Aloittelijat ›

Sanokaas miten hyvät kitarat eroavat soitannollisesti huonoista.
 
Hevikepeillä voi tietty soittaa heviä, lespoilla ehkä jotain klassisempaa ja stratoilla jotain tolta väliltä. En tietenkään meinaa etteikö noilla jokasella vois periaatteessa soittaa mitä vaan mutta jokasesta lähtee varmaa erilainen ääni joka sopii tietyn tyyppiseen musiikkiin.
 
Mutta haen tässä sitä, että onkohan mahollista että 100 € kepillä pystyy soittaa YHTÄ HELPOSTI meganopeet tilut tai muut vaikeet jutut kuin 2000 € kepillä?
 
Mikä tekee kalliista kepistä kalliin ja miksi valmistajilla on varaa tehdä kalliita keppejä? Ilmeisesti ne menee myös kaupaksi mutta miksi?
 
Saa pastee myös linkkejä jos tästä on puhuttu aikasemminkin..

Kalliimmat kitarat on parempia soitettavuudeltaan.
Itellä Squierin strato ja kun sedällä kävin fenderiä kokeilemassa niin on se helkkari ihan eri peli, siis noin niinkun soitettavuudeltaan.
 
Tekniikkakin on kallimpaa paremmissa kitaroissa. Tosin en voi sanoa paljonko saundi eroaa, se riippuu aika paljon vahvarista, enkä ole päässyt oikeen paljon noita kalliimpia kepukoita koittamaan, saati sitten samaan aikaan vertailemaan huonomman kanssa.

Mä en ole kyllä yhtään samaa mieltä siitä, että kalliimmalla on parempi soittaa. Hyvin säädetty ja laitettu keppi on hyvä soittaa. Paskasti säädetyllä on aina paska soittaa oli hinta sitten 10 euroo tai 100 000 euroo.
 
Semmosta tekijää en pysty halvemmissa näkeen, mikä soitettavuudesta tekis paskemman kun kalliissa kitaroissa.

Sanokaas miten hyvät kitarat eroavat soitannollisesti huonoista.
 
Hyvät sopivat paremmin käteen.
 
Hevikepeillä voi tietty soittaa heviä, lespoilla ehkä jotain klassisempaa ja stratoilla jotain tolta väliltä. En tietenkään meinaa etteikö noilla jokasella vois periaatteessa soittaa mitä vaan mutta jokasesta lähtee varmaa erilainen ääni joka sopii tietyn tyyppiseen musiikkiin.
 
Kyllä se ääni loppujen lopuksi lähtee sormenpäistä, oli se keppi mikä vaan.
 
Mutta haen tässä sitä, että onkohan mahollista että 100 € kepillä pystyy soittaa YHTÄ HELPOSTI meganopeet tilut tai muut vaikeet jutut kuin 2000 € kepillä?
 
Onhan se mahdollista, jos se guitara sopii sun käsille, ja osaat ne tilut soittaa.
 
Mikä tekee kalliista kepistä kalliin ja miksi valmistajilla on varaa tehdä kalliita keppejä? Ilmeisesti ne menee myös kaupaksi mutta miksi?
 
Lue "Markkinoinnin perusteet osa 1"
 
Sain joskus hyvän vinkin nuorena kitaraa havitellessani:
Mene kauppaan, valitse 5 kauneinta hinnaltaan sopivaa kitaraa. Pistä side silmille, ja soita nillä jokaisella. Osta se jota oli mukavin soittaa.
 
Huonon SOINTISEEN sähkökitaraan voi aina vaihtaa palikoita, akustisiin ei juurikaan.

Olikos se Pave Maijanen kuka oli jossain alan lehdessä (olikohan soundi, en ole aivan varma) ollu kokeilussa, jossa sille pistettii liina silmille ja eri kitaroita vuoron perään käteen. Kun kysyttiin mikä oli paras kitara ni tais jonkun kopion kohdalle osua, että näin.

