Kitarat: kitarakamat ›

Minulla on nyt toisessa kourassa Riffi ja toisessa omistamani ES-175, joten luettelen tähän alle sekä Riffin artikkelissa mainitut puutteet (niille, jotka eivät kyseistä artikkelia kourassaan pitele) ja kommentoin oman 175:ni vastaavia ominaisuuksia (merkin => jälkeen kussakin kohdassa).
 
FYI: Olen hankkinut oman ES-175:n reilu puolitoista vuotta sitten ja se on valmistettu Kalamazoon tehtaalla kuusi päivää ennen syntymäpäivääni vuonna 2001. Kyseessä on sattuma ja ikääni ei voi tästä päätellä, olen hieman kitaraani vanhempi ;-)
Minulla on kaksi Gibsonia, mutta myös joukko muita hyviä kitaroita, pidän Gibsonia erittäin hyvänä kitarana, mutta en ole ns. "Gibson-mies".
 
Riffin jutussa mainitaan 8 puutetta:
 
1. Lavan helmiäisupotus on ohut koriste, jonka päälle on vedetty lakkaa
=> Omassani kyseessä on upotus, joka on viimeistelyltäään moitteeton.
 
2. Otelaudan helmiäisupotuksissa on halkeamia ja halkeamien väleissä on liimapursuamia; upotusten mitoitus ei kovin tarkkaa: välejä täytetty liimalla
=> Omassani jokainen helmiäiskuvio on ehjä ja täysin otelaudan tasossa. Upotuksen ja otalaudan välissä ei ole lainkaan silmillä (tai suurennuslasilla) havaittavia rakoja.
 
3. Kaulapuun sävytykseen käytettyä väriä on levinnyt kaulan valkealle reunalistalle
=> Omassani moista ei esiinny, vaan listan ja kaulan sauma on virheetön.
 
4. Kaulan pintakäsittely on paikoin melko tahmea (ilmeisesti epätasaisen lakkauksen takia)
=> Omassani kaulan pinta on moitteeton ja tasainen koko matkaltaan.
 
5. Kaulan ja rungon liitoksessa on muutama kohta, jossa työstön aikana syntyneitä koloja on paikattu puun sävystä poikkeavalla kitillä
=> Omassani kaulan liitos kitaran takana on täysin moitteeton. Kannen puolella otelaudan "kielekkeen" alla voi sopivasta kulmasta havaita pari noin millimetrin kokoista koloa, kun katsoo syvälle kielekkeen alle. Kielekkeen pintaa ei ole myöskään lakattu samalla tavalla kuin muuta osaa kitarasta.
 
6. Muutamat ylänauhat ovat muuttaneet väriään.
=> Omassani kaikki nauhat ovat väriltään (ja tuntumaltaan) identtiset.
 
7. Kaulamikrofonin kehys ei istu kannen muotoon, jonka takia kaulamikrofoni ei ole suorassa linjassa kielten kanssa.
=> Omassani on sama tilanne: kaulamikrofoni on kannen kaaristuksen mukaisesti hieman viistossa tallan suuntaan. Kyseessä on käsittääkseni kitaran ominaisuus, sama kaulamikin kallistus on nähtävissä esim. Gibsonin Customin shopin sivuilla olevissa kuvissa.
 
8. Jähtöjakin kohdalla kannen pinta on hieman murtunut (ilmeisesti kun jakin mutteria on kiristetty liikaa).
=> Omassani lähtöjakki ja sen ympäristö on moitteeton ja siisti.
 
Vaikuttaa siis siltä, että Riffin artikkelissa arvioitu kitara on ollut erittäin puutteellinen monessa suhteessa. Voi jopa esittää epäilyn, onko se aito Gibson. Jutun mukaan kitara oli testiin saapuessa "selvästikin kiertänyt jo jonkin aikaa maailmaa". Olisiko kyseessä maanantai-kappale, jota ei ole saatu kaupaksi ja se on sitten lähetetty pohjoiseen kylmäsormisten soittajien maahan myyntiin ja arviointiin ? ;-)
Jos näin. maahantuoja on tehnyt pahan arviointivirheen.
 
Olen sikäli jutun kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että vajaan neljän tonnin kitarassa ei saa olla mainittuja puutteita. Ei Gibsonin maineinen valmistaja saa päästää tällaisia kappaleita ulos ovistaan. Ainakaan niitä ei pitäisi asiakkaiden moisella hinnalla ostaa.
 
Hattua voisi nostaa Riffille ja artikkelin kirjoittajalle, kun nostivat havaitut puutteet esille. Mielestäni parempaa journalismia olisi ollut selvittää muutaman lisäkappaleen avulla kuinka yleisiä nuo virheet ovat. Toisaalta kyllä lehti voi olettaa, että maahantuoja lähettää parhaat yksilöt arviointiin.
 
Omat kokemukset Gibsoneista ovat kuitenkin paljon jutussa mainittua yksilöä parempia. Omistamani Les Paul Supreme on viimeistelyltään lähes yhtä hyvä ja virheetön kuin tuo ES-175:ni.
 
On tosin myönnettävä se, että hallussani oleva Ruokankaan Duke Special on viimeistelyltään noita Gibsoneita parempi. Laadun suhteen Ruokangas antaa siis enemmän vastinetta rahalle kuin Gibson. Suosittelen suomalaista, jos euroja on kilokaupalla kitaran ostoon varattuna.
 
Tästä oppii ehkä sen, että kallistakaan kitaraa ei kannata ostaa näkemättä ja kokeilematta.