Kitarat: kitarakamat ›

Mitä nyt oon kevään aikana noita Les Paul Standardeja käynnyt läpi, niin uudet hakkaa vanhat mennen tullen. Kaikki vanhat ovat olleet tukkoisia ja nuhaisia soundiltaan ja monissa ollut ongelmia ylimpien nauhojen puhtaasti soimisisessa, vaikka kielet ovat inhimillisellä korkeudella.
 
Lisäksi uusissa Stankuissa on loimukannet + paljon paremmat mikit kun ennen 2002 valmistetuissa Les Pauleissa.
 
Tämä oli minun kokemukseen perustuva mielipide.

Mitä nyt oon kevään aikana noita Les Paul Standardeja käynnyt läpi, niin uudet hakkaa vanhat mennen tullen. Kaikki vanhat ovat olleet tukkoisia ja nuhaisia soundiltaan ja monissa ollut ongelmia ylimpien nauhojen puhtaasti soimisisessa, vaikka kielet ovat inhimillisellä korkeudella.
 
Lisäksi uusissa Stankuissa on loimukannet + paljon paremmat mikit kun ennen 2002 valmistetuissa Les Pauleissa.
 
Tämä oli minun kokemukseen perustuva mielipide.
 
Mä en halunnut aikanaan omaan paulaani loimukantta, se ei vaan ollut vaihtoehto. No loimuttoman sain ja hemmetin hyvän sellaisen :) Kyllä mä voisin ottaa loimullisen tolle kaveriks, hieman eri mikeillä ja muuten eri hommiin tarkotettuna.

Sivuan vähän aihetta, mutta isäni omisti 2000-luvun vaihteessa mustan gibsonin sg:n, jonka tarkemmasta mallista olisin kiinnostunut. Kitara on nyt jo myyty, mtta muistan siitä seuraavat yksityiskohdat:
 
Vain yksi humppari
Runko oli kokonaan musta, eikä siinä ollut mitään pleksejä tai muita.
Muistaakseni humpparin puolituskytkin
 
Kitara maksoi jotain 4000-5000 markkaa, ja siinä oli karmea vireisyysongelma, joka ei meinannut parantua vaikka kitara kävi huollossa. Oulun soitin ja tarvikkeesta kitara ostettiin.
 
Onko kukaan kuullutkaan moisesta mallista?

Sivuan vähän aihetta, mutta isäni omisti 2000-luvun vaihteessa mustan gibsonin sg:n, jonka tarkemmasta mallista olisin kiinnostunut. Kitara on nyt jo myyty, mtta muistan siitä seuraavat yksityiskohdat:
 
Vain yksi humppari
Runko oli kokonaan musta, eikä siinä ollut mitään pleksejä tai muita.
Muistaakseni humpparin puolituskytkin
 
Kitara maksoi jotain 4000-5000 markkaa, ja siinä oli karmea vireisyysongelma, joka ei meinannut parantua vaikka kitara kävi huollossa. Oulun soitin ja tarvikkeesta kitara ostettiin.
 
Onko kukaan kuullutkaan moisesta mallista?
 
Villi veikkaus:
 
http://www.everythingsg.com/catalogs/1999%20sg-x.jpg

Miksi muuten Gibson SG Angus Young Signaturessa on vibrakampi, vaikka A. Young ei koskaan kampea käytä, eikä omissa sitä ole?

Miksi muuten Gibson SG Angus Young Signaturessa on vibrakampi, vaikka A. Young ei koskaan kampea käytä, eikä omissa sitä ole?
 
Tästähän oli juuri taannoin täälläkin juttua. Löytynee haulla varmaan. Pahoittelen, olen liian laiska hakemaan sun puolesta :P

Minulla on nyt toisessa kourassa Riffi ja toisessa omistamani ES-175, joten luettelen tähän alle sekä Riffin artikkelissa mainitut puutteet (niille, jotka eivät kyseistä artikkelia kourassaan pitele) ja kommentoin oman 175:ni vastaavia ominaisuuksia (merkin => jälkeen kussakin kohdassa).
 
FYI: Olen hankkinut oman ES-175:n reilu puolitoista vuotta sitten ja se on valmistettu Kalamazoon tehtaalla kuusi päivää ennen syntymäpäivääni vuonna 2001. Kyseessä on sattuma ja ikääni ei voi tästä päätellä, olen hieman kitaraani vanhempi ;-)
Minulla on kaksi Gibsonia, mutta myös joukko muita hyviä kitaroita, pidän Gibsonia erittäin hyvänä kitarana, mutta en ole ns. "Gibson-mies".
 
