Demostudio ›

Kuuntelin Brother Moses smote the waterin. Ihan kiva :)

Tämä on aika harvinaista herkkua. Hyvin pojjaat vetää, noin niinkus valkonaamoiksi... Ja ihan muutenkin. En minä muista näin perinnetietoista laulantaa suomalaisten suusta kuulleeni. Veeti and the Velvetskin kun on jäänyt jo unohduksiin.
 
Tykkäsin kovasti. Pelkäsin vähän, että täältä tulee jotain täysin kieli poskella vedettyä huumoriaccapellaa, mutta onneksi tämä on tehty tosissaan. Ei ehkä ihan vakavissaan, mutta tosissaan. Olen yllättynyt. Ei tämmöinen sovi m-netin henkiseen ilmapiiriin ollenkaan...
 
EDIT: Where shall I bessä alkoi tuntua, että meneekö nyt vähän överiksi raa'emman laulun kanssa, mutta kyllä tämäkin kulkee ihan komeesti ja tosissaan. Ei kun kirkkokiertueelle vaan.
 
Iso käsi.

Sanon nyt vielä sen, että tykkäsin varsinkin taustalauluista, "And the seas gave way"

Tää on kova juttu.

Mystistä. Kun laitoin silmät kiinni, mieleen tulvi kuvia sellaisesta etelävaltiollisesta jokikastehartaudesta. Ja nyt toisena tuli mieleen pallojalkaiset miehet paukuttamassa ratakiskoja.
 
Mieli teki marista paikoitellen laulusuorituksista, mutta sitten oikeasti ymmärsin mikä on homman nimi. Raakaa menoa, mutta komiaa.

Mieli teki marista paikoitellen laulusuorituksista, mutta sitten oikeasti ymmärsin mikä on homman nimi. Raakaa menoa, mutta komiaa.
 
Marise vain, palautettahan tässä haetaan samalla.
 
Tuosta Where shall I be:n laulutyylistä, se oli ihan tietoinen päätös. Heti kun ensimmäisen kerran kuulin tuon kappaleen, ja sanoitukset: "when it sounds so loud", tiesin että laulan sen tällä tavalla.

Hienoa musaa. Tälläisessä musassa "raakuuden" pitää mennä tekniikan ohi ja niin se tässä täpauksessa menikin. Ei mitään samenttista päänsilittelyä vaan kovaa ja raakaa laulua. Samat mielikuvat kuin Jannulla pesiytyi munkin päähäni.
 
Tahdomme tätä lisää.

Kiitoksia kommenteista. Minulle tämä projekti oli alkujaan mahdollisuus harjoitella stemmalauluja, mutta se sitten alkoi saamaan ihan oman juttunsa luonnetta aika pian. Olen joskus laulanut kuorossa, mutta ihan tätä suomalaista kirkkomusiikkia. Siitä on tosin vähintään 15 vuotta aikaa. Ääni ei ihan yhtä heleänä soi kuin lapsosena.
 
Erikoisuus tässä on se, että minä äänitin osuuteni Jyväskylässä, ja Jogo ilmeisesti Oulussa? Paketit kulkivat sitten tämän internetin kautta pitkin Suomea. Tarkoitus olisi toki lisääkin tehdä, ja haaveena olisi myös joskus laulaa samassa tilassa. :)
 
Fiiliksien välittäminen musiikilla oli tässä, niinkuin on miulla aina, se tärkein juttu, ja niimpä erityisesti nuo mielleyhtymäasiat olivat ns. musiikkia korville. Kiitoksia niistä.

Jeah.
 
Vähän piti totutella eka kuunteleen, kun en oo tottunu siihen et rytmiryhmä puuttuu.
 
Mut hyvin vedettyä matskua, toisaalta Jogon liidit maistuu mulle enemmän, mut toisaalta Arvan liidit on enemmän parempia.. hiton hankala sanoa, mut nää on kyllä hyviä molemmat.
 
Ja taustat toimii molemmissa tosi hyvin. Ehkä Arvalla jää tossa toisessa biisissä ohuemmaksi toi taustojen veto, kun menee niin korkealta.. eli ehkä miksauksessa ois voinu nostaa niitä enemmän tai jotain.
 
Ei kai tohon muuta voi sanoa, kuin että hemmetin hyvin vedettyä matskua ja sillä selevä.

Eka biisi:
 
Tulin kuunnelleeksi. Tässähän on ihan selkeesti samaa meininkiä kuin Brother, where art thou? -Leffassa. Eli sellasta syvän etelän roots gospel settiä. Ihan nätistihän työ vedättä...välillä on balanssi laulajien välillä vähän hakusessa ja virekkin toisinaan mut ne on sivuseikkoja. Toimii näinkin oikeastaan paljon paremmin ku olisin odottanu ja isommalla köörillä toimisi varmasti. Lisää revittelyä vielä, sellasta kunnon Prrrraise dö Looorrrddd hällelyyjaah! meininkiä.
 
Toka biisi:
 
Tomii paremmin ja on tehty jo vähän "rohkeemmin" tässäkin on balanssi vähän hakusessa, taustat sais olla isommin esillä. Samat jutu pätee enimmäkseen tähän ku ekaan, mut noin yleisesti ottaen tää on kyl näistä kahdesta selkeesti onnistuneempi.