Olikos se Pave Maijanen kuka oli jossain alan lehdessä (olikohan soundi, en ole aivan varma) ollu kokeilussa, jossa sille pistettii liina silmille ja eri kitaroita vuoron perään käteen. Kun kysyttiin mikä oli paras kitara ni tais jonkun kopion kohdalle osua, että näin.
 
Veikkaisin Riffiä ja Antero Jakoilaa.
 
Tuli toi oma jutttu mieleen kun luin artikkelin.

Veikkaisin Riffiä ja Antero Jakoilaa.

Tuli toi oma jutttu mieleen kun luin artikkelin.
 
Joo-o, voi olla, en muista tarkkaan. Jostain muistilokerosta kuitenkin ton Paven repäsin, mutta on voinu mennä sekasin eli luultavasti oon vääräs.
Mutta kuitenkin kannattaa ottaa harkintaan tuo tapa, kun on hankkimassa kitaraa. Vaikka saattaa se näyttää hieman oudolt ku vetää liikkees huivi silmillä ;)

Vaikka saattaa se näyttää hieman oudolt ku vetää liikkees huivi silmillä ;)
 
Joo. Mutta aina voi sanoa, että Andy McCoy on mun setä.

Lue "Markkinoinnin perusteet osa 1"
 
Just tämmöstä vastausta en kaivannu. En oo lukenu kyseistä kirjaa enkä tuu lukemaan. Sitä varten nää foorumit on olemassa ettei tarvii lukee kaikkii kirjoi mitä maailmas on. Tiedän että ostajia löytyy ja osa niist ostaa kalliin kitaran ihan muista syistä ku soitettavuudeltaan tai miltä se kuulostaa, mut eikai noit hintoikaa iha hatusta heitetä.
 
Custom-kitaroiden hinnat ymmärrän ku niitä tehään yleensä vaan 1 kappale henkilön mieltymysten mukaan, mutta entäs noi kalliit sarjatuotannon pelit. Maksaako niissä pelkästään se merkki?
 
Voisitte viel sanoo mihin nää teidän kommentit perustuu. Osa varmaa ihan mutu-tiedolla heittää vastauksia.

Olikos se Pave Maijanen kuka oli jossain alan lehdessä (olikohan soundi, en ole aivan varma) ollu kokeilussa, jossa sille pistettii liina silmille ja eri kitaroita vuoron perään käteen. Kun kysyttiin mikä oli paras kitara ni tais jonkun kopion kohdalle osua, että näin.
 
Dave Lindholm, itse asiassa. Riffissä tai Rytmissä - lehteä en muista. Ja testattavat kitarat olivat nimenomaan Strato-tyylisiä lankkuja.
 
Sen muistan kuitenkin, että Dave oli kyllä tunnistanut sokkonakin joitakin kitaroita selkeästi "hienommiksi", mutta ei vain sattunut diggailemaan sellaista "hienoutta". Valitsi käteensä sopivan, perussoundisen peruskitaran. Joka sattui olemaan halvanpuoleinen kopio.

Dave Lindholm, itse asiassa. Riffissä tai Rytmissä - lehteä en muista. Ja testattavat kitarat olivat nimenomaan Strato-tyylisiä lankkuja.
 
Joo, Antero Jakoila soitteli Telejä samaisessa lehdessä. Muistaakseni Jakoila sai kitarat melko hyvin järjestymään hinnankin mukaan. Parhaana piti muistaakseni jotain Fenderin reissue-Teleä (American Vintage '52 ??).
 
Hintaerothan tuossa testijoukossa olivat suuria ja siihen nähden erot kitaroissa eivät olleet suoraan verrannollisia, vaikka kalliimpi soitin olisikin ollut parempi.
 
Tämä siis muistin pohjalta.

