Klassinen ›

...Jos rytmistä nauttiminen olisi niin elintärkeä ominaisuus luonnossa miksi esim. apinat ei hakkaa kookospähkinöitä yhteen ja laula hoosiannaa...
 
Ihmisen mielestä rasvainen ja makea ruoka maistuu hyvältä, ja siitä johtuen nykyään ihmisiä kuolee liikalihavuuteen ja diabetekseen. Tällainen käyttäytyminen tuntuu ehkä hieman tyhmältä mutta sitä on vaikea estää koska se pohjautuu jonkinlaiseen synnynnäiseen vaistoon josta on ollut etua selviytymisessä joskus kivikaudella.
 
Varmasti apinoidenkin mielestä jokin ruoka on paremman makuista kuin jokin toinen, mutta silti apinoilla ei taida olla samanlaisia terveysongelmia kuin ihmisillä.
 
Sitten pieni oletus:
 
Ihmisen mielestä rytmikkäät äänet kuulostavat hyvältä, ja siitä johtuen nykyään ihmiset hukkaavat vapaa-aikansa ja elämänsä viulunsoittoon ynnämuuhun. Tällainen käyttäytyminen tuntuu ehkä hieman tyhmältä mutta sitä on vaikea estää koska se pohjautuu jonkinlaiseen synnynnäiseen vaistoon josta on ollut etua selviytymisessä joskus kivikaudella.
 
Varmasti apinoidenkin mielestä jotkin äänet ovat paremman kuuloisia kuin jotkin muut, mutta silti apinoilla ei taida olla samanlaisia pakkomielleongelmia kuin ihmisillä.
 
Ehkä saaliseläinten rytmikäs juoksu kuulostaa hyvältä samalla tavalla kuin saaliseläinten rasvainen liha maistuu hyvältä. Nykyinen musiikki on vain tapa jolla tuota vaistoa tyydytetään. Se on kuitenkin kehittynyt niin pitkälle että yhteys tuohon vaistoon on vaikeasti nähtävissä, samoin kuin nykyisten hampurilaisravintolaketjujen olemassaoloa on vaikea yhdistää synnynnäiseen vaistoon haluta rasvaisia ruokia.

Kyllä se johtuu ihan vain meidän ihmisten aivojen rakenteesta kyky ymmmärtää ja tuottaa musiikkia.
 
Sinnäpä kattava ja tyhjentä vastaus. Kiitos.
 
En kerinnyt näihin linkkeihin vielä kunnolla tutustua mutta ainakin ensimmäisen alusta löytyi heti jo selkeitä todisteita tästä teoriasta minkä esitin aiemmin:
This tiny brain region is critical to the golden musical gift of perfect pitch—the rare ability to recognize by ear a perfect middle C hit on the piano, or the E of a passing car horn. But the left planum temporale also plays an important role in LANGUAGE PROCESSING.
 
Puheen tuottamisella ja äänten erottelulla on siis selkeä yhteys.
 
Ja kuten jo aikaisemmin tuli moneen kertaan todettua, ei ole mitään syytä miksi musiikista nauttiminen olisi hyödyllinen ominaisuus luonnossa. Ihan niin kuin diabeteskin on musiikki aikaisemmin luonnossa hyödyllisten ominaisuuksien sivutuote.

Kun pienenä soitin mun sinistä halpishuuliharppua niin silloinen koirani tuli aina hulluksi: :D juoksi ympäri kämppää ja lopulta äiti kielsi mua soittamasta sitä ko koira sotki jokapaikan. siihen jäi tulevan huuliharppuvirtuoosin ura. :DD

Deoksiribonukleiinihappoon sidotut emäsparit eivät ole ratkaisu.
 
Musta parhaiten musiikkia ymmärtävät isot firmat, jotka buukkaavat satoja paikkoja sekä asiakkailleen että henkilökunnalleen.
 
Ajatelkaas Savonlinnan oopperajuhlia ilman lasi kädessä kulkevaa pääjohtajaa....
 