Riffin jutussa mainitaan 8 puutetta:
 
1. Lavan helmiäisupotus on ohut koriste, jonka päälle on vedetty lakkaa
=> Omassani kyseessä on upotus, joka on viimeistelyltäään moitteeton.
 
2. Otelaudan helmiäisupotuksissa on halkeamia ja halkeamien väleissä on liimapursuamia; upotusten mitoitus ei kovin tarkkaa: välejä täytetty liimalla
=> Omassani jokainen helmiäiskuvio on ehjä ja täysin otelaudan tasossa. Upotuksen ja otalaudan välissä ei ole lainkaan silmillä (tai suurennuslasilla) havaittavia rakoja.
 
3. Kaulapuun sävytykseen käytettyä väriä on levinnyt kaulan valkealle reunalistalle
=> Omassani moista ei esiinny, vaan listan ja kaulan sauma on virheetön.
 
4. Kaulan pintakäsittely on paikoin melko tahmea (ilmeisesti epätasaisen lakkauksen takia)
=> Omassani kaulan pinta on moitteeton ja tasainen koko matkaltaan.
 
5. Kaulan ja rungon liitoksessa on muutama kohta, jossa työstön aikana syntyneitä koloja on paikattu puun sävystä poikkeavalla kitillä
=> Omassani kaulan liitos kitaran takana on täysin moitteeton. Kannen puolella otelaudan "kielekkeen" alla voi sopivasta kulmasta havaita pari noin millimetrin kokoista koloa, kun katsoo syvälle kielekkeen alle. Kielekkeen pintaa ei ole myöskään lakattu samalla tavalla kuin muuta osaa kitarasta.
 
6. Muutamat ylänauhat ovat muuttaneet väriään.
=> Omassani kaikki nauhat ovat väriltään (ja tuntumaltaan) identtiset.
 
7. Kaulamikrofonin kehys ei istu kannen muotoon, jonka takia kaulamikrofoni ei ole suorassa linjassa kielten kanssa.
=> Omassani on sama tilanne: kaulamikrofoni on kannen kaaristuksen mukaisesti hieman viistossa tallan suuntaan. Kyseessä on käsittääkseni kitaran ominaisuus, sama kaulamikin kallistus on nähtävissä esim. Gibsonin Customin shopin sivuilla olevissa kuvissa.
 
8. Jähtöjakin kohdalla kannen pinta on hieman murtunut (ilmeisesti kun jakin mutteria on kiristetty liikaa).
=> Omassani lähtöjakki ja sen ympäristö on moitteeton ja siisti.
 
Vaikuttaa siis siltä, että Riffin artikkelissa arvioitu kitara on ollut erittäin puutteellinen monessa suhteessa. Voi jopa esittää epäilyn, onko se aito Gibson. Jutun mukaan kitara oli testiin saapuessa "selvästikin kiertänyt jo jonkin aikaa maailmaa". Olisiko kyseessä maanantai-kappale, jota ei ole saatu kaupaksi ja se on sitten lähetetty pohjoiseen kylmäsormisten soittajien maahan myyntiin ja arviointiin ? ;-)
Jos näin. maahantuoja on tehnyt pahan arviointivirheen.
 
Olen sikäli jutun kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että vajaan neljän tonnin kitarassa ei saa olla mainittuja puutteita. Ei Gibsonin maineinen valmistaja saa päästää tällaisia kappaleita ulos ovistaan. Ainakaan niitä ei pitäisi asiakkaiden moisella hinnalla ostaa.
 
Hattua voisi nostaa Riffille ja artikkelin kirjoittajalle, kun nostivat havaitut puutteet esille. Mielestäni parempaa journalismia olisi ollut selvittää muutaman lisäkappaleen avulla kuinka yleisiä nuo virheet ovat. Toisaalta kyllä lehti voi olettaa, että maahantuoja lähettää parhaat yksilöt arviointiin.
 
Omat kokemukset Gibsoneista ovat kuitenkin paljon jutussa mainittua yksilöä parempia. Omistamani Les Paul Supreme on viimeistelyltään lähes yhtä hyvä ja virheetön kuin tuo ES-175:ni.
 
On tosin myönnettävä se, että hallussani oleva Ruokankaan Duke Special on viimeistelyltään noita Gibsoneita parempi. Laadun suhteen Ruokangas antaa siis enemmän vastinetta rahalle kuin Gibson. Suosittelen suomalaista, jos euroja on kilokaupalla kitaran ostoon varattuna.
 
