Kitarat: kitarakamat ›

Omistaisko kukaan kyseistä kitaraa??Tarkoitan sitä Meksikon mallia..Olis tarkoituksena ostaa sellanen mutta oon kuullut ettei ne olis kovin hyviä..Eli onko soitettavuus minkälainen ja onko mikit hyvät??Toimiiko tallasysteemi hyvin??

Omistaisko kukaan kyseistä kitaraa??Tarkoitan sitä Meksikon mallia..Olis tarkoituksena ostaa sellanen mutta oon kuullut ettei ne olis kovin hyviä..Eli onko soitettavuus minkälainen ja onko mikit hyvät??Toimiiko tallasysteemi hyvin??
 
Ei ole enää, mutta pari vuotta oli tuollainen ihan ykköskitarana. Tykkäsin kovasti, mutta floikka ykköskepissä kävi tökkimään, joten myin sen tuon Ibanezin alta pois. Mikit oli aivan kohtuulliset, tallahumpparin tosin vaihdoin Duncanin '59:iin, mutta alkuperäiselläkin tulin pitkään ihan hyvin toimeen.
 
Kampi toimi myös aivan hyvin, kyllä se vireensä piti ehkä aivan raivokkaimpia syöksypommituksia lukuunottamatta. Ylöspäin tosin ei paljon kammettu, kun tuli kitaran kansi vastaan.
 
Yleisesti ottaen _mun mielestä_ aivan mainio all-round kitara, taittuu humpat ja hevit. Hintakin aikalailla kohdallaan, uutena noita kai saa alle 700 euron, käytettynä luulisi löytyvän alta viidensadan.
 
Hitto, iski ikävä... =)
 
JuSu

Uutena maksais 890ecua...T-kaupasta sais 670ecuun...Single coilit mä siihen kyllä sit vaihdan...Jotka on tietenkin Hot Railsit ja JB junior...=)

Sitäkin mutta sopii myös muihinkin juttuihin =)...Humppa ja suomirokki lähtee myös noilla mikeillä...

syökö floikka paljon sustainia stratossa?

Toiset sanoo et syö ja toiset taas että ei syö...Vissiinkin maku/yksilö asia...

Toiset sanoo et syö ja toiset taas että ei syö...Vissiinkin maku/yksilö asia...
 
Yksi asia mikä on mietityttänyt: osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
 
Itse en muista nähneeni kuin jollakin länsiafrikkalaisella bändillä, missä tapauksessa saattoi olla kyse lähinnä siitä, että kotikylän kitarakaupan valikoima ei ole ollut kovin laaja.
 
.

Yksi asia mikä on mietityttänyt: osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
 
Khehee, yleisö varmasti katsoisi kuin heikkomielistä kun kitaristi alkaisi piuailemaan Steve Vaimaisia kampiakrobatioita puhtaalla soundilla: 'Piuu, pauu, pojojojoing, pauauauauaaa!'

osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
 
Ainakin joku suomalainen humppakitaristi käytti floikka stratoo keikoilla ja hyvältä kuullosti myös puhtaat soundit...

osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
 
Ainakin joku suomalainen humppakitaristi käytti floikka stratoo keikoilla ja hyvältä kuullosti myös puhtaat soundit...
 
tuskinpa se talla muuttaa niin paljon ääntä stratossa, sehän on vaan puoliks kelluva. hyvät saundit tosiaan sillä humppakitaristilla, soitti ainakin viime vuonna kakkosella.

osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
 
Ainakin joku suomalainen humppakitaristi käytti floikka stratoo keikoilla ja hyvältä kuullosti myös puhtaat soundit...
 
Murray ja smith käyttävät floikallisia stratoja, ja helvetin hyvältä kuullostaa kleani.
 
Mutta onhan niillä sentään niin kovan luokan laitteet.

miksi cleanit ei kuulostais hyvältä floikka kitarassa??!! en ymmärrä..

miksi cleanit ei kuulostais hyvältä floikka kitarassa??!! en ymmärrä..
 
