soittamaan Jacon nimikkolevyn avausraitaa (Donna Lee) jollekin jazziin tai musiikkiin yleensäkin perehtymättömälle tuttavalle. Saa nimittäin aikaan suht' hämmentyneitä ilmeitä ja kommenteja :D
"Mitä h*lvettiä tää on... eihän tässä oo mitään järkeä ... Miten joku voi kuunnella tällasta ? ... Onks tää jotain jatsia?!"

Mutta Mitchellin levyillä (Mingus, Hejira, Shadows and Light) Jaco on todella kiinnostava komppaaja, joka tukee loistavasti muiden soittoa, musiikin kokonaisuutta ja Jonin hyvin epätavallisia soinnutuksia.
 
Jaco osasi tuon komppaamisen kyllä. Minäkin olen ihastellut joidenkin Mitchellin biisien komppeja, missä herra Pastorius tuputteli menemään.
 
Minä johonkin aikaan ihastelin Jacoa hurjasti ja tukkaa kasvattaessa opettelin nauhattomalla miehen soolobiisejä. Olen yhä sitä mieltä, että hän oli hyvin mullistava soittaja, mihin kaikki varmaan yhtyvät.. Joku kuitenkin mainitsi tuon Jacon apinoinnin, mikä ei välttämättä ole aina hyväksi.
 
Se ärsyttää, kun kaikkea pitää verrata Jaco Pastoriukseen.. On maailmassa paljon parempiakin basisteja.
Kun tarkemmin tutustuu miehen elämään, huomaa myös sen, että hän oli aikamoinen "Egomaniac", elikkäs ei ihan paras esikuva nuorelle soittajalle.

Täytyy sanoa että eihän Jacoa voi ohittaa olankohoutuksilla jos basismin syövereihin on joutunut.Hänen soitosta oli aina kuitenkin kuultavissa rhytmn&blues ja ennen kaikkea soul.Mieshän oli kuunnellut sitä kamaa radiosta ja opetellut kaikki kuulemansa.Itse pidän kyllä kovasti Weather Reportista, erityisesti Heavy Weather-levystä.Varmaan kaikki on nähnyt Jacon "opetusvideon" joka ei mielestäni ns.opetusvideona ole kovin hyvä mutta valottaa Jacoa soittajana hieman.Aika pihallahan äijä siinä on...ja sitä paitsi olihan Jacolla suomalaiset sukujuuret, ei voi olla huono äijä! :)

ainoo basisti jonka tiedän joak osaa soittaa pianoa.

..ja sitä paitsi olihan Jacolla suomalaiset sukujuuret,
 
ai sen takia se on niin saatanan ruma! hoho..
 
Mjoo, itse tutustuin tuohon ukkoon joskus viime talvena. Hieman myöhemmin ilmestyi soitinvalikoimaani nauhaton jatsibasso.. Myös bassostyrkkarin eq kääntyi erilaiseen asentoon.. Keksin myös jatsibasson tallamikin ihmeellisen maailman.. Ehkä soittotatsinikin on hieman muuttunut, en tiedä.. Mutta mutta.. toi jacon debyyttisoololevy on kyllä yks parhaita mitä mun korviin on osunut. Varsinkin biisi (used to be a) cha cha potkii lujaa. tosin paljolti herbie hancockin ansiosta...

ainoo basisti jonka tiedän joak osaa soittaa pianoa.
 
Marcus Miller +lukuisa määrä suomalaisia basisteja. Piano on pakollinen sivuaine useissa konsiksissa.

Olise hienoo kattella jacon basson soittoa videolta. Tais olla joku jacon "opetus"-video. Muistaako joku nimeä?
 
Sitä stu:ta joku tais haukkua. Muuten loistava basisti, mutta esim. satrianin livelevyllä veti aika sekavaa bassosooloa. Klassista, funkkia ja polkkaa sekaisin(?). Stun "polkka"soolot tosin on ihan hauskoja kuunnella.

ainoo basisti jonka tiedän joak osaa soittaa pianoa.
 
Kylää Maccakin soitta pianoa ihan kelvollisesti puhumattakaan John Paul Jonesista.