Sen muistan kuitenkin, että Dave oli kyllä tunnistanut sokkonakin joitakin kitaroita selkeästi "hienommiksi", mutta ei vain sattunut diggailemaan sellaista "hienoutta". Valitsi käteensä sopivan, perussoundisen peruskitaran. Joka sattui olemaan halvanpuoleinen kopio.
 
Joo...Dave se oli. Sillä selkeesti karkas mopo käsistä, kun niitä keppejä oli niin paljon. Se itsekkin siinä tais siitä mainita. Tais olla muuten Peaveyn joku halpis, minkä se valkkas?!
 
Itse oon huomannu, ett näissä halvoissa kitaroissa "tökkii" kaula. Ne on yleensä huonosti viimeisteltyjä...ja sitt tuntuma on jotakin muuta, mitä toivois. Kaulatuntuma on kuiteskin aika tärkee juttu. Joskus sitt törmää sellaisiin, josta voi päätellä ett runko on lastulevyä tai muuta ei niin soivaa -materiaalia, mutt ne on tietysti oma lukunsa.
 
Mä itse kuitenkin tunnistan huonot kitarat kaulan perusteella. On tietysti näitä kalliita hevikeppejä, jotka on tosi ohuita...sellaisia läpysköjä. Ne ei itseeni suoranaisesti vetoa, mutt niistä huomaa kuitenkin viimeistelystä, ett ne on "hyvin" tehtyjä. Jos löydän sellaisen halpiksen, missä on hyvin tehty kaula, niin ostan ehdottomasti! Vaikka kitaraan pitäis vaihtaa kaikki muu, niin homma kannatta, koska laadukkaat irtokaulat on tosi kalliita...

Hevikepeillä voi tietty soittaa heviä, lespoilla ehkä jotain klassisempaa ja stratoilla jotain tolta väliltä.
 
Musta se on niin, että hevikepeillä voi soittaa heviä, stratoilla jotain klassisempaa ja lespoilla jotain tolta välilätä.
 
Eix yeah?!

Mutta haen tässä sitä, että onkohan mahollista että 100 € kepillä pystyy soittaa YHTÄ HELPOSTI meganopeet tilut tai muut vaikeet jutut kuin 2000 € kepillä?
 
Tapauskohtainen. Hyvä soitinrakentaja pysyy säätämään kitarasta mukavan pelin. On ollut olemassa myös niitä ääritapauksia jossa kaula on niin kiemurallaan että... . . .
 
Mikä tekee kalliista kepistä kalliin ja miksi valmistajilla on varaa tehdä kalliita keppejä? Ilmeisesti ne menee myös kaupaksi mutta miksi?
 
Itse kysyisin "Mikä tekee hyvästä kepistä hyvän". Elämä helppoa jos kalliimpi tarkoittaa aina parempaa, mutta näin ei ole.
 
Kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä moikkaamassa soitinrakentajia. He ovat pääosin mukavia ihmisiä ja kertovat varmasti sinulle paljon.

Musta se on niin, että hevikepeillä voi soittaa heviä, stratoilla jotain klassisempaa ja lespoilla jotain tolta välilätä.
 
Eix yeah?!
 
Hevikepeillä voi soittaa mitä vain, stratolla voi soittaa mitä vain ja lespoilla voi soittaa mitä vain.