Tästä oppii ehkä sen, että kallistakaan kitaraa ei kannata ostaa näkemättä ja kokeilematta.

huh.. Uskaltaakohan tässä mennä tuota Gibsonin Exploreria ostamaan, varsinkaan tutkimatta ensin jokaista osaa suurennuslasilla. Elektroniikka ei niinkään huoleta koska Gibsonin passiivit saisivat väistyä Emg:n aktiivimikkejen tieltä mutta juuri tuo viimeistelyn hintalaatusuhde vähän epäilyttää..

Uskaltaakohan tässä mennä tuota Gibsonin Exploreria ostamaan, varsinkaan tutkimatta ensin jokaista osaa suurennuslasilla. Elektroniikka ei niinkään huoleta koska Gibsonin passiivit saisivat väistyä Emg:n aktiivimikkejen tieltä mutta juuri tuo viimeistelyn hintalaatusuhde vähän epäilyttää..
 
Uskaltaa, kun vaan tsekkaa ja testaa kitaran huolellisesti ennen ostoa.

Uskaltaa, kun vaan tsekkaa ja testaa kitaran huolellisesti ennen ostoa.
 
Juu, ei tässä nyt kannata kauheasti panikoimaan ruveta. Tai menettämään yöuniaan jos Gibsonia on hommaamassa. Eiköhän ne hyviä ole suurin osa, toki niitä huonojakin joukkoon mahtuu, se on aivan selvää. Kokeilee ja tarkastelee kitaran ennenkun ostaa ja siinä se. Jos ei luota omaan näkemykseen niin pyytää jonkun kaverin avuks.

huh.. Uskaltaakohan tässä mennä tuota Gibsonin Exploreria ostamaan, varsinkaan tutkimatta ensin jokaista osaa suurennuslasilla. Elektroniikka ei niinkään huoleta koska Gibsonin passiivit saisivat väistyä Emg:n aktiivimikkejen tieltä mutta juuri tuo viimeistelyn hintalaatusuhde vähän epäilyttää..
 
Uskaltaa ja jos et itse pääse testaamaan kyseistä yksilöä niin kysy tarkkaan myyjältä.

Itselläni on kokemusta lähinnä Gibsonin Custom Shopin kitaroista ja vintagevehkeistä. Minulla on kaksi CS Les Paulia, jotka ovat soinniltaan hienoja instrumentteja. Viimeistely on OK, mutta ei yhtä hyvä kuin muissa saman hintaluokan kitaroissa. Ehkä olennaisin puute molemmissa kitaroissa oli nauhojen viimeistely. Niitä ei ollut kiillotettu kunnolla, vaan viilan jälkiä oli näkyvissä, mikä tuntuu soittotatsissa. Asia korjautui kun kävin nauhat läpi vesihiomapaperilla ja teräsvillalla. Monet valmistajat tuntuvat lintsaavan tässä vaiheessa, koska se on tehtävä käsin ja on siis kallista.

huh.. Uskaltaakohan tässä mennä tuota Gibsonin Exploreria ostamaan, varsinkaan tutkimatta ensin jokaista osaa suurennuslasilla. Elektroniikka ei niinkään huoleta koska Gibsonin passiivit saisivat väistyä Emg:n aktiivimikkejen tieltä mutta juuri tuo viimeistelyn hintalaatusuhde vähän epäilyttää..
 
Itsekin G:n Exploreria olen tsuumaillut sillä silmällä, että joskus tuon Epifoonin goottiräjähtäjän tilalle mokoman hommaan.
 
Kun verrataan reilun tonnin Expiä ja nelinkertaisen arvon omaavaa ES:ää, kannattaa suosiolla ottaa huomioon Riffin jäkätys. Jos tuommoisessa saatanan kalliissa kitarassa löytyy heikkouksia, niin mitähän on mahdollista löytää "halpis"-G:stä? Silimät tarkkana ja mieli kovana, vaikka oisikin niin häikäisevä se Iso-G siellä lavassa ;)

Ei Gibson eivätkä muutkaan yritykset näe laatuongelmia ongelmina. Niin kauvan kun tehtaan voitot kasvaa kaikki menee hyvin.

Villi veikkaus:
 
http://www.everythingsg.com/catalogs/1999%20sg-x.jpg
 
Juurikin tuollainen se oli! Ihme kitara..

