Kitarat: kitarakamat ›

Toivottavasti tulee pliksulle hyvä keppi. Kertoilehan sitten lisää...
 
Noniin nytpä on kitara jonkin aikaa ollut aktiivisessa soitossa ja löyhästi lupasin kertoa jotain kitaran saatuani, vaikka eipä tuo taida monia kiinnostaa.
 
Asiaan, sano Juhantalo: Aloitetaan miinuksista. Miinuksia ovat tosiaan tuo kaulan tahmeus. Ei se nyt itsellä heti tunnu normaalisoitossa mutta kun on useamman tovin soittanut niin jopa tahmaa. Hommahan on parantunut sillä etten kovinkaan usein putsaa tuota kaulaa vaan annan sen paskoittua tasaisesti koko matkalta ja täten siihen syntyy huomaamatta tommoinen keinotekoinen satiinipinta :D Toinen "miinus" on tuo bodyn lakkapinta. Eipä kovin kauan tarvinut soittaa että on jo peräpuoli täynnä vyönjälkiä ym. muuta hankausnaarmua. Miinus lainausmerkeissä siksi, että itseä tuollaiset perinteiset käytön jäljet eivät niinkään haittaa. Kertoopa kunto kitaran käytöstä. Itselle kitara on käyttöväline, eikä näyttelyesine. Lisäksi tämä pehmeämpi lakka nyt saa kitaran värähtelemään vapaammin, mikä ainakin ajatustasolla on ihan järkeenkäypä väite.
 
Itse viimeistelyssä ei hirveästi ole valittamisen sijaa. Jos hakemalla haetaan niin kaulataskun nyt olisi saanut tiukemmaksi, mutta verrattuna toisiin aikaisemmin omistamiini Mex-Fendereihin, on sekin silti ihan hyvää työtä. Henk.koht. uskon, ettei asialla ole mitään väliä kun pysytään kuitenkin niin huomaamattomissa mitoissa. Pleksi on ehkä 1,4 astetta vinossa tallaan nähden, mutta tämähän on puhtaasti kosmeettinen pikkuvika, eikä haittaa minua siinä tarkoituksessa mihin kitaran alunperin hankein - soittoon.
 
Itse ääni on se, mikä eroittaa tämän kitaran mistään ennen soittamistani kitaroista/teleistä. Tämmöstä helinää ja kirkkautta en ole päässyt kokemaan ennen. Mikrofonit poimivat jokaisen nyanssin soitosta. Se voi olla ajoittain vähän ankarakin ominaisuus mun kaltaiselle amatöörille, mutta parhaina päivinä se palkitsee todella kivasti. Tuo alkuperäinen mikkikytkentähän oli aivan käsittämätön ratkaisu ja vaihdoin sen aika nopeasti tuohon perinteiseen tele-kytkentään. Kaikki asennot ovat käyttökelpoisia ja ne todella erottuvat puhtaasti toisistaan.
 
Soitettavuus on hyvä. Kitara oli kerrankin säädetty tehtailla hyvin. Kaulan profiili on minulle optimaalinen U. Vaikka kitaran paino on vähäinen, niin kaulan paksuus ainakin osoittaa sen, ettei kyseessä ole mikään hammastikku vaan ihan oikea työkalu. "Half of a Louisville Slugger" :)
 
Hyvä kitara pistää estottomasti kokeilemaan uusia ratkaisuja soitettaessa ja pistää monen keskinkertaisenkin jutun kuulostamaan hyvältä. Tällä soitettaessa oon ollut kyllä luovimmillaan ikinä. Country Larryn sanoin Kaiken kaikkiaan se on kitara jossa on soulia ja se vaatii huomiota niin kuin elävä olento, jotta siitä saisi kaiken irti. Couldn't agree more. :)

Onnea hienosta perinnekepistä! Paljon muuten kärsit postikuluineen?

Onnea hienosta perinnekepistä! Paljon muuten kärsit postikuluineen?
 
1390e. Pitäkää vapaasti tyhmänä :) Se oli halvin hinta mitä löysin. Postikulut olivat 0e. Tarjous guitar24:ssä, nääs.

Hyvä hinta! Tosin tuota Teleä en ostaisi kokeilematta ainakin muutamaa eri yksilöä. On nimittäin melkoisesti heittoa saundillisesti ja tatsillisesti. Sait kuitenkin hyvän yksilön, onnea vaan!
 
