Lyriikka ›

The Love Song
 
How can she look so fine
How can she look so hot
How can she be all mine
 
She's dead Oh so cold and blue
She's just about ready to decay
But I keep her in the freezer
So she feels fresh everytime I touch
 
This Is Necrofilia - I aint proud
But she didn't want me alive
So I took her dead
 
What a sick person I am
But "it" makes me feel good
And that's all I care about
And she hasn't complained either
 
This Is Necrofilia - I aint proud
But she did'nt want me alive
So I took her dead
 
Pitkään panttasin, mutta nyt julkaisin sitten ensimmäistä kertaa lyriikkaani näillä sivuilla. Pari ekaa riviä on lainattu gunnareilta, mutta ei se haittaa.

Kyseessä ei liene "kevyt" musiikki?
 
Aika kova aihe... vaatii kuuntelijalta joko hyvää huumorintajua tai rautaista vatsaa...

Kyseessä ei liene "kevyt" musiikki?
 
Aika kova aihe... vaatii kuuntelijalta joko hyvää huumorintajua tai rautaista vatsaa...
 
Joo, ei se ihan mitään powerpoppista ole. Onhan siinä "pikkuisen" huumoria. Ei sitä tietenkään kaikki tajua huumoriksi. Tipper Gorella voisi olla sananen sanottavana.

Mm, joo. Tällainen suora kerronta ei oikein säväytä. Jos tämän saisi rakennettua jotenkin metaforien ja salamyhkäisyyden peittoon, niin tämä olisi ihan hemmetin kiero ja tietyllä tavalla hupaisa teksti.

Mm, joo. Tällainen suora kerronta ei oikein säväytä. Jos tämän saisi rakennettua jotenkin metaforien ja salamyhkäisyyden peittoon, niin tämä olisi ihan hemmetin kiero ja tietyllä tavalla hupaisa teksti.
 
Kieltämättä on aika suoraa puhetta. Että tyhmemmätkin tajuaa. En kyllä yleensä tuollaisia tekstejä kirjoittele, mutta ajattelin nyt pistää tuon alkajaisiksi pehmeäksi laskuksi, ja jatkan sitten jossain välissä hieman vakavammalla tekstillä.

Mun mielestä taas toi suora tyyli sopii paremmin. Sen huomaa heti huumoriksi, mikä lienee tarkoitus osin?
 
Semmonen, no jaa, enpä osaa sanoa. Koominen.

Sopisi hyvin Spinal Tapin ohjelmistoon. Koominen.

Vähän aikaisessa vaiheessa paljastit jutun jujun. Se loppu onkin sitten aika yllätyksetön. Sellainen pikkuhiljaa aukeava vyyhti toimii minulle paremmin. Ensin yhtä, sitten alkaa pikkuhiljaa aavistelemaan jotain toista ja lopussa paljastuu totuus.
 
Muuten pikkusen osoitteleva, mutta huumorista plussaa. Konteksti ratkaisee aika paljon näissä, eli millaiseen sävellykseen tämä on tarkoitettu?

Konteksti ratkaisee aika paljon näissä, eli millaiseen sävellykseen tämä on tarkoitettu?
 
Noh, jonkunnäköinen punk-renkutushan voisi tulla kysymykseen. Auttaisikohan siihen yllätyksettömyyteen, jos noiden säkeistöjen paikkaa vaihtaisi?

Vähän aikaisessa vaiheessa paljastit jutun jujun. Se loppu onkin sitten aika yllätyksetön. Sellainen pikkuhiljaa aukeava vyyhti toimii minulle paremmin. Ensin yhtä, sitten alkaa pikkuhiljaa aavistelemaan jotain toista ja lopussa paljastuu totuus.
 
Tätä oikeastaan tarkoitin. Alussa kerrottaisiin muutaman säkeistön ajan jostain rakkaudesta ja sitten tulisi joku C-osa jossa koko karmeus läväytettäisiin päin kuuntelijan naamaa. Mustalla huumorilla höystettynä..
 
Ja hitto, tämän pitäisi olla sitten joku imelä viiksiballadi.

Tätä oikeastaan tarkoitin. Alussa kerrottaisiin muutaman säkeistön ajan jostain rakkaudesta ja sitten tulisi joku C-osa jossa koko karmeus läväytettäisiin päin kuuntelijan naamaa. Mustalla huumorilla höystettynä..
 
Ja hitto, tämän pitäisi olla sitten joku imelä viiksiballadi.
 
Scorpions?
 
Aina pitäisi säästää tekstin huippukohta loppuun. Siis minun mielestä ainakin.

Noh, jonkunnäköinen punk-renkutushan voisi tulla kysymykseen. Auttaisikohan siihen yllätyksettömyyteen, jos noiden säkeistöjen paikkaa vaihtaisi?
 
Voisi auttaa, ja sitten jos vaihtaisit ekasta kertsistä nekrofilian johonkin toiseen sanaan. This is cold love... Kokeile.

Voisi auttaa, ja sitten jos vaihtaisit ekasta kertsistä nekrofilian johonkin toiseen sanaan. This is cold love... Kokeile.
 
Hyvä arva. Toi toimii.

Tästä saisi kyllä varsin irvokkaan balladin, sopisi minulle.
 
Rytmistä pääsi mukavasti kiinni, ja itse en juuri loppusointuja peräänkuuluta, joten ei valittamista. Suoraa tekstiä todellakin, ja jos tästä jotain renkutusta tekee, niin metaforia ei niinkään kaipaa. Pientä lisämaustetta voisi todellakin hakea pihtaamalla ratkaisua loppuun..

Aika kova, jopa parempi kuin se raakile jonka väsäsit sillon joskus. Kenties minä tietysti olisin kirjottanut tuon hieman eritavalla mutta kuitenkin, ihan "jees" ;) Ootko Derek näyttänyt tämän paremmalle puoliskollesi? ;)
 
Niin juu, kenties minäkin olisin ehkä hieman myöhemmäksi jättänyt huipennuksen, mutta toisaalta suoremmassakin kerronnassa on puolensa. Ja jos tästä punkkimäkäräistä tekee niin suora kerronta on kenties parempikin.

No, itse pidän Absoluuttisen Nollapisteen Rarmos Ybrehtar -biisin sanoista enemmän.

Itseasiassa kyllä! Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
 
Aivan varmasti!