Tämä arvioitu kitara oli käsittääkseni niin kallis, ettei pieniäkään vikoja yksinkertaisesti voi antaa anteeksi. Kyllä tuhansien eurojen kitaran pitäisi olla "täydellinen".
 
EDIT: Ja vielä se klassinen "tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa". Tokkopa kovin moni soittaja maksaa 4000€ mistään kitarasta.
 
EDIT2: Kylläpä nyt unohtuu asiat. Minusta tämä Gibsonin nykytouhu vaikuttaa siltä, että ei suostuta tiputtamaan hintoja, vaan nopeutetaan/halvennetaan tuotantoa. Euroopassa Tokai alkaa kai olemaan se-parempi-vaihtoehto, mutta mites Amerikassa?

Tämä arvioitu kitara oli käsittääkseni niin kallis, ettei pieniäkään vikoja yksinkertaisesti voi antaa anteeksi. Kyllä tuhansien eurojen kitaran pitäisi olla "täydellinen".
 
EDIT: Ja vielä se klassinen "tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa". Tokkopa kovin moni soittaja maksaa 4000€ mistään kitarasta.
 
EDIT2: Kylläpä nyt unohtuu asiat. Minusta tämä Gibsonin nykytouhu vaikuttaa siltä, että ei suostuta tiputtamaan hintoja, vaan nopeutetaan/halvennetaan tuotantoa. Euroopassa Tokai alkaa kai olemaan se-parempi-vaihtoehto, mutta mites Amerikassa?
 
Mä vähän luulen jotta mikään kitara ei oo täydellinen. Ellei se sitten ole sulle varta vasten tehty. Jolloin se on vain sulle täydellinen, jollekin muulle täysi susi. Maksoi se sitten kaks euroa tai 8000e.
 
Toki, en minäkään halua maksaa tonttuja siitä että kitarassa on vikoja, se on täysin totta. Niistä pitääkin huomauttaa... Ja tosiaan, huomasin just että se oli "täydellinen". Mutta olkoon tuo alku tuossa, jaksa poistaa, heh. Mä voisin maksaa 4000e kitarasta helposti jos se olisi sitä mitä mä haluan.

Minusta tämä Gibsonin nykytouhu vaikuttaa siltä, että ei suostuta tiputtamaan hintoja, vaan nopeutetaan/halvennetaan tuotantoa. Euroopassa Tokai alkaa kai olemaan se-parempi-vaihtoehto, mutta mites Amerikassa?
 
Niin. Tilannehan on Jenkeissäkin se, että esim. Gibson Les Pauleja tekee vaan Gibson. Jos pitää olla semmonen niin vaihtoehdot on vähissä. Jos samannäkönen mutta erimerkkinen kitara kelpaa, niin sittenhän vaan taivas on rajana.

Oman SG Voodooni ostin noin 1200e:llä ja sokkona pari vuotta sitten. Mitään muuta moitittavaa ei ole, kuin se, että joskus harvoin mikkikytkin ei meinaakaan toimia, vaan toinen asento on mykkänä/rätisee, joka korjautuu heiluttamalla kytkintä pari kertaa edestakaisin. Joku liitos siis löysällä. Vireongelmaa oli aluksi, mutta kumma kyllä se lähti, kun kiinnitti kielet vain yhdellä-kahdella kierroksella viritystappiin niiden isojen ampiaispesien sijasta. Kovin matalaa actionia ei kaulaan saa ilman lieviä räminöitä, mutta tiedä sitten, onko kyseessä ominaisuus vai vika. Ei tämän mikään tajuton tiluibanezi ole tarkoituskaan olla.
 
Viimeistelystä en ole löytänyt mitään vikaa, nauhat eivät törrötä tippaakaan ja muutenkin kaikki kunnossa. Tärkeimpänä kuitenkin se, että esim verrattuna tuohon LTD Viper sarjaan, tämä kitara tuntuu huomattavasti "elävämmältä". 1200e tuntuu tästä kitarasta itseasiassa halvalta hinnalta, kun tämä on kuitenkin voittanut kaikki kokeilemani LTD:t ja Scheterit mennen tullen tuntumassa. Voi olla tottumiskysymyskin, mutta jotenkin nuo tonnin koreakitarat ovat olleet hyvistä spekseistään huolimatta vaan niin kuolleen tuntuisia. Täysin USA-made kitaraksi siis varsin ok hinta tässä, ja eiköhän sama toteudu Explorerien ja Flying V kohdalla myös.