Se olis kuin pilvinen päivä.

Minusta Schubertin musiikille on usein klassisminkaudellaankin ominaista sen kyky välittää informaatiota poltteisena melodisena pitkälinjaiena kudoksena Bethovenin usein jääkiteisesti muodostuvaan temattismotivisesti työstettyyn muotokieleen verratuna, ja kokemksestani voisin todeta, että Schubertin vähemmän tunnusmaisten teosten syvällisyyden snaijaminen vie tuolloinin keskimäärin Beethovenin antiromanttista konstruktiivista muotokieltä kauemmin, kuten oltan sattanut todeta esim. missa brevis-tyyppistä C-duuri messua D 452 Schubrtin 19-ikävuodelta kunnellessani vuosien ajan ettei se suinkaan olekaan pelkkää harmitonta klasismin Mozatin tyylin jäljittelyä vaan jo enemmän, vieden ohti romanttisempaa ja lämpimämpä sävelmaalmaa.
 
Niin olen saatoin lumoutuneena henkeäöni salvaten pakahtuneena kuunnella Schubertin C-duuri sonaattia D 613, se ensimmäistä osaa, jossa huomiotahetätämättömän klassisen ja prsonattoman lyhyen päätemanjälkeen Schubrt alkaa ehdä taikatemppujaan maagisin modulatioin. Marssi D 606 kajahtaa melodisesa harmonisaatioissaan tai harmonisoidussa melodiikassaan komeasti jne.
 
Suurta innoitusta soi Tajkharpu -melodraaman tunnin mittainen kuuntelu ja johtaminen polkiessani innoissani hiestämärkänä lattiaa, viuhton ja antaen orkestrin edessä sisääntuloja mestain tavoin.se imi mennesän kuin ei verdi ja Wagnr minua koskaan pienen alkulämmittelyn jälkeen tokassa näytöksessä. n tientkään että saa johta niin hyvin peilin ja näkymättömän orkesterin edessä näkemättä nuotteja. palmrinin romansista tulisi hitti Rosamunden tavoin pienimuotoisuudesasan jos sitä kuulisi useammn. kyllä ihminen ymmärtää musiikkia näkemätä nuottikirjitusta korvillaan ja sydämellään.

Onko muuten tietoa kellään, että onko voitu todistaa eläimen nauttivan musiikista?
 
On. Japanissa on tehty kokeita missä esim. soitettiin klassista ja heviä. Koirat rentoutuivat ja olivat mukavaia kun kuulivat klassista, mutta suuttuivat hevistä.

On. Japanissa on tehty kokeita missä esim. soitettiin klassista ja heviä. Koirat rentoutuivat ja olivat mukavaia kun kuulivat klassista, mutta suuttuivat hevistä.
 
Taajuuksilla lienee osuutta asiaan, mitenköhän on ollut äänenvoimakkuuden kanssa...

HAha, meijän koira alko kerran vinkumaan ja meni korvat luimulle kun mä näppäilin jotain surullista d-molli hommelia.. voi parkaa ;D

Egyptissä muuan Ahmad kertoi kerran, että siellä päin rytmi "ump-papa-ump-pa" tulee kamelin kävelystä.
 
(ei varmaan liittynyt)

Mä oon tehnyt jopa julkaistun tutkimuksen keskosten musamausta. Soitettiin klassista, viihdettä ja rokkia.
Kun ei voitu kysyä niiltä, mikä miellyttää, rekisteröitiin niiden liikkeet.
 
Tuli tulkintavaikeuksia: Ne liikkui eniten rokin aikana ja vähiten klassisen aikana.
Johtuiko liikkuminen rokin aikana siitä, että ne jytäsi mukana vai siitä, että ne tuli rauhattomiksi?
Vai oliko paikallaanolo klassisen aikana sitä, että ne hiljentyi nauttimaan vai sitä, että se oli maailman tylsintä?