Joo sepä vain kun ainoa kokeilemani yksilö suomessa oli paikallisessa musiikkiliikkeessä päälle 2100e, eikä muissakaan kyselemissäni puljuissa paljon halvemmalla päästy. No, olenpa tosiaan tyytyväinen, että no damage done.
 
Kuvia? Onko komeasyistä saarnia?
 
Kuvia ei ole tällä hetkellä kun en oikein netin kimppuun pääse. Kolmesta palasta koottu ja ihan komean näköinen hyvän näköinen body. Tosin toi paksu maali/lakka -kerros peittää syyt aika hyvin.

http://www.propellihattu.fi/darkneck/9.jpg
 
Siinä mallia saarnin syistä :-)
 
Mun Broadcaster-kopioni.

Kivaa, että tää aihe on pompannut uudestaan ylös. Pliksulle terveisiä ja onnitteluja hyvästä ostoksesta. Mun mielestä 1390 euroa on ihan käypä hinta, kyseinen malli on kuitenkin Fenderin ylähyllymallistoa ja kestää vertailua moniin paljon kalleempiin merkkeihin, kuten G&L tai Tom Andersson. Fenderforumissa kaikki kilvan hehkuttaa '52AVRI:ta, mutta en ole pitkään aikaan soittanut yhtään sellaista kaupassa (omaani tietenkin soittelen päivittäin), aika harvoin niitä näkee missään. Joskus on mullekin osunut käteen vähän maanantaiyksilö ja olen ihmetellyt sen hintaa Suomessa, kun netistä saa noinkin paljon halvemmalla. Paljon niissä tuntuu olevan eroa painossa ja kaulanprofiilissa (mikä on vähän mystistä) mutta hyvä juttu jos olet Pliksu tyyttis omaasi. Mun mielestä on energian tuhlausta miettiä että jostain olisi ehkä löytynyt vieläkin parempi yksilö. Sheryl Crow laulaa että It's not having what you want, it's wanting what you got. Amen.
 
Itse päädyin omaani soittamalla kaikki stadissa myynnissä olleet Telet läpi (ainakin melkein), eli en ollut varsinaisesti ostamassa juuri tätä tiettyä mallia. Mun oma on siis vuodelta 1993 ja sitä on alkuperäinen omistaja/-t soittanut tosi paljon, otelaudassa on jo vähän kulumajälkiä. Kaulan lakka on hiottu tai hiotunut erittäin kauniisti, se ei varsinaisesti näytä kuluneelta, vaan väri on tummentunut ja syventynyt aivan kuin se olisi ruskettunut auringossa. Eli jos skittaa jaksaa soittaa paljon ja pitkään alkaa nitrolakan ominaisuudet (ne hyvät) tulla esiin. Kannattaa myös kokeilla jotain puhdistustuotteita, itse ostin Fenderin kolmiosaisen putsaussetin ja sillä saa rungonkin kauniin puhtaaksi ja luistavan tuntuiseksi.
 
Nauhat alkaa olla omastani aika finaalissa, voi olla että joutuu viemään hiottavaksi tai vaihdettavaksi lähikuukausina. Olin samalla ajatellut helpottaa hieman elämääni ja valita medium-jumbonauhoituksen. Vintagenauhat sopii hyvin komppeihin, mutta venytykset on vähän vaikeita. Soundi on (ikävä kyllä) vintagenauhoilla paras mahdollinen, mutta ei kai se ero ole niin suuri. Olen viime aikoina kuunnellut paljon afrikkalaisia kitaristeja, eikä niille tunnu olevan paljoakaan väliä millä ne soittaa, musa on tärkeintä. Kannattaisi joskus itsekin katsoa peiliin.
 
Mulla on mikit vaihdettu, mutta soittelen nykyään lähinnä himassa levyjen kanssa akustisesti, joten mitä väliä. Sitten kun saa plugata sähköt inessiiviin niin mulla laulaa Jason Lollarin käsinkäämityt T-Specialit. (Sothern rock) Hallelujah!

Onnittelut vaan! Mullahan ei ole tuosta mallista kuin mikit, mutta sekin jo auttaa saamaan kotikammariini reilusti oikeata telen tuntua. Legenda on legendaarinen reissuenakin.