Ei 3000 euron kitara ole kymmenen kertaa parempi kuin 300 euron kitara. Halvallakin voi saada hyvän yksilön, kunhan jaksaa vertailla ja testailla eikä tilaa sokkona jostain T-kaupasta. Myös käyttötarkoitus kannattaa pitää mielessä. Ostin juuri heräteostoksena tollasen tosihalvan LTD:n ja olen yllättynyt tosi positiivisesti: Se on suht hyvä soittaa, pysyy vireessä ja siinä on ihan OK soundi kotisoitteluun ja treeneihin. Luultavasti se tulee lähtemään myös varakepiksi keikoille. Siis huomattavasti laadukkaampi peli kuin luulin 318 euron hinnan perusteella. Eikä mua ainakaan hävetä pätkääkään se, ettei mulla ole yhtään ns. kallista kitaraa. Helvettiäkö tämmöinen halonhakkaaja niillä tekee! Ihmiset pitävät eri asioista: joku ajelee yhtä tyytyväisenä Toyotalla kuin joku toinen Cadillacilla. Molemmilla pääsee pisteestä A pisteeseen B. "Huonous" ja "hyvyys" ovat siis suhteellisia käsitteitä. Jos kitaran soundi on perseestä ja sitä on ikävä soittaa, niin silloin se on huono kitara. Tällainen vehje on tietenkin TODENNÄKÖISEMMIN halpa kuin kallis. Mutta ei pelkkä G-alkuinen merkki lavassa ja helvetinmoinen hintalappu vielä tee kitarasta hyvää.

Just tämmöstä vastausta en kaivannu. En oo lukenu kyseistä kirjaa enkä tuu lukemaan. Sitä varten nää foorumit on olemassa ettei tarvii lukee kaikkii kirjoi mitä maailmas on. Tiedän että ostajia löytyy ja osa niist ostaa kalliin kitaran ihan muista syistä ku soitettavuudeltaan tai miltä se kuulostaa, mut eikai noit hintoikaa iha hatusta heitetä.

 
OK. Setä kertoo toisin.
Kitara on tuote, jota myydään niin kalliilla hinnalla kuin mahdollista siten, että tarpeellinen määrä pöljiä (kuten ma) sen vielä ostaa. Eli siellä ison kitara-tehtaan toimistossa näpelöidään laskukonetta, ei tuotetta.
Imago ja tuotemerkki näyttelevät suurta osaa hinnoittelussa.
 
Suosittelen lämpimästi tutustumista soitinrakentajiin, ne on aikamoisia velhoja.

Mutta haen tässä sitä, että onkohan mahollista että 100 € kepillä pystyy soittaa YHTÄ HELPOSTI meganopeet tilut tai muut vaikeet jutut kuin 2000 € kepillä?
 
Kyllä ja ei. Kuten tässäkin threadissa on jo todettu, saa useimmista kitaroista säätämällä soitettavuudeltaan melko asiallisia. Näin ainakin sähkökitaroissa. Edellytyksenä tietysti on, että kaularauta toimii kunnolla ja kaulan saa suoraksi vielä ensimmäisen talvenkin jälkeen.
 
Säädöt eivät toki aina ole kohdallaan kalliimmissakaan kitaroissa, mutta halpispeleissä setuppi on melkein aina enemmän tai vähemmän perseellään. On melko todennäköistä että saa tarttua viilaan, koska nauhatyö vaatii usein parantelua. Eiväthän nämä mitään suurensuuria toimenpiteitä ole, mutta teettäminen hyvällä soitinkorjaajalla voi lisätä halpiskitaran hintaa prosentuaalisesti aika paljon.

Mikä tekee kalliista kepistä kalliin ja miksi valmistajilla on varaa tehdä kalliita keppejä? Ilmeisesti ne menee myös kaupaksi mutta miksi?
 
Toki merkistäkin saa maksaa, mutta esimerkiksi jenkkistratossa ja halvassa kopiossa ei ole yleensä yhtään samaa osaa. Puuosien lisäksi esimerkiksi mikit, potikat ja hardware ovat parempilaatuisia.

Joo. Mutta aina voi sanoa, että Andy McCoy on mun setä.
heh, niinpä. Tai sitten voi kuitata hämmästyneet ilmeet tokasemalla: "ettekö ole ennen ihmistä nähneet" tuo toimii monesti kun jotkut tahtoo jäädä ihmettelemään.
 
Dave Lindholm, itse asiassa
Pave Maijanen, Dave Lindholm.. mistä näitä tietää =) Kuiteski aikas lähellä samoilla linjoilla...
 
Toistan vielä itteeni, mutta kuitenkin; kokeilemalla se löytyy.