Tuli tulkintavaikeuksia: Ne liikkui eniten rokin aikana ja vähiten klassisen aikana.
Johtuiko liikkuminen rokin aikana siitä, että ne jytäsi mukana vai siitä, että ne tuli rauhattomiksi?
Vai oliko paikallaanolo klassisen aikana sitä, että ne hiljentyi nauttimaan vai sitä, että se oli maailman tylsintä?
 
No tuostahan varmaan jokainen tekee itselleen mieluisan johtopäätöksen...
 
Vai päädyitkö tutkimuksessasi johonkin lopputulokseen asiasta?

No tuostahan varmaan jokainen tekee itselleen mieluisan johtopäätöksen...
 
Vai päädyitkö tutkimuksessasi johonkin lopputulokseen asiasta?
 
"Esimerkiksi liikkeiden väheneminen klassisen musiikin soidessa voi olla myönteinen merkki lapsen rauhoittumisesta ja nopeammasta nukahtamisesta, mutta ikävystymistä ei voida sulkea pois. Toisaalta motoriikan lisääntyminen pop-rockin aikana voi heijastaa levottomuutta ja kielteistä kokemusta, joka viivästyttää nukahtamista mutta mahdollisesti myös innostumista ja myötäelämistä."
 
Tarkka sitaatti tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistusta tutkimuksestamme!

Meiän koira kerran alko vinkumaan kun soitin sille surullista musaa kitaralla , niin miksei sitten toisinkinpäin.. ?
 
keksin juuri uuden sanan ;D
 
Siskon koira joskus lauleskeli kun kitaralla luritterin. Ei se perkele kyllä kaunista ollut, mutta yritti kuitenkin. Eikä muuten ollut vahvari käytössä, ihan unpluggedina vetelin aikani kuluksi. Kaipa elukka ymmärsi että nyt tarvitaan vähän spaissia.

Onko kukaan keksinyt että mikä on syynä siihen että ihminen ymmärtää esim. sinfoniaorkesterin soiton musiikkina eikä vain sekalaisina ääninä?
 
Mä olen ajatellut, että ihmismieli on se kuudes aisti, sielu seitsemäs. Sieluun kolahtaa kaikki tunteet, tunteillehan on vaikea antaa tarkkoja määreitä sanoin. Tunteita herättävä musiikki koskettaa siis sielua. Jos se on hyvää, siitä tulee hyvä mieli. Sielu lepää =)
 
Lisätään vielä, että musiikin kuuleminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eria asiaa. Kuten musiikin teorian ymmärrys ja sen sävellyksen koskettavuuden ymmärrys. Se sivuaa myös tyylitajua.

Melkosia selityksiä olette pohtineet. Jaksanut noita hienoimpia edes lukea saati pohtia. On mainittu kulttuurilla ja oppimisella olevan osuutta asiaan ja mielestäni tämä on ehkä se järkevin lähestymitapa. Moni vanhempi ihminen ei varmaan pidä rap tai hiphop kappaleita minkäänlaisena musiikin, vaan pelkkänä metelinä. Sama koskee varmaan afrikkalaista bongorummunpaukutusta on siinä ehkä jokin rytmi, mutta itse en kuule sitä juurikaan musiikkina. En tietysti väitä olevan afirkkalaisen musiikin asiantuntija, mutta joskus jotain "viidakon musaa" kuullut. Se minkä kuulee musiikkina tai hyvänä musiikkina on yksilöllinen asia. Jotain radiohittiä kun 10001 kertaa joutunut kuuntelemaan, niin ei sitä enää ihan oikeasti välttämättä musiikiksi tunnista, pelkkää raivostuttavaa meteliä korvissa. Karkea esimerkki: Bändi, jossa joku hakkaa kaulimella koskettimia, yksi rumpuja ja kolmas päästelee kitarasta erinäisiä äänia, ei varmasti kuulosta suurimmalta osalta ihmisistä musiikista, mutta joku varmaan tykkää.
Siitä en sitten tiedä miksi ehkä kaikki pitävät fur eliseä musiikkina, jotain henkimaailma juttuja.
 
