Kitarat: soittaminen ›

elikkäs , eihän tämä tänne kuulu , mutta oletteko aikoinaan ihan itse ja omin keinoin opetelleet soittamaan vai ihanko kurssien ja opistojen kautta ?
 
itse olen soittanut about 6 vuotta eikä ikinä ole opistoon tullut ikävä . ja hyvin tuntunee onnistuvan

Vaikea kysymys. Hieman sekä-että. Olen jonkin aikaa (yhden lukukauden) ollut musiikkiopistossa, ja minusta se on vain ehkä enemmänkin sellaista neuvontaa. Vertaus: Vähän niinkuin koulun opinto-ohjaaja. Ei varsinaisesti opeta mitään, mutta neuvoo mitä tehdä. Kitaraope neuvoo, mitä kannattaisi reenata. Loppujen lopuksi kaikki ovat itseoppineita, ei kitaraopet opettele mitään kenenkään puolesta.

Kukaa ei oo ikänää mitää opettanu, mutta sen kyllä huomaakin. Mutta oonki vähä sekasoittaja.

Iha ite... Sen takia en mitään osaakkaan.

En oo tunneilla käyny eli oon opiskellu itse, jos tätä soittoa voi nyt minkäänlaiseksi soitoksi kutsua.

Missään opetuksessa en ole ollut, vaikka olisi varmaan kannattavaa... Tai no, isä nnyt on soittanut tuommoiset 30 vuotta, alussa sain häneltä kyllä opastusta.

ei kitaraopet opettele mitään kenenkään puolesta.
 
Apenaattorilta hyvä vastaus, juuri noin se menee. Ensimmäiset kolme vuotta opettelin itse soittamaan, sen jälkeen kävin musiikki-opistolla, nyt aloitan konservatoriossa.

Missään opetuksessa en ole ollut, vaikka olisi varmaan kannattavaa... Tai no, isä nnyt on soittanut tuommoiset 30 vuotta, alussa sain häneltä kyllä opastusta.
 
Sielun veljeksiä.
 
En siis oo missään opiskellu ja suurin osa on tullu ite opittua. Ja olen tyytyväinen tuloksiin.

Sielun veljeksiä.
 
Heh, yhtä paljon soittokokemusta ja saman tyylinen musamaku, jeah!

Muuten itseoppinut ja kirjoista ja netistä opiskellut mutta kaveri näytti miten vedetään voimasoinnut ku sain ekan kitaran.

Avauduin aiheesta joskus:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=98837&o=0
 
Mutta nopea vastaus: kitaran, Luojan kiitos, itseoppinut.

Itse olen oppinut.

Vuoden verran soittelin yksin, sitten kävin kerran viikossa puolen tunnin kursseilla, siinä sivussa musiikin teoriaa liittyen kurssiin (ei varsinainen opisto, vaan enemmän kitaraopettajan vetämä kurssi). Myöhemmin sitten jatkui itseopiskelu (edelleen).

elikkäs , eihän tämä tänne kuulu , mutta oletteko aikoinaan ihan itse ja omin keinoin opetelleet soittamaan vai ihanko kurssien ja opistojen kautta ?
 
itse olen soittanut about 6 vuotta eikä ikinä ole opistoon tullut ikävä . ja hyvin tuntunee onnistuvan
 
No ite on oppinut, paitsi on sitä muilta kateltu vähä alussa :D
...tiiät varmaan keltä...

Missään opetuksessa en ole ollut, vaikka olisi varmaan kannattavaa... Tai no, isä nnyt on soittanut tuommoiset 30 vuotta, alussa sain häneltä kyllä opastusta.
 
Sama. Mulle faija näytti heti ekana päivänä kolme sointua ja Pentatoonisen. Niitä tulee jauhettua vieläkin kokoajan. Siihen ympärille olen sitten ihka itse koonnut hiukkasen teoriatietoa. Eli itseoppinut.

...mutta oletteko aikoinaan ihan itse ja omin keinoin opetelleet soittamaan vai ihanko kurssien ja opistojen kautta ?
 
Mä olen ihan musiikkiopistojen kasvatti, ensin 1992 - 99 opistossa ja 2000 alkaen ihan ammattiopinnoissa.
 
On oikeastaan ollut aika siistiä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään koska opettajat on tehneet kaiken mun puolesta ja koulu on antanut kaiken tiedon millä voi aina leuhkia täällä. Ja sitten ei ole tarvinnut miettiä mitään persoonallisuus -asioita, kun osaa skaaloja ja kaikkee.
 
Mutta nyt mä en enää käy tunneilla, ja oonkin miettinyt että mitäs tässä tapahtuu, oonko tyhjän päällä. Tarvii varmaan alkaa hankkia katu-uskottavuutta jotenkin. Ehkä pieni tatuointi, ja pari väärää ääntä sinne tänne (tosin harkittuja sellaisia, mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee). Lävistyksen vois hankkia pippeliin, ja kitaran hihna niin alas ettei niitä skaaloja pysty soittamaan.

Opistohomo.
 
Kun sai kakkossoittimen niin otin sitten sähkökitaran, enkä kyllä uskoisi, että oisin yksin oppinu lähellekään tuota määrää. En oo katunut tunteja.

Lävistyksen vois hankkia pippeliin, ja kitaran hihna niin alas ettei niitä skaaloja pysty soittamaan.
 
Hanki sellainen straplock-lävistys, kitaran hihnatappi siihen kiinni ja rok. Sana bend saa aivan uuden merkityksen... :)

Mä olen ihan musiikkiopistojen kasvatti, ensin 1992 - 99 opistossa ja 2000 alkaen ihan ammattiopinnoissa.
On oikeastaan ollut aika siistiä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään koska opettajat on tehneet kaiken mun puolesta ja koulu on antanut kaiken tiedon millä voi aina leuhkia täällä. Ja sitten ei ole tarvinnut miettiä mitään persoonallisuus -asioita, kun osaa skaaloja ja kaikkee.
Mutta nyt mä en enää käy tunneilla, ja oonkin miettinyt että mitäs tässä tapahtuu, oonko tyhjän päällä. Tarvii varmaan alkaa hankkia katu-uskottavuutta jotenkin. Ehkä pieni tatuointi, ja pari väärää ääntä sinne tänne (tosin harkittuja sellaisia, mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee). Lävistyksen vois hankkia pippeliin, ja kitaran hihna niin alas ettei niitä skaaloja pysty soittamaan.
 
Hohoho, Plussa läjähti! Mainio!