Koska talla kelluu, eikä ole kiinteästi rungossa kiinni. Tästä seuraa se, ettei runko resonoi kunnolla, jolloin soundi jää yleensä ohueksi.

Koska talla kelluu, eikä ole kiinteästi rungossa kiinni. Tästä seuraa se, ettei runko resonoi kunnolla, jolloin soundi jää yleensä ohueksi.
 
Talla on kuitenkin oleelliselta osaltaan taatusti kiinni rungossa, eli ne kaksi ankkuripulttia. Lisäksi vastapuolella olevien jousien välityksellä välittyy varmasti paljon energiaa myös runkoon.
Sinänsä floikkatallallista voisi ajatella jopa osaltaan toimivampana ratkaisuna, metallinen talla kun pääsee värisemään kielen mukana vapaasti voiden näin lisätä sointia.
Tietysti sointiin vaikuttaa erityisesti lankun paksuus ja puun tyyppi, ohut lankku soi varmasti floikan kanssa paremmin. Omista kitaroista ainakin ibanezin s-sarjan kitaran lankku värisee soittaessa ylivoimaisesti eniten, tässä kitarassa on lukkofloikka ja erityisen ohut lankku.

Sinänsä floikkatallallista voisi ajatella jopa osaltaan toimivampana ratkaisuna, metallinen talla kun pääsee värisemään kielen mukana vapaasti voiden näin lisätä sointia.
 
Itse asiassahan se tällöin johtaa värähtelevän kielen energiaa pois kielistä (niihin vietereihin) ja näin lyhentää sointia...
 
70-luvulla kun kitaraa pidettiin sitä parempana mitä enemmän oli sustainia, "parhaissa" kitaroissa oli mahdollisimman painava lankku, messinkitalla ja -peräkappale sekä vielä tallan alla ylimääräinen messinkimötikkä lisäämässä massaa. Ei mitään vibrakoneistoja. Soittajien selkäparat...
 
.

Itse asiassahan se tällöin johtaa värähtelevän kielen energiaa pois kielistä (niihin vietereihin) ja näin lyhentää sointia...
 
Kuten sanoin, tämä nimenomaan riippuu paljon lankusta. Jos lankku on ohut (kevyt) siten, että se värähtelee kielen mukana helposti, tulee värähtelyyn paljon lisää massaa mukaan ja näin ollen sustaini kasvaa. Vaikka kitarassa olisi kuinka paljon massaa, ei siitä ole mitään iloa jos se vain olla möllöttää eikä värähtele mukana.
Parker Fly on esimerkki tällaisesta erittäin ohuesta kitarasta; siitä löytyy nimenomaan sustainia.
 
Lisäksi, jouset eivät ole kitarassa se osa, mihin energia johtuu ja vaimenee, vaan jouset välittävät kyllä energian eteenpäin, samalla tavalla kuten kieletkin. Eräänlainen jousi se on kielikin.

Yksi asia mikä on mietityttänyt: osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
Tuskinpa niitä paljoa on. Kyllä noi floikkaitarat puhtaallakin soi, mutta siitä floikasta en ainakaan itse paljoa iloa saa ilman säröä.

Yksi asia mikä on mietityttänyt: osaako joku mainita floikka-kitaroita pääinstrumenttinaan käyttäviä kitaristeja, jotka soittavat niillä pääsääntöisesti _puhtailla_ - siis säröttömillä tai ainakin melkein säröttömillä - soundeilla?
 
Itse en muista nähneeni kuin jollakin länsiafrikkalaisella bändillä, missä tapauksessa saattoi olla kyse lähinnä siitä, että kotikylän kitarakaupan valikoima ei ole ollut kovin laaja.
 
Absoluuttinen nollapiste ei liene länsiafrikasta, mutta hyvinkin tuolta eteläisestä Suomesta. Lääkkölä soittelee melko hyvin sillä jackson/charvelillaan ihan puhtaillakin soundeilla.