Saikohan tosta mitään selvää. Ei jaksa kirjoittaa ton selkeämmin.

Kukaan ei kai väittäisi nykyään, että musiikki on sointien ja sävelten absoluutinen maailma, kuin varastoitu henkinen aarre, joka esitettynä on katoavaista, ja siksi meidän tuleekin tarkastella musiikkia olennaisena osana informaatiota, informoijan ja informoitavan välistä yhteyttä, kirjoitaa hildesheimer mozartbiografiassaan, mutten jaksa sitä kokonaan tähän kirjoittaa

Todelliseen musiikin ymmärtämiseen tarvitaan oivallus. Muuten konsertissa katsotaan hyvinpukeutunutta orkesteria, joka pitää käsissään soittimia ja tuottaa niistä ääniä. Emme me suinkaan aina ymmärräkään musiikkia. Intensiteetti ratkaisee kaiken.
 
Shostakovits ja Leningrad-sinfonia piirityksen kokeneessa kaupungissa ensiesityksenä...emme voi edes kuvitella eläytymisen astetta siellä.
 
Jokaista konserttia pitäisi kuunnella kuin viimeistä; että maailma loppuu kun tämä esitys loppuu. Ei niin, että kuntelen nyt kahden tunnin ajan musiikkia ja käyn väliajalla kahvilla.
 
Musiikki on ikuinen, ja me olemme ajallisia. Se, minkä me voimme tehdä, on antaa omalle rajalliselle ja ajalliselle olemuksellemme mahdollisuuden kokea ikuisuuden näyttäytymisen itsessämme.
 
Vain sillä tavalla voimme todella ymmärtää musiikkia.

Musiikkia kuunnellessamme vastaanottokykymme ei reagoi mihinkään abstraktiin, vaan taikurin runsaasta varastostaan tarjoamiin suggestioihin, älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita, joten mihinkä muuhunkaan johtopäätökseen edelliseen viitaten olisi mahdollista tulla kuin että absoluuttista musiikkia koskien joka ei välitä mitään semanttista ja ulko-musiikillista sisältöä, on tarkasteltava oleellisena osana informaatiota informoijan ja informoitavan välisenä yhteytenä, joka edellä mainitusta syystä karttaa kaikkea laskelmointia ja analyysiä, vaikuttaessaan meihin ärsykkeen tavoin, pannen emootiomme ja assosiaatiomme liikkeelle ei-kielellisellä taslla, jonka jälkeen se muokkaantuu kunkin vastaanottokyvyn mukaan.
 
tämän jälkeen vertailemme assosiaatiotamme ja teemme johtopäätöksiä luovan älyn mahdollisesta olotilasta tai tunnelmasta
 
Meille ei tuota tyydytystä vain kuunteleminen vaan myös samanaikainen tulkintayritys, yritys kääntää sellaista mikä ei ole käännettävissä sanoiksi tai matemaattisiksi yhtälöiksi ja symboleiksi vaikka puhtaasti fysikaalisena ilmiönä se niihin on palautettavissakin.
 
Sillä kaikki empiiristä todellisuutta koskeva tieto, joka on ilmaistavissa yksinkertaisten elementaarilauseiden totuusfunktioina, sekä sellaisten loogisen rakenteensa puolesta selvinä röykkiöinä, on ilmaistavissa matemaattisen kehittelyn yhteydessä täsmennettynä ja loogisille konnektiiveille ja totuusfuktioille annettuina uusina merkkeinä propositio-ja predikaattilogiikan mukaisesti.

Olin juuri musiikkipsykologian luennolla mutta en nyt siitä saa aikaiseksi kirjoittaa. Kerrottakoon kuitenkin että kun soitan kotona djembeä niin mun koirani käy viereen nukkumaan :) Välillä se nukkuu ihan rummun vieressä. Mahtaa olla mukavat värähtelyt siinä.